Iso Valliriutta – purjehtien maailman suurimmalle koralliriutalle

Australian matkalle minulla oli kaksi toivetta; nähdä Sydneyn kuuluisa oopperatalo sekä snorklata Isolla Valliriutalla. Näiden toiveiden ympärille matkamme rakentui ja sain haaveet toteutettua.

Sydneyssä ja sen ympäristössä pyörimme ensimmäisen viikon ja toisen viikon vietimme pohjoisessa Queenslandissa. Loman viimeisiin päiviin mahtui yhden yön purjehdusretki Isolle Valliriutalle, jossa saimme snorklata sydämemme kyllyydestä.

Purjeveneellä Isolle Valliriutalle

Kun selailin retkipakettivaihtoehtoja Valliriutalle, huomasin että enemmän oli tarjolla päiväretkiä kuin yön yli reissuja. Tai olihan niitäkin, mutta halusimme veneillä mielummin purjeveneellä kuin moottoriveneellä ja niiden valikoima oli suppea. Ensimmäiseen varaukseen sain viestin, että vene on telakalla, mutta he ehdottivat meille toista vaihtoehtoa, joka oli Coral Sea Dreaming. Katsoimme viestin liitteenä olevat kuvat tarkkaan ja haimme netistä lisää tietoa tästä venevaihtoehdosta. Se vaikutti oikein hyvältä ja vahvistimme varauksen.

Aamulla kello herätti meidät aikaisin Cairnsin hotellissa. Pakkasimme reppuun parin päivän tavarat ja jätimme matkalaukut hotelliin odottamaan paluutamme. Ehdimme nauttia viereisen hotellin kahvilassa aamupalaa ennenkuin siirryimme laiturille ja siellä odottavaan purjeveneeseen. Ennen veneeseen nousua otimme kengät pois ja seuraavan kerran näimme ne reissun jälkeen. Veneessä liikuttiin paljain jaloin.

Minkälainen vene on Coral Sea Dreaming?

Purjehdimme Ison Valliriutan uloimmalle riutalle (Outer Reefs) 16 metrisellä veneellä, joka sopi mainiosti sukellus- ja snorklauskäyttöön. Veneen rakennuksessa oli huomioitu, että sillä pitää pärjätä kovissakin olosuhteissa. Alukseen mahtui 12 matkustajaa sekä kolme miehistön jäsentä. Meitä oli 10 + neljä miehistön jäsentä, joista yksi oli harjoittelija.

Veneessä oli kolme kahden hengen kajuuttaa, yksi neljän hengen yhteiskajuutta sekä yhden hengen petipaikkoja, jotka olivat miehistön käytössä. Meidän kajuuttamme oli todella pieni eikä siellä ollut kuin sänky, jonne piti kiivetä jakkaran kautta ja sen jälkeen pysyä matalana ettei kolhinut päätä kattoon. Tavaroille löytyi pieni säilytystila sängyn jalkopäästä. Purjeveneessä yöpyminen on tuttua, joten suurta kajuuttaa en odottanutkaan, mutta ehkä himpun verran isompaa ja mukavampaa kuitenkin.

Neljän tunnin merimatka

Aluksi meidät jaettiin kahteen ryhmään ja esiteltiin venettä, annettiin turvaohjeita sekä kerrottiin miten esim. vessa toimii. Matka ensimmäiseen snorklauspaikkaan, Milln Reefille, kesti neljä tuntia. Sinä aikana ehdimme hörpätä lisää kahvia, syödä lounasta ja hedelmiä, katsella maisemia sekä tutustua muuhun seurueeseen.

Retken hinta kahdelta oli AUD 780 (n. 480 €) ja siihen kuului kaikki muu paitsi laivalta ostettavat alkoholijuomat, pahoinvointilääke sekä sukellusmaksut. Sukeltamista sai kokeilla kerran maksutta. Mies innostui siitä, vaikka epäröi, ettei kovin syvälle pääse korvakipujen vuoksi. Näin hänelle oli käynyt edellisellä sukelluskokeilulla. Minäkin olen kokeillut sukeltamista Thaimaassa ja totesin sen jälkeen, ettei se ollut minun juttuni. Tällä kertaa jätin sukellustestailut väliin ja keskityin snorklaamiseen, mistä tykkäsin enemmän.

Stinger puvut päällä veteen

Veteen ei saanut mennä ilman stinger suitia, joka suojasi ihoa meduusojen pistoilta. Veneen omistaja ja kippari Claire kertoi, etteivät avomerelllä olevat meduusat ole myrkyllisiä kuten rantojen läheisyydestä löytyvät yksilöt. Ikävälle niiden pistot silti tuntuisivat eikä hän halunnut ottaa mitään riskejä. Sen vuoksi kukaan ei saanut uida ilman pukua (paitsi miehistön jäsenet).

Kun pääsimme perille, meille jaettiin omat stinger suitit. Puku päälle, räpylät jalkaan ja sen jälkeen huomasin kauhukseni, että veteen piti hypätä. Olin tottunut käyttämään portaita, joten ensimmäistä kertaa hypätessä maski tietysti lähti naamalta. Seuraavilla kerroilla osasin pitää siitä paremmin kiinni.  Ensimmäisen päivän aikana snorklasimme kahdessa eri paikassa, jotka olivat lähellä toisiaan.

Kaunis vedenalainen maailma

Vedenalainen maailma oli kaunis. Värikkäät korallit ja kalat seurasivat toinen toisiaan. Olisin halunnut nähdä kilpikonnan, mutta niitä ei nyt näkynyt. Joku bongasi pienen hain, mutta suurimmaksi osaksi kalat näyttivät tutuilta aiemmilta snorklausreissuilta.

Illalla nautimme hyvästä ruoasta sekä muutamasta viinilasillisesta ja tietysti upeasta auringonlaskusta. Katselimme myös ryhmämme kahden rohkelikon menoa yösukellukselle oppaiden kanssa. Vedessä näkyi vihreä valo näyttäen heidän reittiään. Veneen ympärillä polski myös isoja kaloja, pieni hai sekä myöhemmin siellä luikerteli käärme. Claire oli siitä innoissaan, koska ei ollut aiemmin tuolla riutalla nähnyt käärmettä. Hän myös hyppi ilman kokovartalomärkäpukua veteen ja yritti houkutella isoja kaloja veneen ympärille. Huomasi, että hän oli viihtynyt vedessä koko ikänsä. Myöhemmin katselimme tähtitaivasta ja aikaisesta heräämisestä ja pitkästä päivästä väsyneenä menimme aikaisin nukkumaan.

Toisen päivän snorklaukset – virtaukset melkein vei mennessään

Seuraavana aamuna herätys oli taas aikaisin. Vene täyttyi nopeasti puheensorinasta, kun jokainen kertoi miten yö oli mennyt ja oliko uni tullut. Oma yö meni katkonaisten unien kanssa. Söin vielä aamupalaa, kun kannelta huudettiin, että saa mennä veteen. Siinä tulikin vähän kiire vaihtaa märkäpuku päälle.

Vedessä oli voimakas virtaus vuoroveden takia. Tarkoitus oli snorklailla ”Three sisters” kohteiden luona. En lopulta onnistunut näkemään niistä kuin yhden, koska virtauksen vuoksi ajauduin huomaamattani kauemmaksi muusta porukasta. Jenkkipariskunnan mies oli ainoa seurueestamme, joka snorklaili lähelläni. Hän tarjoutui seuraksi, etten jäisi yksin. Myöhemmin kävi ilmi, että hän oli luullut minua aluksi vaimokseen.

Yritimme mennä lähemmäksi muuta porukkaa, mutta oma polskuttelu eteni hitaasti. Tuntui etten edennyt minnekään. En kuitenkaan osannut siinä vaiheessa huolestua, vaan jatkoin snorklaamista ja halusin vain nähdä paljon kaloja ja muuta merenalaista elämää.  Hetken kuluttua mies ehdotti, että ottaisin suunnan takaisin veneelle enkä edes yrittäisi saada muuta ryhmää kiinni. Kieltäydyin, koska halusin jatkaa snorklaamista. Myös oma mieheni alkoi huitoa kauempaa, että nyt pitäisi palata ja Leo-opas huuteli myös veneestä.

Siinä vaiheessa ymmärsin, että ilman apua en selviytyisi sieltä pois. Vaikka vene ei näyttänyt olevan kaukana, oli kovassa virtauksessa uiminen todella raskasta. Lopulta Leo tuli auttamaan minua sekä jenkkirouvaa, joka ei myöskään omin voimin päässyt sieltä pois. Aluksi tuntui nololta, että Leo joutui pelastamaan meidät, mutta sain myöhemmin lohtua siitä, että hyvillä uimareillakin oli ollut tekemistä virtauksen pyörteissä.

Tämän episodin jälkeen mietin pitkään haluanko enää snorklata ollenkaan, vaikka vielä yksi kohde oli jäljellä. Hyvä fiilis oli mennyttä, mutta vedin kuitenkin puvun taas päälle, räpylät jalkaan ja hyppäsin veteen. Ei sitä kuitenkaan joka päivä pääse Isolle Valliriutalle snorklaamaan, joten nyt piti vain toimia eikä jäädä vellomaan aiempiin tapahtumiin. Onneksi menin, koska veden alla odotti jälleen hienot korallit ja värikkäät kalat. Viimeisestä snorklaamaisesta jäi myös hyvä mieli ja olin iloinen, etten antanut periksi.

Paluumatka Cairnsiin

Paluumatka Cairnsiin meni mukavasti riippumatossa loikoillen, Clairen juttuja kuunnellen, muiden kanssa jutellen retken kokemuksista sekä maisemia katsellen. Näimme myös delfiiniparven, joka iloisesti pomppi veneen lähellä.

Satamassa otimme vielä yhteiskuvat ja halasimme muut seurueen jäsenet hyvästiksi. Daniel ja Stuart (hauska walesilais-saksalainen pari, joka oli vieraillut myös Lapissa) asuivat samassa hotellissa ja kävelimme heidän kanssaan lyhyen matkan Hiltoniin. Myöhemmin tapasimme miehet loungessa, jossa istuimme iltaa ja muistelimme matkan parhaita paloja. He jatkoivat matkaa seuraavana päivänä Australiasta Uuteen-Seelantiin ja sieltä heidän oli tarkoitus palata Aasian kautta Saksaan. Korona taisi muuttaa heidänkin matkasuunnitelmat.

Retki Isolle Valliriutalle oli upea kokemus, jonka muistan varmasti koko loppuikäni. Saimme snorklailla rauhassa eri kohteissa. Niissä ei onneksemme ollut muita veneitä samaan aikaan. Snorklauksen lisäksi oli hauska tutustua uusiin ihmisiin ja jutustella niitä näitä ja samalla markkinoida kaunista kotimaatamme.