Afganistan: Samangan ja Mazar-i-Sarif

Ensimmäinen yö Afganistanissa meni kovalla patjalla pyörien ja hyvää nukkumisasentoa etsien. Kun aamulla seitsemältä koputettiin oveen ja tuotiin aamiaistarjotin, tuntui kun en olisi nukkunut yhtään. Tarjottimella oli kaikenlaista, mutta vain leipä ja kananmunat maistuivat. Jugurtti (tai joku sen tapainen) oli liian hapanta omaan makuun. Paikallista leipää oli aina ruokailujen yhteydessä tarjolla ja se oli todella hyvää.

Kahdeksan jälkeen jakaannuimme taas minibusseihin ja ensimmäiseksi menimme rekisteröitymään. Se tarkoitti matkustusluvan saamista kyseiselle alueelle. Aina uuteen maakuntaan/kaupunkiin mentäessä tämä toistui. Tarkastuspisteillä näitä lupia sitten kyseltiin. Paikallisoppaat onneksi hoitivat papereiden pyörittelyn.

Rekisteröityminen oli onneksi suurimmassa osassa paikoista nopea prosessi mutta Konduzissa meillä vierähti peräti pari tuntia. Itse rekisteröityminen ei olisi näin pitkään kestänyt, mutta paikallinen TV-yhtiö ”sattui” paikalle tekemään juttua turistiryhmästä ja he halusivat kuvata ja haastatella ryhmämme miehiä. Kuvaaja piti huolen, ettei naisista näkynyt varjoakaan. Saimme myöhemmin linkin uutislähetykseen. Emme tietenkään ymmärtäneet mitä siinä sanottiin, mutta oli hauska nähdä minkälaisen uutispätkän he meistä saivat.

Afganistan | rahanvaihto

Ennen kuin jatkoimme matkaa kävimme vaihtamassa rahaa. Rahanvaihtajien kojuja oli basaarissa. Afganistanissa arvostetaan uusia, puhtaita ja hyväkuntoisia seteleitä. Kuluneita, repeytyneitä tai likaisia ei välttämättä edes hyväksytä maksuvälineeksi. Ja kuten myöhemmin sain kokea, myöskään pienillä seteleillä ei maksaminen onnistunut.

Minulla oli mukana sekä euroja että dollareita. Vaihdoin 20 dollaria, jolla sain 1200 afgaania. Valuuttakurssi määräytyi sen mukaan kuinka suuri määrä rahaa vaihdettiin. Eräs ryhmästämme vaihtoi samalla summalla, mutta hän sai enemmän afgaaneja. Tämä johtui siitä, että annoin vaihdossa kaksi 10 dollarin seteliä, kun tämä toinen oli antanut yhden 20 dollarin setelin. Kaksi pienempää seteliä olivat vähemmän arvokkaita kuin yksi isompi, vaikka meidän maailmassa ne olisivat samansuuruisia. Tätä oli aluksi todella vaikea ymmärtää.

Koska turistit eivät ole Afganistanissa yleinen näky, meitä pysähdyttiin tuijottamaan ja räpsittiin kännyköillä valokuvia. Naisia ja lapsia pyöri ympärillä ja jokainen oli käsi ojossa pyytämässä rahaa. Eräälle äidille, joka kantoi pientä vauvaa sylissään, sujautin setelin.

Samangan ja sen kuuluisa kalliotemppeli

Matka jatkui kohti Samangania, joka sijaitsee Hindu Kush -vuoriston juurella, tärkeän muinaisen kauppareitin varrella. Konduzista sinne oli matkaa noin 180 kilometriä. Aikaa meillä meni viisi tuntia, johon sisältyi yksi lyhyt tauko sekä lounas. Matka eteni vuorien ja karujen maisemien halki. Kun pääsimme perille, menimme ensimmäisenä rekisteröitymään. Tällä kertaa se tapahtui onneksi nopeasti.

Samanganin kuuluisin historiallinen kohde on Takht-e-Rostam. Se on suuri kalliotemppeli ja -luostari, joka juontaa juurensa 400–700-luvuille. Kohteesta löytyi pyöreä buddhalainen stupatemppeli ja useita luolahuoneita. Luolien uskottiin olleen munkkien asuinpaikkoja ja meditaatiotiloja.

Jos ihmetystä herättää miksi alueella on buddhalainen temppeli, Samangan oli aikoinaan merkittävä buddhalainen keskus ennen islamin leviämistä. Meidän ajaessa paikalle sinne tuli myös talibaneja. Osa parveili siellä jo valmiiksi. Jonkun selityksen mukaan heidän tarkoituksena oli varmistaa meidän turvallisuus ja ainakin yksi näistä kavereista seurasi meitä hotellille asti. Kiirehdimme paikalta ennen pimeän tuloa, koska siellä ei sitten olisi ollut enää turvallista.

Seuraavan yön vietimme Riyaz-hotellissa. Siellä oli vastassa taas paljon portaita eikä hissiä tietenkään ollut, joten raahasimme matkalaukkuja portaikkoa pitkin. Minulla oli oma huone, mutta yhteinen kylppäri toisen yksin matkustavan naisen kanssa. Sängyssä ei ollut lakanoita, eikä se ollut yhtään pehmeämpi kuin edellisessä paikassa. Sitä ei ehtinyt pitkään murehtimaan, kun lähdimme illalliselle. Päivä oli ollut pitkä, joten ruokailun jälkeen oli kiva päästä nukkumaan. Oppaat olivat jostain etsineet meille lakanoita ja saimme pedit tehtyä. Yöllä heräsin siihen, että oli kylmä. Etsin matkalaukusta talvitakin ja levitin sen peiton virkaa hoitavan lakanan päälle. Sen avulla sain taas unen päästä kiinni.

Mazar-i-Sarif

Seuraavana aamuna matka jatkui kohti Afganistanin pohjoisosassa sijaitsevaa Mazar-i-Sarifia. Kaupunki on tärkeä kaupankäynnin keskus, erityisesti viljan ja muiden maataloustuotteiden osalta. Sen sijainti lähellä Uzbekistanin rajaa tekee siitä keskeisen kohteen kansainväliselle kaupalle. Mazar-i-Sarif toimi Afganistanin sisällissodan ja Taleban-hallinnon vastaisen taistelun aikana pohjoisen liittouman tukikohtana ja oli muutenkin strategisesti merkittävä kaupunki.

Matkan varrella pysähdyimme vuorten solassa olevalle markkinapaikalle. Paikallisopas osti meloneja ja pilkkoi niitä meille välipalaksi. Meloneja saimme lähes jokaisen ruokailun yhteydessä jälkruoaksi, koska niitä kasvatetaan Afganistanissa. Kunduzissa ja Balkhissa (Mazar-e-Sarifin ympäristössä), kasvatetaan erityisiä perinteisiä lajikkeita, ja niitä pidetään maailman parhaimpiin kuuluvina maun ja makeuden suhteen. Hyvin makoisia ne olivatkin!

Mazar-i-Sarifissa oli taas ensimmäisenä ohjelmassa rekisteröityminen. Se kävi kerta kerralta nopeammin ja tälläkin kertaa pääsimme sieltä nopeasti lounaspöydän ääreen. Tällä kertaa lounastimme melko modernissa ravintolassa. Vaikka paikallisille naisille oli ravintolasta erotettu oma alue, osa nuoremmista naisista kulki ilman burqaa eikä heillä ollut kasvojakaan peitetty. Olimme selkeästi isommassa kaupungissa, jossa arki näyttäytyi joillakin tavoin vapaampana kuin aiemmin käymissämme pienissä kaupungeissa.

Majoituimme Kefayat Guest Housessa. Huone oli iso ja pienen eteisen kautta pääsi omaan kylpyhuoneeseen. Hotellissa toimi netti eikä sänky ollut enää kivikova. Majoituimme Kefayatissa kaksi viimeistä yötä ennen paluuta Tadzikistaniin.

Mazar-i-Sarifin kaunis sininen moskeija

Sininen moskeija (Hazrat Ali Shrine) on Mazar-i-Sarifin tunnetuin maamerkki. Se on uskomattoman kaunis islamilaisen arkkitehtuurin taidonnäyte. Sinisen moskeijan uskotaan olevan profeetta Muhammedin serkun ja vävyn, Ali ibn Abi Talibin, hautapaikka.

Moskeijan sisälle emme päässeet, mutta meillä oli hyvin aikaa kierrellä rakennusta ympäri. Moskeija on tärkeä pyhiinvaelluskohde, mutta meidän siellä ollessa oli melko rauhallista ja vain muutama muu vierailija käyskenteli moskeijan pihalla.