Nelson Bayn viehättävä pieni kylä oli Australian road tripimme seuraava etappi. Nelson Bayn vieressä oleva Port Stephens saattaa olla tunnetumpi ja mietimme hetken sitäkin, mutta lopulta päädyimme Nelsoniin. Kylää ympäröivä seutu on suosittua lomanviettoaluetta. Kallioisten niemien lisäksi tarjolla on kaunista metsämaisemaa.
Nelson Bay valikoitui matkareitille, kun tutkimme kartasta miten pitkälle pohjoiseen ehtisimme ajaa. Aikaa oli pari päivää ennenkuin auto piti palauttaa Sydneyyn. Olisimme voineet toki ajaa kauemmaksikin pohjoiseen, mutta se olisi tarkoittanut pitkää ajopäivää takaisnpäin tullessa. Emme halunneet kuluttaa lomaa pelkästään autossa istumiseen, joten päätimme majoittua Nelson Bayssa ja palata sieltä takaisin etelään kohti Sydneya.

Kuva: Google Maps
Hunter Valleyn viinialueelta oli noin puolentoista tunnin ajomatka Nelson Baylle. Helteet väistyivät kun lähestyimme rannikkoa ja perillä meitä odotti Suomen kesää muistuttava pilvinen +24 asteen sää. Koska olimme perillä jo aamupäivästä, emme edes viitsineet mennä kyselemään hotellista olisiko huone valmiina. Sen sijaan kävimme kylän matkailuneuvonnasta hakemassa kartan sekä kyselemässä suosituksia mitä kannattaisi tehdä. Saimme kartan, jonne oli merkitty näkemisen arvoiset paikat.
Nelson Head Light
Ajoimme aluksi Nelson Head Light -kahvilaan, joka on toiminut aikaisemmin majakkana. Vuonna 1872 rakennetun majakan erikoisuutena oli, että tornin puuttumisen vuoksi laivoja ohjattiin näyttämällä valoa lyhtyhuoneen ikkunasta. Myöhemmin valot asennettiin myös majakan ulkopuolelle.
Kahvilasta on hienot näköalat merelle ja se on suosittu aamiais- ja lounaspaikka. Sieltä löytyy myös pieni merimuseo sekä matkamuistomyymälä. Mietimme päivän toisen kahvikupillisen hörppäämistä, mutta vapaita pöytiä ei ollut, joten päätimme jatkaa matkaa.
Tomaree Mountain
Seuraava nähtävyys vaati kunnon kenkiä. Tomaree Mountain oli alueen must-see paikka ja 161 metrinen vuori tarkoitti portaiden ja jyrkkien mäkien kiipeämistä. Meidän kanssa parkkipaikalle tuli iso koululaisryhmä ja yritimme päästä ennen heitä liikkeelle. Lopulta kävi niin, että mies meni menojaan ja minä jäin ryhmän jalkoihin. Suurin osa heistä kipitti menemään sellaista vauhtia, etten pysynyt perässä ja muutaman hitaamman kanssa mentiin yhtä matkaa. Näköalat kyllä palkitsivat kiipeämiseen vuodatetut hikipisarat.

Matka Tomareelle alkaa, tässä vaiheessa oli vielä helppoa

Nämä maisemat palkitsivat huipulla

Paikallinen tipu Tomareen huipulla
Ihana Hotel Nelson
Otsat hiessä ajettiin Hotelli Nelsoniin kysymään olisiko huone jo valmiina. Suihku olisi tehnyt poikaa vuorelle kiipeämisen jälkeen. Eihän se tietenkään ollut, mutta luvattiin että noin tunnin kuluttua saisimme sen. Respan täti oli ihmeissään kun kuuli, että olimme jo reippailleet vuorelle. Myöhemmin kun näimme häntä ja kerroimme päivän muista suunnitelmista, hän pudisteli nauraen päätään. Ehkä muut hotellin asiakkaat eivät touhottaneet paikasta toiseen hikipäässä.
Menimme satamaan odottamaan huoneen valmistumista oluttuoppien äärelle ja samalla reissulla varasimme iltapäiväksi 1,5 tunnin delfiiniristeilyn. Nelson Bayn edustalla elelee useita pullonokkadelfiinejä. Valaita voi taas nähdä touko-heinäkuussa. Nyt ei kuitenkaan ollut niiden aika. Ehdimme saada huoneen ennen risteilyä. Hotelli Nelsonia ei oltu turhaan kehuttu netissä. Huoneessa oli kaksi isoa parisänkyä ja parvekkeelta näkyi puiden lomasta merelle.

Eiköhän me tänne mahduta
Delfiiniristeily
Risteilyllä oli meidän lisäksi kourallinen ihmisiä. Baarista sai ostaa juotavaa sekä pientä purtavaa. Haimme oluet ja nautimme maisemista. Aluksi emme nähneet muita eläimiä kuin lokkeja, mutta kun ajoimme lähemmäksi niemen kärkeä oli 15 delfiinin parvi yhtäkkiä edessämme. Vaikka delfiinejä oli nähty ennenkin, tuntui niiden näkeminen nyt erilaiselta. Ehkä se johtui siitä, että ne olivat vapaita omassa ympäristössään. Siellä minne ne kuuluivatkin.

Nelson Bayn satama

Siellä niitä delfiinejä näkyy
Ennen kuin laiva lähti kohti satamaa, oli mahdollisuus mennä uimaan veneen perään laskettavaan verkkoon. En ollut moista viritelmää ennen nähnyt ja pitihän se mennä testaamaan. Minun lisäkseni uimaan tuli vain isä pienen tyttärensä kanssa. He laskivat liukumäellä verkkoon eikä isä ollut ilmeisesti ymmärtänyt, että vauhti nousee siinä kovaksi, koska verkkoon he mätkähtivät aika vauhdilla. Tyttö painui hetkeksi veden alle ja säikähti sitä tietysti kovin eikä itkemisestä meinannut tulla loppua. Minäkin yritin pientä lohdutella mutta eipä se auttanut. Itku loppui vasta kun hän pääsi vedestä äidin syliin. Minä sen sijaan nautiskelin verkossa, vaikkei siinä nyt kunnolla uimaan päässyt.
Alkuillasta aurinko tuli esiin ja istuskelimme parvekkeella hetken ennen syömään lähtöä. Aurinko lämmitti, tuuli pörrötti hiuksia, alhaalta kadulta kuului puheensorinaa ja naurua, meri siinteli puiden takana. Oli juuri sellainen ihana lomafiilis, jota varsinkin nyt koronakaranteeenissa on ollut kiva muistella.
Illalla menimme italialaiseen ravintolaan syömään. Tarjoilija hämmästeli miten me olemme Nelson Bay´in eksyneet. Siellä ei tainnut kovin usein suomalaisia käydä. Illallisen jälkeen kävelimme satamaan drinkeille. Aurinko laski meren taa ja värjäsi taivaan taas upeilla väreillä.
Saattaisit olla kiinnostunut myös:
Unelmamatka Australiaan – miten reissu meni?
Sydney vei sydämen
Autoillen Blue Mountainsin kansallispuistoon
Hunter Valley- vierailu Australian vanhimmalle viinialueelle
Onhan blogi seurannassa jo Facebookissa, Instagramissa ja Blogit.fi:ssä
No Comments
Mikko / Matkalla Missä Milloinkin
8.4.2020 at 14:32Kiva, että näitte delfiinejä! On tosiaan ihan totta, että ei eläimien näkemistä vankeudessa voi oikeastaan edes verrata siihen kokemukseen, kun niitä oikeasti näkee luonnossa. Eläinkohtaamiset ja luonto ylipäätään ovat kyllä meidän ihan suosikkiasioita matkoilla.
Merja / Merjan matkassa
9.4.2020 at 18:58Kiitos Mikko! Delfiinejä olen nähnyt luonnossa joskus aiemminkin mutten näin läheltä. Oli hieno kokemus! Myöhemmin näimme niitä myös Valliriutalta palatessa. Valaita olisi myös kiva nähdä mutta nyt ei ollut niiden aika.
Tiina Johanna / Kookospalmun Alla
13.4.2020 at 15:03On kyllä komeat maisemat tuolta vuoren päältä! 🙂 Joskus tuollaiset vähemmälle suosiolle jääneet kylät ja kohteet voivat yllättää ja olla paljon parempia kokemuksia, kuin ne enemmän turistien suosiossa olevat. Ihanaa, että pääsitte nauttimaan delfiineistä! Rakastan merta ja delfiinejä sekä valaita, nimenomaan siellä omassa elinympäristössään. Todella erikoinen ja samalla mielenkiintoinen tuo verkkoviritelmä veneen perässä, en olekaan ennen vastaavaan törmännyt. Hauska siinä varmasti olisi köllötellä ja lillua! 😀 Ihania delfiinikuvia!
Merja / Merjan matkassa
20.4.2020 at 17:02Kiitos Tiina Johanna! Yllättävän paljon tuolla oli näkemistä, vaikka olikin pieni kylä. Veneen perässä oleva verkko oli minullekin uutta, en muista tuollaista nähneeni aikaisemmin missään. Joka maassa on näköjään tällaisia omia juttuja 🙂
kodinvaihtaja
13.4.2020 at 21:52Hienot maisemat! Joskus hämmentää tuo, että paikalliset ihmettelevät, kun on käynyt luontokohteella. Ja usein esim. respan työntekijät eivät osaa antaa vinkkejä, kun eivät ole koskaan käyneet itsekään… Kait kertoo siitä, että me kovin vieraantuneita olemme luonnosta kaikkialla maailmassa. Itseä ei kiinnosta kyllä yhtään mennä Henkkaan ja Maukkaan shoppailemaan toisella puolella maapalloa 😉
Merja / Merjan matkassa
20.4.2020 at 17:05Kiitos kodinvaihtaja! Olen törmännyt tuohon samaan. Perun Cuscossa ihmeteltiin Machu Picchulle menoa, mutta siellä paikallisilla ei välttämättä ole varaa mennä sinne. Hotellien työntekijät eivät välttämättä ole paikallisia, joten heidän tiedonpuute voi johtua siitäkin. Jenkeissä muistan tähän törmänneeni paikallisessa kaupassa, kun jotain kysyttiin, niin saatiin vastaukseksi ”En tiedä, kun en asu täällä”. Ookei 🙂
Riitta reissaa
14.4.2020 at 17:39Kiva postaus! Ihanan paikan löysitte: laatua, luontoa, liikuntaa, rauhaa. Tykkääm kovasti delfiineistä ja ne ovat ilmeisen älykkäitä. Taruissa ovat pelastaneet merihädässä olevia ihmisiäkin!
(Tuo verkko on muuten mainio idea merellä bongaukseen!).
Australiaan pitää vielä päästä!
Sandra / Terveiset päiväntasaajalta
18.4.2020 at 10:29Hienot maisemat! 🙂 Australiassa ei ole tullut ikinä vielä käytyä,mutta olisi kyllä kiva käydä joskus. Delfiinien uiskentelu on kyllä ihanaa katsottavaa. <3
Merja / Merjan matkassa
20.4.2020 at 17:09Kiitos Sandra! Delfiinien uiskentelua oli kiva katsella. Myöhemmin Valliriutalla käydessämme näimme niitä lisää 🙂
Merja / Merjan matkassa
20.4.2020 at 17:06Kiitos Riitta! Nelson Bay oli monipuolinen kohde ja sieltä löytyi kaikkea mahdollista. Delfiinit olivat ihania ja meillä kävi tuuri, että niitä pääsimme näkemään.
Maarit
16.4.2020 at 16:58Mahtavat maisemat ja ihanat delfiinit! Itselläni on ollut onni nähdä niitä vapaana omassa ympäristössään niin Kreikassa matkalla Symin saarelta Rhodokselle kuin Meksikon Puerta Vallartassakin sekä parissa muussakin paikassa näiden kahden välillä. Joka kerta yhtä ilahduttava elämys. Vielä kun pääsisi niitä Ausseihinkin ihastelemaan, tosin paljon muutakin olisi sillä reissulla kiikarissa, koska maa kaikkine ihmeineen on vielä näkemättä.
Merja / Merjan matkassa
20.4.2020 at 17:14Kiitos Maarit! Myönnän, ettei Australiaan mennessä delfiinit olleet ensimmäisenä mielessä, kun niitä voi nähdä muuallakin. Kun huomattiin, että tuollainen risteily on tarjolla, niin tartuttiin siihen kun iltapäivälle ei ollut vielä muuta ohjelmaa. Delfiinejä on ihana katsella vaikka kuinka usein, varsinkin kun pääsevät vapaasti uiskentelemaan 🙂
Anna K.
17.4.2020 at 22:59Upeat maisemat tuolta huipulta! Mutta harmillisen pilvistä, no ihon kannalta hyvä asia, Australiassahan aurinko porottaa vaarallisen polttavasti. Delfiinit on ihania! Oon ollut onnekas ja nähnyt niitä Kreikassa laivamatkoilla, ihan sattumalta, sekä Kroatiassa tällaisella saman tyyppisellä risteilyllä.
Merja / Merjan matkassa
20.4.2020 at 17:17Kiitos Anna! Nelson Bay´hin sattui pilvinen päivä, joka iltaa kohden muuttui aurinkoiseksi. Risteily ja ”vuorikiipeily” sujuivat kuitenkin harmaassa säässä. Lämmintä onneksi riitti, vaikka meren läheisyys ilmaa viilensikin.
Annukka | HappyAnnukka
18.4.2020 at 19:26Oi, mä niin haluisin nähdä delfiinejä. Delfinaarioissa toki niitä olisin jo nähnyt, mutta en halua tukea niiden vangitsemista vain viihde tarkoituksessa. Egyptissä ollessani, olisi ollut mahdollisuus lähteä Israeliin päivämatkalle, ja siellä olisi ollut delfiiniretkiä (ja ainakin meille kovasti myytiin niin, että ne olisi olleet vapaudessa, mutta ihan täysin ei vakuututtu siitä). Eettisten syiden takia ei haluttu matkustaa Israeliin. Mutta ehkäpä vielä joskus jossain tapaan delfiinejä vapaana.
Merja / Merjan matkassa
20.4.2020 at 17:20Kiitos Annukka! Lasten ollessa pieniä käytiin Särkänniemen delfinaariossa ja sitä ennen olin miehen kanssa käynyt Jenkeissä vastaavassa paikassa. Hyvä, että eläimien hyvinvointiin on puututtu ja moisia paikkoja ei enää ole (maailmalta varmasti löytyy muttei Suomesta). Muiden kommenttien perusteella delfiinejä voi hyvällä tuurilla nähdä Välimerellä muun muassa Kreikan saaristossa.
Paula - Viinilaakson viemää
19.4.2020 at 07:48Olipas taas upeita maisemia. Jotenkin tuo toisen ryhmän jalkoihin jääminen kuulostaa vähän tutulta. Minäkin yritän aina vältellä tuollaisia ryhmiä jos näen, että sellaisia on tulolla, mutta aina ei mene ajoitus yksiin. Sitten hammasta purren talsin siellä muiden seassa… ha ha. Aika hauska muuten tuo delfiiniretken uintikokemus. En ole ennen nähnytkään uimista tuollaisessa verkossa.
Merja / Merjan matkassa
20.4.2020 at 17:23Kiitos Paula! Minä en myöskään tykkää jäädä isojen ryhmien jalkoihin. Joko annan heidän mennä edeltä tai sitten yritän kiirehtiä edelle. Aina se ei onnistu, kuten nyt kävi 🙂 Verkossa uiminen oli hauska kokemus enkä minäkään ollut tuollaiseen aiemmin törmännyt.