Pienestä Nelson Bayn kylästä käänsimme auton nokan takaisin etelään kohti Sydneyä. Auto piti palauttaa Avisille vasta seuraavana päivänä, mutta päätimme ajaa valmiiksi Sydneyn kulmille, mistä olisi lyhyt matka aamulla Star Casinolle.
Nelson Baysta muutaman kilometrin päässä sijaitsee Oakvale Wild Park, jossa päätimme piipahtaa, kun se sopivasti sattui matkan varrelle. Vaikka Australiassa oli vietetty jo lähes viikko, emme olleet nähneet ainuttakaan koalaa tai kengurua luonnossa, mitä nyt muutama auton alle jäänyt kenguru oli lojunut tien vieressä.
Oakvale Wild Park
Oakvale Wild Parkin perusti vuonna 1970 Sansomin perhe, joka toimii edelleenkin puiston omistajana. Alun perin paikka toimi maatilana, jonne myöhemmin otettiin haavoittuneita villieläimiä hoitoon. Tästä rakentui pikkuhiljaa koko toiminnan ydin ja nykyisin Oakvalessa kuntoutetaan sairaita ja haavoittuneita eläimiä, jotka päästetään takaisin luontoon parantumisen jälkeen. Ne eläimet, joita eivät pärjää enää luonnossa omillaan, saavat viettää loppuelämänsä Oakvalessa.
Koalat ja kengurut ovat Oakvale Wild Parkin vetonauloja, mutta löytyyhän sieltä paljon muitakin eläimiä. Samassa pihapiirissä asuvat niin tutut maatalon eläimet vuohet, lehmät ja kanat kuin eksoottisemmat alligaattorit, kamelit sekä laamat. Matelijat ja koalat asuvat omissa taloissaan ja linnuille on rakennettu suurikoinen häkki, missä he voivat lennellä. Osa eläimistä käyskentelee vapaana puiston alueella, mutta suurin osa on aitojen takana.
Varo mukiloivaa kengurua
Puisto avautui kymmeneltä ja kun olimme ostaneet liput (AUD 29,40 eli noin 18 €) menimme ensimmäiseksi koala-taloon. Meidän vanavedessä tuli aasialainen perhe, joka meni erilliseen aitaukseen syöttämään siellä olevaa koalaa. Sinne pääsi noin 10 € kalliimmalla lipulla. Koalat näyttivät hieman unisilta sekä varautuneilta. Puiston työntekijä kertoi, että ne itseasiassa ovatkin hieman ujoja.
Koala-talosta kävelimme kohti aitausta, jonne pääsi kävelemään kenguruiden ja lintujen sekaan. Yksi kenguruista alkoi seuraamaan meitä ja mies pysähtyi silittämään sitä. Eläintenhoitaja kiiruhti luoksemme ja varoitti, että kenguru saattaa muksaista, kun se huomaa ettei meiltä tipu makupaloja. Eläinten aamuruokinta oli kesken ja kyseinen kenguru luuli saavansa meiltä muutakin kuin paijausta.
Aasialaisten lisäksi paikalla oli muutama lapsiperhe. Puistossa oli kuitenkin aika väljää kävellä ja katsella eläimiä. Alue oli tunnissa kierretty läpi ja kierroksen päätteeksi söimme jätskit ja jatkoimme matkaa Manly Beachille
Kohti Manly Beachia
Ajomatkaa Manlylle kertyi parisen tuntia. Navigaattori ohjasi meidät sinne kummallista reittiä, joka kiemurteli omakotitaloalueiden läpi. Arvelimme, että tämä johtui navigaattorin asetuksista, jolla pyrittiin välttämättä tietullit. Olimme huomanneet tämän jo aiemmin, mutta asetukset oli jääneet päivittämättä. Siellä sitten ajettiin paikallisia taloja katsellen.
Majoituimme Manly´s Hidden Gemissa, johon ei kuulunut parkkipaikkaa. Ajelimme ensin korttelia ympäri ja mietimme minne jätämme auton, kun vapaita parkkipaikkoja ei näkynyt missään. Meillä kävi kuitenkin tuuri, kun kadun varresta aivan majoituspaikkamme edestä vapautui paikka. Jopa hotellin vastaanotossa meitä onniteltiin tästä, koska useat asiakkaat tuskailivat miten hankalaa oli löytää autolle paikoitusta. Maksoimme parkista noin 10 €/vuorokausi, mutta ilomielin sen teimme.
Manly Beachista kirjoitin jo Sydneystä kertovassa postauksessa. Vietimme siellä yhden yön ja seuraavana aamuna lähdimme heti herättyämme kohti Sydneyä ja Star Casinoa palauttamaan autoa.
Saattaisit olla kiinnostunut myös:
Nelson Bay – delfiinejä, vuoria ja auringonlaskuja
Hunter Valley – vierailu Australian vanhimmalle viinialueelle
Australia – autoillen Blue Mountainsin kansallispuistoon
Onhan blogi seurannassa jo Facebookissa, Instagramissa ja Blogit.fi:ssä
18 Comments
Mikko / Matkalla Missä Milloinkin
2.5.2020 at 13:46Ei ole ihme, että koalat näyttävät unisilta, nukkuvathan ne 20 tuntia vuorokaudessa ja ovat kyllä muutenkin varsin verkkaisia liikkeissään! 🙂
Kävikö muuten ilmi, miten iso osa eläimistä saadaan palautettua takaisin luontoon?
Merja / Merjan matkassa
6.5.2020 at 16:15Kiitos Mikko! Sitä en tiennytkään, että koalat nukkuvat noin paljon. Sitten ei ole ihmekään, että olivat unisen näköisiä. Siitä ei ollut puhetta eläintenhoitajien kanssa kuinka suuri osa eläimistä pääsee takaisin luontoon. Tietoa ei löytynyt myöskään heidän nettisivuilta.
Terhi
3.5.2020 at 13:13Mietin vain miten se palauttaminen luontoon sujuu kun eläimet ovat tottuneet ihmisiin ja siihen, että ihmiset ruokkivat niitä. Jollei edes osaa pysty palauttamaan niin eläinhoitola on pian tupaten täynnä.
Merja / Merjan matkassa
6.5.2020 at 16:27Kiitos Terhi! Vain täysin terveet eläimet pääsevät takaisin luontoon ja palautuksissa noudatetaan Maailman luonnonsuojeluliiton ohjeistusta. Helppoa se ei ole, mutta sitä kuitenkin tehdään.
riitta reissaa
3.5.2020 at 13:51Australiassa on kyllä kiinnostava eläimistö! Olisi hienoa nähdä joskus koalat ja kengurut sekä luonnossa että puistossa. Kiinnostava yksityiskohta tuo parkkipaikan etsiminen… en ajatellut, että Australian kokoisessa valtavien välimatkojen automaassa olisi parkkipaikkojen etsiminen samanlaista tuskaa kuin Helsingissä…
Merja / Merjan matkassa
6.5.2020 at 16:31Kiitos Riitta! Australian eläimistö on todella ainutlaatuista. Koalat olivat todella suloisia ja kengurut hassuja pomppijoita. Sydneyn lähistöllä parkkipaikkaongelmat näyttivät olevan samanlaisia kuin missä tahansa muussa kaupungissa.
Sini matkakuumeessa
3.5.2020 at 20:22Koalat ovat kyllä mielettömän suloisia otuksia. Niitä jaksaisi tuijotella päivät pitkät. Ihan sydämeen sattui metsäpalojen aikaan, kun näki videoita, miten palovammoja saaneita koaloita hoidettiin.
Merja / Merjan matkassa
6.5.2020 at 16:33Kiitos Sini! Australian metsäpalojen aikaiset kuvat koaloista olivat surullisia. Harmillisen paljon niitä menehtyi, kun eivät ehtineet ajoissa alta pois.
Siiri
4.5.2020 at 21:39Kiitos tästä postauksesta! Eläinkohteet on aina mielenkiintoisia, mutta joskus on vaikea löytää ajantasaista tietoa eläinten kohtelusta ja toiminnan eettisyydestä. Tästä jäi sellainen kuva, että eläimistä pidetään hyvää huolta.
Merja / Merjan matkassa
6.5.2020 at 16:39Kiitos kommentista Siiri! Oakvalessa eläimistä näytettiin pidettävän hyvää huolta. Lueskelin käynnin jälkeen tarkemmin heidän nettisivujaan ja sieltäkin jäi kuva, että eläimistä oikeasti välitetään. Tilaa oli mukavasti suurimmalla osalla. Kameleilla ehkä hieman ahdasta, mutta kaikille ei vaan ole mahdollista rakentaa riittävän isoa aitausta.
Katja
7.5.2020 at 09:44Voi miten valtavan matkakuumeen tämä postaus aiheutti, en oikeen edes osaa sanoa että miksi niin kävi juuri tämän postauksen kohdalla kun olen aika määrän tässä kolunnut läpi, kai se on kun eläimet saa aina minut innostumaan ja tässä oli niin paljon suloisia sellaisia!
Oliko tuo sellainen paikka, mitä suosittelisit vaikkei varsinaisesti eläinpuistoista tai sen tyylisistä tykkäisikään, itseä kun aina jotenkin ahdistaa niissä pienet tilat ja miten eläimet ei pääse käyttäytymään kuten luonnossa. Muutamia kivoja paikkojakin aina välillä silti löytyy, joissa vierailusta ei tule paha mieli.
Merja / Merjan matkassa
11.5.2020 at 17:04Kiitos Katja! Kiva kuulla, että tykkäsit postauksesta 🙂 Mielestäni Oakvale oli käymisen arvoinen paikka. Kaikilla eläimillä ei tietysti ollut niin paljon tilaa kuin toivoisi, mutta se ei vaan aina ole mahdollista. Kenguruilla oli tilaa pomppia paikasta toiseen ja alueen keskellä oli iso ankkalampi, jossa muitakin lintuja näytti viihtyvän. Jos niillä nurkilla liikkuu, kannattaa pistäytyä.
Paula - Viinilaakson viemää
7.5.2020 at 21:19Olipa upeita eläimiä! Juuri tämä Australian erikoinen luonto kiinnostaisi meitäkin tulevaisuudessa. Tällaiset hoitopaikat on kiva tapa nähdä eläimiä lähempää sillä samalla tulee kannatettua hyvää tekevää kohdetta. Monesti luonnossahan ei pääse näin lähelle katsomaan villieläimiä. Suloisia ovat!
Merja / Merjan matkassa
11.5.2020 at 17:08Kiitos Paula! Jos olisimme onnistuneet luonnossa näkemään enemmän eläimiä, tämä paikka olisi todennäköisesti jäänyt väliin. Nyt se sattui sopivasti matkan varrelle, niin siellä oli kiva pistäytyä. Moni eläin ei loukkaantumisen jälkeen selviytyisi itse, joten hyvä että tällaisia hoitopaikkoja on olemassa.
Taina
9.5.2020 at 22:42Heh, näytän varmaan aamuisin ihan koalalta! 😀 Australian eläimet jaksavat kiehtoa ja vielä jonain päivänä olisi kyllä haaveissa niitä päästä näkemään. Hyvä, ettette saaneet kengulta köniin! 😉
Merja / Merjan matkassa
11.5.2020 at 17:10Kiitos Taina! Mies olisi ollut yhden kokemuksen rikkaampi, jos kenguru olisi ehtinyt aloittaa nyrkkeilymatsin, mutta ehkä hyvä että se kokemus jäi välistä 🙂 Onneksi eläintenhoitaja ehti väliin. Eipä tullut kysyttyä kuinka moni siltä on saanut köniin.
Sandra
10.5.2020 at 10:24Rakastan Australian eläimiä ja ainutlaatuista luontoa. Kenguruista (ainakin villeistä) kannattaa pysyä kaukana, sillä ne ei välttämättä ole mitään säyskeimpiä eläimiä 😀
Merja / Merjan matkassa
11.5.2020 at 17:13Kiitos Sandra! Australian eläimistö on ainutlaatuista. Mekin osasimme varoa kenguruita sen jälkeen, kun eläintenhoitaja varoitteli niiden olevan kiukkuisia kun huomaavat, ettei meiltä ruokaa heru.