Nelson Bay – delfiinejä, vuoria ja auringonlaskuja

Nelson Bayn viehättävä pieni kylä oli Australian road tripimme seuraava etappi. Nelson Bayn vieressä oleva Port Stephens saattaa olla tunnetumpi ja mietimme hetken sitäkin, mutta lopulta päädyimme Nelsoniin. Kylää ympäröivä seutu on suosittua lomanviettoaluetta. Kallioisten niemien lisäksi tarjolla on kaunista metsämaisemaa.

Nelson Bay valikoitui matkareitille, kun tutkimme kartasta miten pitkälle pohjoiseen ehtisimme ajaa. Aikaa oli pari päivää ennenkuin auto piti palauttaa Sydneyyn. Olisimme voineet toki ajaa kauemmaksikin pohjoiseen, mutta se olisi tarkoittanut pitkää ajopäivää takaisnpäin tullessa. Emme halunneet kuluttaa lomaa pelkästään autossa istumiseen, joten päätimme majoittua Nelson Bayssa ja palata sieltä takaisin etelään kohti Sydneya.

Hunter Valleyn viinialueelta oli noin puolentoista tunnin ajomatka Nelson Baylle. Helteet väistyivät kun lähestyimme rannikkoa ja perillä meitä odotti Suomen kesää muistuttava pilvinen +24 asteen sää. Koska olimme perillä jo aamupäivästä, emme edes viitsineet mennä kyselemään hotellista olisiko huone valmiina. Sen sijaan kävimme kylän matkailuneuvonnasta hakemassa kartan sekä kyselemässä suosituksia mitä kannattaisi tehdä. Saimme kartan, jonne oli merkitty näkemisen arvoiset paikat.

Nelson Head Light

Ajoimme aluksi Nelson Head Light -kahvilaan, joka on toiminut aikaisemmin majakkana. Vuonna 1872 rakennetun majakan erikoisuutena oli, että tornin puuttumisen vuoksi laivoja ohjattiin näyttämällä valoa lyhtyhuoneen ikkunasta. Myöhemmin valot asennettiin myös majakan ulkopuolelle.

Kahvilasta on hienot näköalat merelle ja se on suosittu aamiais- ja lounaspaikka. Sieltä löytyy myös pieni merimuseo sekä matkamuistomyymälä. Mietimme päivän toisen kahvikupillisen hörppäämistä, mutta vapaita pöytiä ei ollut, joten päätimme jatkaa matkaa.

Tomaree Mountain

Seuraava nähtävyys vaati kunnon kenkiä. Tomaree Mountain oli alueen must-see paikka ja 161 metrinen vuori tarkoitti portaiden ja jyrkkien mäkien kiipeämistä. Meidän kanssa parkkipaikalle tuli iso koululaisryhmä ja yritimme päästä ennen heitä liikkeelle. Lopulta kävi niin, että mies meni menojaan ja minä jäin ryhmän jalkoihin. Suurin osa heistä kipitti menemään sellaista vauhtia, etten pysynyt perässä ja muutaman hitaamman kanssa mentiin yhtä matkaa. Näköalat kyllä palkitsivat kiipeämiseen vuodatetut hikipisarat.

Ihana Hotel Nelson

Otsat hiessä ajettiin Hotelli Nelsoniin kysymään olisiko huone jo valmiina. Suihku olisi tehnyt poikaa vuorelle kiipeämisen jälkeen. Eihän se tietenkään ollut, mutta luvattiin että noin tunnin kuluttua saisimme sen. Respan täti oli ihmeissään kun kuuli, että olimme jo reippailleet vuorelle. Myöhemmin kun näimme häntä ja kerroimme päivän muista suunnitelmista, hän pudisteli nauraen päätään. Ehkä muut hotellin asiakkaat eivät touhottaneet paikasta toiseen hikipäässä.

Menimme satamaan odottamaan huoneen valmistumista oluttuoppien äärelle ja samalla reissulla varasimme iltapäiväksi 1,5 tunnin delfiiniristeilyn. Nelson Bayn edustalla elelee useita pullonokkadelfiinejä. Valaita voi taas nähdä touko-heinäkuussa. Nyt ei kuitenkaan ollut niiden aika. Ehdimme saada huoneen ennen risteilyä. Hotelli Nelsonia ei oltu turhaan kehuttu netissä. Huoneessa oli kaksi isoa parisänkyä ja parvekkeelta näkyi puiden lomasta merelle.

Delfiiniristeily

Risteilyllä oli meidän lisäksi kourallinen ihmisiä. Baarista sai ostaa juotavaa sekä pientä purtavaa. Haimme oluet ja nautimme maisemista. Aluksi emme nähneet muita eläimiä kuin lokkeja, mutta kun ajoimme lähemmäksi niemen kärkeä oli 15 delfiinin parvi yhtäkkiä edessämme. Vaikka delfiinejä oli nähty ennenkin, tuntui niiden näkeminen nyt erilaiselta. Ehkä se johtui siitä, että ne olivat vapaita omassa ympäristössään. Siellä minne ne kuuluivatkin.

Ennen kuin laiva lähti kohti satamaa, oli mahdollisuus mennä uimaan veneen perään laskettavaan verkkoon. En ollut moista viritelmää ennen nähnyt ja pitihän se mennä testaamaan. Minun lisäkseni uimaan tuli vain isä pienen tyttärensä kanssa. He laskivat liukumäellä verkkoon eikä isä ollut ilmeisesti ymmärtänyt, että vauhti nousee siinä kovaksi, koska verkkoon he mätkähtivät aika vauhdilla. Tyttö painui hetkeksi veden alle ja säikähti sitä tietysti kovin eikä itkemisestä meinannut tulla loppua. Minäkin yritin pientä lohdutella mutta eipä se auttanut. Itku loppui vasta kun hän pääsi vedestä äidin syliin. Minä sen sijaan nautiskelin verkossa, vaikkei siinä nyt kunnolla uimaan päässyt.

Alkuillasta aurinko tuli esiin ja istuskelimme parvekkeella hetken ennen syömään lähtöä. Aurinko lämmitti, tuuli pörrötti hiuksia, alhaalta kadulta kuului puheensorinaa ja naurua, meri siinteli puiden takana. Oli juuri sellainen ihana lomafiilis, jota varsinkin nyt koronakaranteeenissa on ollut kiva muistella.

Illalla menimme italialaiseen ravintolaan syömään. Tarjoilija hämmästeli miten me olemme Nelson Bay´in eksyneet. Siellä ei tainnut kovin usein suomalaisia käydä. Illallisen jälkeen kävelimme satamaan drinkeille. Aurinko laski meren taa ja värjäsi taivaan taas upeilla väreillä.

Saattaisit olla kiinnostunut myös:

Unelmamatka Australiaan – miten reissu meni?
Sydney vei sydämen
Autoillen Blue Mountainsin kansallispuistoon
Hunter Valley- vierailu Australian vanhimmalle viinialueelle

Onhan blogi seurannassa jo Facebookissa, Instagramissa ja Blogit.fi:ssä