Afganistan: Balkh

Viimeiset päivät Afganistanissa vietimme Mazar-i-Sarifissa ja sen lähialueilla. Viimeisenä päivänä teimme vierailun Balkhin kaupunkiin, joka sijaitsee noin 20 kilometrin päässä Mazar-i-Sarifista.

Balkh ja sen nähtävyydet

Balkh on yksi Afganistanin vanhimmista ja historiallisesti merkittävimmistä kaupungeista. Sitä kutsutaan myös ”kaupunkien äidiksi” (Umm al-Bilad) sen pitkän historian ja vaikutusvaltaisen menneisyyden vuoksi. Balkhin historia ulottuu tuhansien vuosien taakse, ja se oli merkittävä keskus jo antiikin aikana. Kaupunki kuului osaksi Baktrian kuningaskuntaa ja kuului myöhemmin Persian Ahemenidien valtakuntaan sekä Aleksanteri Suuren valloituksiin 300-luvulla eaa.

Islamin saapuessa 600-luvulla Balkhista tuli yksi islamilaisen maailman merkittävimmistä kaupungeista, erityisesti oppineisuuden ja mystiikan keskuksena. Mongolit tuhosivat kaupungin 1200-luvulla, minkä johdosta se menetti vaikutusvaltansa. Balkh tunnetaan myös 1200-luvulla vaikuttaneen runoilijan Jalal al-Din Rumin syntymäpaikkana. Tänä päivänä Balkh on pieni kaupunki ja varjo entisestä, mutta historiallisen merkityksensä vuoksi se kiinnostaa arkeologeja ja historiantutkijoita.

Me aloitimme Balkhiin tutustumisen vihreästä moskeijasta (Green Mosque). Sisälle emme tietenkään päässeet, mutta sain sieltä kuvia, kun yksi oppaista otti puhelimeni ja meni sisälle kuvaamaan.

Vihreä moskeija rakennettiin 1400-luvulla Timuridi-dynastian aikana. Vuosien varrella se on kärsinyt vaurioita, mutta on edelleen yksi alueen merkittävimmistä uskonnollisista rakennuksista. Moskeijan nimi tulee sen kauniista vihreäsävyisestä koristelusta ja kaakeleista. Moskeijalta ajoimme vanhan luostarin raunioille, jonka nimi ei jäänyt valitettavasti mieleen.

Matka jatkui pomppuista tietä pitkin kaupungin muinaisen linnoituksen muureille. Ylhäällä katselimme maisemia ja tapasimme paikallisia lapsia, jotka meidät nähdessään kiipesivät jyrkkää rinnettä ylös. Joillakin ryhmästämme oli mukana vielä kortteja ym. pientä lapsille annettavaksi. Olin itse antanut moskeijan pihassa pienelle tytölle värikynäpaketin. Harmittelin, etten ollut ottanut kotoa mukaan enempää tuomisia lapsille. Kadulla he kerjäsivät rahaa, mutta raunioilla näyttivät olevan tyytyväisiä muihinkin pieniin saamisiin.

Palasimme pomppuista tietä kaupunginmuurille, joka suojasi aikoinaan Balkhin kaupunkia. Noin 10 kilometriä pitkä muuri rakennettiin pääasiassa mudasta ja tiilestä. Vaikka se on kärsinyt pahasti ajan saatossa, sen jäänteet oli yhä näkyvissä. Nousimme portaat ja ihastelimme ylhäältä avautuvia maisemia.

Aamupäivän ohjelma oli ollut tiivis, ja nälkä alkoi jo kurnia vatsan pohjassa. Ennen lounasta kävimme katsomassa vielä Yhdeksän kupolin moskeijan rauniot (Nau Gonbad). Balkh oli aikoinaan merkittävä buddhalaisuuden keskus ennen islamin leviämistä, ja siellä oli useita suuria stupia ja luostareita. Näistä tunnetuin oli Yhdeksän kupolin moskeija. Monet buddhalaiset monumentit tuhoutuivat sittemmin islamin leviämisen ja muiden konfliktien myötä.

Lounaan nautimme kivassa ravintolassa, jonka nimi oli tosiaan ”Nice restaurant”. Ruoan jälkeen kävelimme kadulle, jonka varrella oli muun muassa matto- ja korukauppoja. Minulla ei ollut tarkoitus ostaa mitään, mutta pieni matto kuitenkin lähti mukaan. Maton maksun kanssa meinasi tulla ongelmia, koska tarjoamani tasaraha ei kelvannut. Joukossa oli pieniä seteleitä ja kauppias ei halunnut niitä, koska niiden arvo on heidän maailmassaan huono. Sain lainaksi paremmin arvonsa pitävän setelin, ja sain maton maksettua.

Käytimme aikaa myös postikorttien ja postin etsimiseen, kunnes selvisi ettei sellaisia löydy, koska Afganistanista ei saa lähettää kirjeitä eikä kortteja.

Illalla söimme jäähyväisillallisen hotellin viereisessä ravintolassa paikallisoppaiden kanssa. Puheita pidettiin puolin ja toisin. Saimme lahjaksi kauniit huivit. Pöytä notkui taas kaikkia mahdollisia herkkuja.

Kiireellä rajalle

Aamulla kello soi jo ennen viittä, koska pikkubussit starttasivat hotellin pihasta kuudelta kohti Afganistanin ja Tadzikistanin rajaa. Alkumatkasta saimme ajaa hyväkuntoista tietä ja matka eteni hyvää vauhtia. Hidastusta tuli tarkastuspisteiden muodossa ja teiden kunto huononi matkan edetessä. Kuoppaiset hiekkatiet olivat aikamoista rynkytystä, ja ne toivat mieleen Tadzikistanin vuoristotiet.

Matkan varrella näimme kameleita, joihin en olisi uskonut törmääväni Afganistanissa. Kameleita käytetään kuitenkin kuormajuhtina, ja ne kuljettavat syrjäseuduilla ruokaa, vettä, polttopuita ja muita tarvikkeita. Pidimme matkalla kaksi lyhyttä jalottelutaukoa. Tarkastuspisteiltä pääsimme suurimmaksi osaksi nopeasti läpi. Yhdessä papereita tutkittiin todella tarkkaan, ja kuskimme alkoi jo hermostumaan viiveestä.

Maiden välinen raja meni kiinni klo 13 ja ennen sitä piti ehtiä paikalle. Viimeiset kilometrit mentiin nasta laudassa. Rajalla meni taas aikaa, kun kaikki tavarat tarkastettiin ja odotettiin, että passit leimataan.

Kun olimme takaisin Tadzikistanin puolella, otin huivin päästäni ja annoin tuulen tuivertaa hiuksia. Huiviin oli itseasiassa tottunut aika nopeasti, mitä nyt kuumalla säällä sen olisi mielellään riipinyt päästä jo aikaisemmin. En voinut olla ajattelematta, että minulla oli mahdollisuus tehdä niin, mutta Afganistanin naisilla ei.