Kun mietimme, missä kaikkialla haluaisimme Australiassa käydä, oli Blue Mountainsin lisäksi listalla Hunter Valleyn viinialue. Se on Australian vanhinta viinintuotantoaluetta ja ensimmäiset köynnökset sinne istutettiin jo 1800-luvun alkupuolella. Hunter Valleyn alueella on noin 150 viinitilaa ja suurin osa niistä löytyy Pokolbinin, Broken, Rothburyn ja Lovedalen kylistä.
Pikkuteitä pitkin Hunter Valleyyn
Me ajoimme Hunter Valleyyn Blue Mountainsilta pikkuteitä pitkin. Navigaattori oli taas eri mieltä meidän kanssa reittivalinnoista ja yritti ohjata jatkuvasti isolle tielle. Pidimme pintamme emmekä kuunnelleet navin käskytystä. Loppumatkasta tie muuttui todella mutkaiseksi. Rekan takaa ei uskaltanut lähteä ohittamaan, koska näkyvyys oli nollassa. Onneksi paikalliset rekkakuskit olivat kohteliaita ja päästivät ohi heti kun tuli leveämpi kohta tiessä.
Ajoimme tuhoisien metsäpaloalueiden halki ja ihmeekseni puiden oksat olivat alkaneet jo vihertää. Mietin aluksi voivatko ne todella olla vuoden alussa riehuneiden palojen jäljiltä ja näin päättelimme. Luonto korjaa näköjään tuhoja nopeasti.
Vehreä Hunter Valley
Neljän tunnin ajomatkan jälkeen olimme vihdoin perillä. Maisemat olivat todella kauniit. Viiniköynnösten verhoamia kukkuloita näkyi silmin kantamattomiin.
Kävimme syömässä kanawrapit Drayton´s Family wines -viinitilan yhteydessä olevassa lounasravintolassa. Olimme paikan ainoat asiakkaat ja tarjoilijalla oli aikaa jutustella meidän kanssa. Kun ihmettelimme miten siellä oli niin hiljaista, hän kertoi paikallisten talousongelmista. Joka päivä taisteltiin toimeentulon vuoksi. Metsäpalot ja koronauutiset eivät tilannetta parantaneet. Hiljaiseloa Hunter Valleyssa oli kuulemma ollut jo vuoden verran Australian heikosta taloustilanteesta johtuen.
Kyselimme tarjoilijalta myös majoitusvinkkejä. Meillä oli toiveissa päästä viinitilalle, missä järjestettäisiin myös viininmaistelua. Saimme alueen kartan, johon oli merkitty kaikki Pokolbinin viinitilat sekä niiden tarjoamat palvelut. Tarjoilija suositteli pienempiä tiloja, joita lähdimme lounaan jälkeen etsimään.
Kävimme parin viininmaistelua ja majoitusta tarjoavan tilan pihassa, mutta ne näyttivät niin hiljaisilta (ja majoitukseen tarkoitetut rakennukset hieman rähjäisiltä) että käännyimme pois. Lopulta totesimme, että etsitään nyt joku majoituspaikka ja käydään viinitastingissa erikseen.
Päädyimme lopulta Pokolbin Villageen, josta kysyimme vapaita huoneita. Kun vastaanoton nainen kertoi, että heillä olisi vapaana Deluxe sviitti, katsahdimme toisiamme ja olin jo valmiina juoksemaan ovesta ulos. Deluxe sviitti kuulosti kalliilta, mutta jäimme uteliaisuudesta kuulemaan hintaa, joka yllätykseksemme oli vain AUD 133 (n. 70 €). Taisimme saada sen edullisemmin kuin mitä huone oikeasti maksoi. Meillehän se sopi mainiosti.
Kysyimme myös vinkkejä tiloille, jotka järjestävät viininmaisteluja. Saimme kuulla myöhästyneemme noin 15 minuutilla Wine Tourista, joka oli juuri hakenut hotellin pihasta asiakkaita. Vastaanoton nainen oli ystävällinen ja soitti pariin muuhun paikkaan kysyäkseen löytyisikö heidän viinikierroksilta tilaa. Koska oli jo iltapäivä, kaikki olivat täynnä. Harmitti vietävästi, etten ollut tajunnut varata Wine Touria etukäteen.
Viininmaistelua Hope Estatessa
Viinitiloja löytyi kuitenkin kävelymatkan päästä ja vastaanotosta suositeltiin, että kävisimme niissä. Ensin menimme jännityksellä katsomaan meidän sviittiä. Se oli siisti huoneisto, jossa oli erikseen oleskelutila ja makuuhuone. Huoneiston yhteydessä oli kuisti, jossa oli pari tuolia ja pieni pöytä. Näkymä oli uima-altaalle päin ja näin jo itseni istumassa siinä viinilasi kädessä illalla.
Meitä lähinnä oleva viinitila oli Hope Estate, jossa viinien lisäksi valmistetaan myös olutta ja siideriä. Tilalla järjestetään lisäksi erilaisia konsertteja ja tilaisuuksia. Nälkäisiä asiakkaita palvelee kahvila, jossa on tarjolla pientä purtavaa.
Hope Estaten tila sijaitsi korkean mäen päällä, jonne reippailimme hiostavassa säässä. Pihasta meidät ohjattiin Cellar Dooriin, jossa viininmaistelu järjestettiin. Pienryhmille (eli meille kahdelle) se oli ilmaista. Isommille ryhmille (yli 9 hlöä) suositeltiin ennakkovarausta. Tilalla järjestetään myös opastettuja kierroksia, joissa kerrotaan viininvalmistuksen saloista ja niihin kuuluu myös maistelu. Kierroksen hinta on AUD 40 / henkilö. Meille riitti pelkkä viininmaistelu ja testailimme muutamia valko- ja punaviinejä. Pari pulloa ostimme mukaan. Hope Estaten viinejä saa myös Alkosta ja hintatasossa ei suurta eroa, kun vertailin niitä tilalta ostamiimme.
Kun lähdimme kävelemään tilalta takaisin majapaikkaan, alkoi sataa ja ukkostaa. Onneksi olimme ottaneet sateenvarjot mukaan. Sadekuuro hellitti sen verran, että mäen alla saimme napattua nopeasti kuvat viiniköynnösten luona. Sateisen sään vuoksi jätimme muut viinitilat väliin.
Sade onneksi lakkasi iltaan mennessä, joten pääsimme pienelle kävelylle. Auringonlasku oli todella kaunis ja värjäsi taivaan punaisen eri sävyillä. Kuistille en päässyt toiveista huolimatta istumaan hyttysten vuoksi. Hunter Valleyn viinialue olikin ainoa paikka matkalla, jossa hyttyset olivat kiusana.
Saattaisit olla kiinnostunut myös:
Unelmamatka Australiaan – miten reissu meni?
Sydney vei sydämen
Autoillen Blue Mountainsin kansallispuistoon
Onhan blogi seurannassa jo Facebookissa, Instagramissa ja Blogit.fi:ssä
10 Comments
Sanna I Seven Seas
11.4.2020 at 12:47Näyttää tunnelmalliselta viinialueelta! Itse olen käynyt vain Kaliforniassa viinitiloilla, kuuluisimpana Napa Valleyssa ja noihin aina jotenkin liittyy sellainen romantisoitunut mielikuva. Itselläni ainakin!
Ja nyt muuten muistin, että olen käynyt myös pari kertaa Kanadassa, Niagara on the Laken viinitiloilla ja ne on muuten myös todella ihania!
Tulipa ikävä Australiaan ja kaikkiin muihinkin maihin mistä tässä kirjoittelin… (oisko ihmekään näin korona aikoina). Hyvää pääsiäistä!
Merja / Merjan matkassa
13.4.2020 at 10:33Kiitos Sanna! Olisin halunnut käydä toissa kesänä Kalifornian reissulla viinitiloilla mutta aika ei riittänyt. Napa Valley varsinkin kiinnostaisi. Toivottavasti sinulla on ollut mukava pääsiäinen 🙂 Tänään ainakin aurinko paistaa eilisen lumi-infernon jälkeen.
Paula - Viinilaakson viemää
12.4.2020 at 07:45Australia on kyllä korkealla haavelistalla, ja ehdottomastihan siellä on käytävä myös viinejä maistelemassa. Australia on iso maa, että joudun aina katsomaan kartalta, että missä mikäkin paikka sijaitsee kun lueskelen blogijuttuja. Jostakin syystä se on myös jäänyt itselle vielä vähän tuntemattomaksi, mutta eiköhän sekin asia korjaannu kun pääsee itse käymään.
Merja / Merjan matkassa
13.4.2020 at 10:36Kiitos Paula! Australia on tosiaan iso maa. Vaikka kartalla joku matka näyttäisi lyhyeltä ei se todellisuudessa sitä ole. Mekin aluksi mietimme, että olisimme ajaneet Sydneystä Cairnsiin mutta totesimme aika pian, ettei aika riitä siihen mitenkään.
Pirkko / Meriharakka
13.4.2020 at 19:44Uudessa Seelannissa, tuolla suunnalla, osallistuimme todella hauskaan viinikierrokseen, joka toteutettiin pikkubussilla monella tilalla vieraillen. Tila tilalta tunnelma bussissa oli hilpeämpi – eikä tarvinnut huolehtia majoituksesta, sillä kierros lähti ja palasi hotelliltamme Queenstownissa.
Merja / Merjan matkassa
15.4.2020 at 18:02Kiitos Pirkko! Meidän hotellilta lähtenyt viinikierros olisi ollut myös tuollainen pikkubussilla tiloilla kiertely. Harmitti kun en ollut tajunnut varata sitä etukäteen. Noh, ehkä ensi kerralla 🙂
Teija / Lähdetään Taas
14.4.2020 at 16:06Näyttää ihanan vihreältä! Meidän Barossan matkalla oli juuri helleaallot, ja oli aivan ruskeaa joka puolella. Tosi kaunista sekin, mutta paikalliset huomautteli koko ajan, miten kuivalta näyttää. Ja tässä huomaa eron kyllä hyvin näissä sinun kuvissasi.
Australiassa olisi kivaa kierrellä viinialueita enemmänkin!
Merja / Merjan matkassa
15.4.2020 at 18:06Kiitos Teija! Vihreää siellä oli silmänkantamattomiin. Ihmettelin vaan miten hiljaista tiloilla oli. Syykin sitten selvisi. Teidän Barossan reissu kuulosti ihanalle. Viinialueilla kiertely kiinnostaisi laajemminkin. Mulla on kirjahyllyssä Wine trails -kirja mutta ei sitä voi lukea, kun tulee heti kova matkakuume 🙂
riitta reissaa
14.4.2020 at 16:57Aika huikeaa, miten nopeasti luonto korjaa omat tuhonsa, kuten metsäpalon vauriot. MOnissa kansallispuistoissa ei tuosta syystä johtuen edes haluta sammuttaa metsäpaloja, vaan niitä pidetään osana luonnon kiertokulkua. Mieletön voima! Australia vaikuttaa monipuoliselta matkailumaalta. Pidän australialaisista viineistä ja olisi kiva joskus nähdä miten niitä tuotetaan. Portugalissa ja Ranskassa olen viinitiloilla ja -tehtaissa vieraillutkin. Kiinnostavia paikkoja, joissa oppii uutta!
Merja / Merjan matkassa
15.4.2020 at 18:10Kiitos Riitta! Luonto korjaa sen minkä tuhoaa. Minäkin ihmettelin miten nopeasti metsät olivat alkaneet vihertää. Cairnissa metsäpaloja sytytettiin tarkoituksella juuri kulotuksen vuoksi mutta ne olivat pieniä ja pidettiin hallinnassa.