Kesäkuun alussa vietin pitkän viikonlopun Albanian Tiranassa soolomatkalla. Finnairin suora lento kesti noin 3,5 tuntia. Albania oli minulle entuudestaan vieras maa, joten lähdin matkaan uteliaana ja ilman kovin tarkkoja ennakko-odotuksia.
Vaihdoin kentällä vähän rahaa, ja maahantulosta selvisi myös nopeasti automaatin kautta. Olin varannut Bookingin kautta kuljetuksen hotellille. Kuski oli ihan hauska kaveri. Juteltiin niitä näitä, ja kuunneltiin jotain romanttisia K-pop -kappaleita. Hän ei tiennyt miten olisi saanut vaihdettua musiikin, koska auto ei ollut hänen omansa. Kuski pyyteli anteeksi monta kertaa 20 minuutin matkan aikana musiikkivalintoja, mutta minua se lähinnä nauratti.
Majoituin hotelli Operassa ihan Tiranan keskustassa. Huone oli viidennessä kerroksessa, ja se oli yllättävän iso. Hotelli taas oli aika pieni, koska joka kerroksessa oli vain viisi huonetta. Vein laukun huoneeseen, ja vilkaisin ikkunasta näköaloja, mitkä olivat kadulle. Lähdin samantien etsimään jotain ruokapaikkaa, koska kello oli jo paljon ja edellisestä ruokailusta oli aikaa.

Lähistöllä oli vain kahviloita ja baareja. Päädyin lopulta Cafe Europaan kevyelle iltapalalle ja päätin etsiä seuraavana päivänä jonkun kunnon ravintolan.


Seuraavana päivänä eli lauantaina lähdin kokopäiväretkelle naapurimaihin Kosovoon ja Pohjois-Makedoniaan. Kirjoitan siitä myöhemmin oman jutun.
Sunnuntaille olin varannut netistä kävelykierroksen keskustassa (Get your guiden kautta 14 €). Tapasin oppaan ja muun ryhmän klo 11 Skanderbegin aukiolla kellotornin luona.

Meitä oli lähes 30 henkeä, mutta kävelykierroksella se ei haitannut. Sabian-opas oli mukava, ja hienosti luotsasi ja huomioi ryhmän eri kansalaisuudet.


Kierros kesti noin pari tuntia, ja kiertelimme tärkeimpiä nähtävyyksiä Skanderbegin aukion ympärillä, ja kävimme parissa kirkossa. Päädyimme lopuksi Bunk´Art 2 -museon luokse. Vaikka väsytti ja oli nälkä, päätin käydä tutustumassa museon antiin.
Bunk ´ Art 2 -museo
Bunk´Art 2 ei ole perinteinen museo, vaan entiseen kommunistisen hallinnon salaiseen bunkkeriin rakennettu historiallinen museo. Bunkkeri rakennettiin vuosina 1981–1986 Albanian sisäministeriön käyttöön. Se oli tarkoitettu suojaksi mahdollisen ydin- tai kemiallisen hyökkäyksen varalta. Maanalaisessa kompleksissa on noin 24 huonetta ja pinta-alaa noin 1 000 m².


Museo avattiin yleisölle vuonna 2016, ja sen aiheena on erityisesti Albanian kommunistinen diktatuuri ja sen turvallisuuskoneisto. Museossa päästi tutustumaan muun muassa kuulusteluhuoneisiin ja salakuuntelulaitteisiin.


Tiranasta löytyy myös Bunk´Art 1. Se on isompi ja sijaitsee hieman keskustan ulkopuolella. Siinä missä Bunk´Art 2 painottuu kommunistisen hallinnon poliisiin, Sigurimiin ja poliittiseen vainoon, Bunk´Art 1 käsittelee laajemmin Albanian kommunistista aikaa ja diktaattori Enver Hoxhan hallintoa.
Dajti-vuorelle
Museokierroksen jälkeen ostin puistossa olevasta kojusta hodarin, ja jatkoin matkaa bussille, millä pääsi lähelle Dajti Expressia. Bussi maksoi vain 40 lek = 0,40 €. Tarkoitus oli päästä yhdellä bussilla perille saakka, mutta yhtäkkiä kaikki nousivat kyydistä ja kuski viittoili, että pitäisi siirtyä toiseen bussiin. Sillä menin pari pysäkinväliä, ja sitten piti kävellä vielä ylämäki ennenkuin olin perillä.


Dajti Express on köysirata, millä pääsee Dajti-vuoren huipulle. Lippu maksoi 15 €, ja matka vuoren huipulle kesti noin 15 minuuttia. Köysirata on pituudeltaan 4,7 kilometriä ja kuulemma yksi Balkanin pisimpiä. Muita ylös menijöitä ei ollut, joten sain koko kabiinin itselleni.

Yllätyin miten paljon ylhäällä oli kaikenlaista toimintaa. Sieltä löytyi hotelli, ravintola ja oli mahdollisuus tehdä erilaisia aktiviteetteja (esim. minigolf). Laitumelta löytyi hevosia ja ihania varsoja. Näköalojen katselun jälkeen join oluen ja nautin lämpimästä kesäpäivästä.


Kun olin aikani katsellut vuoren huipulla ympärilleni, kävelin takaisin kabiinille. Siellä olikin pientä jonon poikasta, ja jaoin kyydin alas riehakkaan mieskolmikon ja japanilaisen pariskunnan kanssa. En jaksanut lähteä bussipysäkille, koska aikatauluista ei ollut mitään tietoa, joten otin 10 euroa maksavan taksin hotellille.
Tiranan pyramidi
Pienen huilin jälkeen lähdin vielä katsomaan Tiranan pyramidia. Kyse ei siis ollut mistään vanhasta hautamonumentista, vaan entisen diktaattorin Enver Hoxhan muistoksi tehdylle rakennukselle. Se valmistui vuonna 1988, jolloin Albania oli vielä ankaran kommunistisen diktatuurin vallassa. Hoxha kuoli vuonna 1985, ja rakennus avattiin hänen elämäntyölleen omistettuna museona. Vaikka rakennus tunnetaan pyramidina, sen muodon kerrotaan esittävän myös Albanian kansallislinnun, kotkan, levitettyjä siipiä ylhäältä katsottuna. Kadulta katsottuna se muistuttaa kuitenkin selvästi pyramidia.


Aluksi museo esitteli Hoxhan perintöä ja kommunistisen valtion virallista historiankuvaa. Pian Albanian poliittinen järjestelmä alkoi kuitenkin murentua, eikä rakennuksen alkuperäinen tarkoitus enää sopinut uuteen aikaan. Rakennusta käytettiin sittemmin muun muassa kulttuuri- ja konferenssikeskuksena, tapahtumapaikkana ja yökerhona. Kosovon sodan aikana vuonna 1999 sitä hyödynsivät myös Naton ja humanitaaristen järjestöjen toimijat. Myöhemmin rakennus rapistui.
2010-luvulla pyramidi herätti kiivasta keskustelua: pitäisikö diktatuurin symboli purkaa vai säilyttää osana Albanian historiaa? Lopulta rakennus päätettiin kunnostaa. Pyramidi avattiin uudelleen vuonna 2023. Sen sisällä toimii muun muassa nuorille suunnattu TUMO-keskus, jossa opetellaan teknologiaa ja luovia taitoja. Rakennus on myös vierailijoiden käytettävissä. En itse käynyt rakennuksen sisällä, kiipesin vain portaat ylös ja katselin maisemia.


Pyramidilta lähdin etsimään jotain ruokapaikkaa. Läheltä löytyi Tony´s, jossa valkoviini oli hyvää, mutta kana oli valitettavasti jäänyt kuivaksi. Lasku oli kuitenkin vain 11 euroa.

Olin Tiranassa juuri mielenosoitusten aikaan, ja edellisenä iltana sain todistaa pitkän kulkueen menoa hotellin ikkunasta. Kun lähdin ravintolasta huomasin, että mielenosoittajat alkoivat taas kokoontua. Niissä oli kyse aluksi kiistanalaisesta luksuslomakeskushankkeesta, mutta protestit kasvoivat nopeasti laajemmaksi tyytymättömyydeksi, joka liittyi ympäristön suojeluun, korruptioepäilyihin ja siihen, kokevatko tavalliset albaanit voivansa vaikuttaa maansa tulevaisuuteen.
Monarc-hotellissa maisemia katsomassa
Viimeisenä päivänä oli aikaa vielä tutustua kaupunkiin ennen lentokentälle lähtöä. Huoneen luovutuksen jälkeen kävelin Monarc-hotellille, jonka neljännen kerroksen terassilta oli upeat näkymät moskeijalle. Hotellin hissi oli mennessä epäkunnossa, joten jouduin loikkimaan portaat ylös, mutta poislähtiessä se oli taas kunnossa.
Kaiteen vieressä olevat ”parhaat pöydät” olivat varattuja, mutta pienen odottelun jälkeen yksi pöytä vapautui minne syöksyin nopeasti. Tilasin juoman, ja ihailin näköaloja.

Hotellilta kävelin vanhan linnoituksen alueelle, missä oli kauppoja ja ravintoloita. Koska alkoi olla lounasaika, pysähdyin italialaisen ravintolan kohdalle syömään. Ehdin kävellä vielä puistossa sekä istua kahvilassa ennen kuin palasin hotellille hakemaan laukkua ja odottamaan Bookingin kautta varattua kyytiä kentälle.






20 Comments
Eila / Metkaamatkustelua
10.10.2026 at 18:13Tämä oli kiva vihje reissulle lyhyen lentomatkan päässä. Olemme käyneet vuosia sitten Albaniassa päiväretkellä Montenegrosta ja usein on ollut mielessä, että sinne voisi mennä uudestaan yhdistäen kaupunki- ja rantaloman.
Merja / Merjan matkassa
31.10.2026 at 16:52Albania oli kiva kohde, ja siellä voi tosiaan aika kätevästi yhdistää kaupunki- ja rantaloman. Tirana oli modernin tuntuinen kaupunki ja siellä riitti kivasti nähtävää. 🙂
Mikko / Matkalla Missä Milloinkin
11.10.2026 at 17:46Albania on oikein kova maa. Taannoin olimme siellä kun muutenkin Balkanin aluetta kiersimme. Tiranassa emme tosin käyneet, mutta muutoin tykästyin kyllä maahan.
Merja / Merjan matkassa
31.10.2026 at 16:53Albaniassa olisi riittänyt muutakin nähtävää, mutta nyt ei aika riittänyt kun Tiranassa pyörimiseen. 🙂
Eveliina / Reissukuume
11.10.2026 at 18:21Albania on vielä käymättä (harmittaa vietävästi, etten saanut sitä aikoinaan yhdistettyä Kroatian-reissuun). Mutta nyt sain taas lisäpontta lähteä edistämään asiaa 🙂 Ja tässä tuli kivasti vinkkejäkin, mikäli suuntaisin juuri Tiranaan.
Merja / Merjan matkassa
31.10.2026 at 16:54Mullakin Albania roikkui pitkään listalla, mutta kun sinne ei ollut suoria lentoja, se aina vähän jarrutteli matkaan lähtöä. Suorat lennot Tiranaan on aika kiva juttu, toivottavasti jatkuu ensi vuonnakin. 🙂
Cilla Maria Travel
12.10.2026 at 08:30Tykkäsin Tiranasta tosi paljon, ja mietinkin, että kävisin siellä uudelleen jossain vaiheessa. Edelliskerralla jäi nuo bunkkerit käymättä, joten se on yksi merkittävä syy.
Merja / Merjan matkassa
31.10.2026 at 16:56Bunkkeri oli tosi mielenkiintoinen ja tykkäsin myös kävelykierroksesta. Siellä oppi paljon uutta, vaikka ensin mietin että olishan tuolla voinut yksinkin käppäillä. Silloin olisi vaan kaikki hyvät jutut jääneet kuulematta.
Anne | Elämää Nomadina
12.10.2026 at 09:51Olipa mukava lukea kokemuksia Tiranasta, se on todella kiehtova kaupunki! Tirana on kehittynyt todella paljon viime vuosina – itse kävin siellä ensimmäisen kerran vuonna 2012, sitten 2017 ja viimeksi vuonna 2025, ja katukuvan lisäksi myös koko kaupungin fiilis on muuttunut paljon modernimmaksi ja vastaanottavaisemmaksi. Nuo bunkkerimuseot harmi kyllä on itsellä käymättä edelleen, mutta eiköhän Albaniaan ja Tiranaan tule taas jossain kohti palattua.
Merja / Merjan matkassa
31.10.2026 at 16:57Tirana oli yllättävän moderni ja on muuttunut varmasti vuosien varrella paljon. Sinä olet hienosti nähnyt kehitystä, kun olet käynyt siellä useamman kerran.
Paula - Gone with the Gastons
15.10.2026 at 00:06Olipa mielenkiintoista lukea kun en ole itse koskaan käynyt Albaniassa. Nuo köysiradat on minusta jotenkin pelottavia kun aina välillä saa lukea kaikenlaisista onnettomuuksista. Mutta sitten jos joku hieno paikka jäisi näkemättä kun ei uskalla kyytiin, niin ehkä mieli muuttuisi kuitenkin. Hienot maisemat tuollakin!
Merja / Merjan matkassa
31.10.2026 at 16:59Minua ei lähtökohtaisesti köysiradat pelota, mutta toki ulkomailla aina käy mielessä, että onhan nämä kaikkien sääntöjen mukaan rakennettu (ja voihan niitä onnettomuuksia sattua Suomessakin). Tuo oli vielä yllättävän pitkä köysirata, mutta sai katsella maisemia koko rahalla.
Pirkko / Meriharakka
15.10.2026 at 12:27Taitaa olla Tiranakin aika paljon muuttunut viimeisen vuosikymmenen mittaan, vaikka paikoitellen kaupunki tutulta näyttääkin kuvissasi. Albaniaa olemme muuten nähneet vain mitä nyt bussimatkalla Ohridista Tiranaan ja takaisin tien varrella näki ja kun maa on ollut viime aikoina aika paljon esillä, niin ehkäpä sinne(kin) kannattaisi vielä joskus matkustaa uudelleenkin.
Merja / Merjan matkassa
31.10.2026 at 17:02Tirana on muuttunut vuosien varrella varmasti aika paljon, ja nimenomaan moderniimpaan suuntaan. Albania kiinnostaisi myös pääkaupungin ulkopuolelta, mutta siihen ei ollut nyt aikaa, kun päätin yhden päivän viettää naapurimaissa.
Pauliina – Minne tie vie
17.10.2026 at 16:17Albania on itselleni vieras maa enkä tiedä siitä paljoakaan, joten tässä oli paljon kiinnostavaa tietoa minulle! En jotenkin ollut koskaan ajatellut, että tällainen lyhyempikin reissu sinne olisi näin toimiva – mielenkiinnolla odotan myös tuota päiväretkipostausta, koska sellaisen varmasti haluaisin omaankin reissuun yhdistää 🙂
Merja / Merjan matkassa
31.10.2026 at 17:04Päiväretkipostaus on tulossa seuraavaksi 🙂 Tiranasta pääsi kätevästi vierailemaan niissä ja retki oli kivasti toteutettu.
Aila ja Juha
17.10.2026 at 20:44Kaksi vuotta sitten olimme kahden lapsenlapsemme street- dancen MM-kisoja katsomassa Skopjessa. Meidän piti jatkaa sieltä Albaniaan, lautalla Italiaan ja ajaa Italian läpi Trtavemündeen. Aikataulusyistä käännyimme Skopjesta takaisin. Nyt olisi hyvä opaskirjoitus, mitä pitäisi Albaniassa nähdä. Kiitos! Juha
Merja / Merjan matkassa
31.10.2026 at 17:05Kiva kuulla, että tykkäsit! 🙂
Pirjo Toivanen
21.10.2026 at 11:45Todella mielenkiintoinen kirjoitus. Emme ole mieheni kanssa käyneet Albaniassa emmekä Mintenegrossa Syyriasta puhumattakaan. Suunnitelmissa on ollut. Asumme Italiassa. Vaikka kartasta katsoen Albania on lähellä, yhteydet ovat heikot, tai siis lentomatkaa sinne Milanosta on ihan yhtä pitkästi kuin Helsingistä eikä oikein muuten kätevästi pääse.
Merja / Merjan matkassa
31.10.2026 at 17:07Silloin kun Albaniaan ei vielä ollut suoria lentoja Helsingistä, katselin lentoja Italian kautta. Aikaa siihen olisi tuhraantunut aika paljon, mutta jotain reittejä oli tarjolla. Asutteko siis Milanossa? Olin siellä just viime viikonloppuna. 🙂