Armenia: Luostareita ja viininmaistelua

Kaukasian kiertomatka alkoi lähestyä loppuaan ja viimeisenä päivänä Armenia tarjoili meille lisää luostareita ja pääsimme maistelemaan paikallisia viinejä.

Khor Virapin luostari

Aamupalan jälkeen hyppäsimme bussiin ja ajoimme Turkin rajan tuntumaan Khor Virapin luostarille. Matkan varrella pysähdyimme näköalapaikalle, josta oli hienot näkymät armenialaisten pyhälle Ararat-vuorelle. Saimme ihmetellä myös haikaroiden pesiä, joita oli lähes jokaisen sähköpylväiden päällä.

Khor Virap on tunnettu luostanina, jossa apostoli Grigor Luisavorich (pyhä Grigori Illuminator) virui vangittuna 13 vuotta. Nimi Khor Virap tarkoittaa ”syvää kuoppaa”, ja se on saanut nimensä vankilasta, jossa Grigoria pidettiin vankina. Apostoli Grigor oli paennut Turkista Armeniaan keskelle kristittyjen vainoa, jota kuningas Tiridates III johti. Kuningas oli intohimoinen paikallisten jumalien kannattaja, mutta Grigor käännytti hänet pelastumisensa jälkeen, ja Tiridates sai kunnian olla ensimmäinen hallitsija, joka määräsi kristinuskon omaksi uskonnokseen kansalleen vuonna 301.

Khor Virap edustaa kristinuskon juuria Armeniassa. Luostari on myös esimerkki vaikuttavasta arkkitehtuurista ja kulttuuriperinnöstä, joka kukoisti Armeniassa monien vuosisatojen ajan. Luostarikompleksi koostuu useista rakennuksista, kuten kirkosta, luostarista ja vankikellareista. Khor Virap on suosittu paikka niin turistien kuin pyhiinvaeltajien keskuudessa, joille sen historiallinen merkitys on tärkeä.

Mutkainen tie Noravankin luostarille

Khor Virapista ajoimme mutkittelevaa tietä seuraavalle luostarille. Matkalla näimme paimenia ja isoja lammaslaumoja, jotka tukkivat koko tien. Tuntui, kun olisimme siirtyneet ajassa kymmeniä vuosia taaksepäin. Meillä harvoin näkee lammaspaimenia keskellä tietä. Tie kulki kapean solan läpi ja maisemat olivat todella kauniit. Ohitimme alueita, joissa azerbaidžanilaiset ja armenialaiset sotivat vuonna 2020. Kukkuloiden päällä näkyi vartiotorneja ja armeijan tukikohtia. Valokuvaamista ei suositeltu, joten pidin kameran piilossa.

Noravank on historiallinen luostarikompleksi, ja yksi Armenian merkittävimmistä luostareista. Noravankin luostarialueella on kaksi kirkkoa, jotka on rakennettu 1200-luvulla. Goottilainen arkkitehtuuri ja lukuisat koristeelliset yksityiskohdat viehättivät silmää. Luostarin pihasta oli upeat näkymät Amaghu-joen rotkoon ja kalliomuodostelmiin.

Nautimme lounaan luostarin alueella olevassa ravintolassa. Pöydät oli kauniisti katettu ja ruokailun lomassa saimme katsella kauniita maisemia. Alkuruoaksi tarjoiltiin ”tortilla”-lettuja erilaisilla täytteillä ja salaattia. Pääruoaksi oli grillattua kanaa ja perunaa.

Viininmaistelua Arenissa

Lounaan jälkeen ajoimme Arenin kylään ja tutustuimme Hin Areni Wineryn toimintaan. Kuvaamista säännösteltiin ja vain muutamassa paikassa sai ottaa kuvamuistoja. Kierroksen jälkeen maistelimme kolmea erilaista viiniä. Myymälästä olisi saanut ostaa tuliaisia, mutta jätin viinipullot tällä kertaa ostamatta. Matkalaukku oli aika täynnä jo muutenkin.

Viinikylä jäi taakse ja ajoimme sateisessa säässä puolentoista tunnin matkan kohti Jerevania. Viimeisen illan kunniaksi nautimme porukalla illallisen hotellia vastapäätä olevassa ravintolassa. Pienellä porukalla kokoonnuimme jo hieman aikaisemmin hotellin sisäpihan terassille ottamaan aperitiivit.

Sherep-ravintolassa saimme oman kabinetin ja kiitospuheita pidettiin puolin ja toisin. Viimeisen illan haikeutta oli ilmassa. Kovin myöhään emme ravintolassa istuneet, koska lento Varsovan kautta Helsinkiin lähti epäinhimillisesti aamuyöllä. Bussi haki meidät lentokentälle klo 01.30. ja silmät sikkurassa yritimme pysytellä hereillä lentokenttämuodollisuuksien ajan. Kaukasian kiertomatka oli lentoja vaille valmis ja huikea matka se olikin.