Port Douglas – muutakin kuin unelias pikkukylä

Port Douglas on pieni kaupunki Australian koillisosassa, Queenslandin osavaltiossa noin 70 kilometrin päässä Cairnsista. Asukkaita on 3500, mutta loma-aikoina asukasmäärä moninkertaistuu. Port Douglas kukoisti 1800-luvulla kultalöydösten ansiosta ja kaupunki kasvoi nopeasti. 1900-luvun alkupuolella sykloni tuhosi sen lähes kokonaan ja asukasmäärä romahti satoihin. Nykyisin Port Douglas on suosittu lomanviettopaikka, jossa saatat törmätä jopa julkkiksiin.

Me vietimme Australian lomamme toisen viikon Queenslandissa ja kun olimme laskeutuneet Cairnsin kentälle, marssimme suoraan autovuokraamon tiskille. Meitä palveli suulas ja ystävällinen mies, joka esitteli kartalta omia lempipaikkojaan ja kehotti meitä esimerkiksi pysähtymään lounaalle Palm Coveen.

Tervetuloa tropiikkiin!

Kentän ulkopuolella huomasi heti, että nyt ollaan tultu tropiikkiin. Lämpömittari näytti +35 ja hameen helmoja heilutteleva tuuli tuntui lähinnä lehmän henkäykseltä. Autossa laitoimme heti ilmastoinnin täysille ja matka alkoi pitkin kaunista rannikkotietä kohti Port Douglasia.

Pysähdyimme autovuokraamon kaverin ehdotuksesta Palm Covessa ja löysimme hänen suosittelemansa Vivo-ravintolan. Parkkipaikkaa ei sen sijaan löytynyt. Olimme liikenteessä ruuhkaisimpaan lounasaikaan ja kaikki paikat olivat täynnä. Ensimmäinen vapaa parkkipaikka löytyi lopulta kadun päästä, mutta sieltä oli monen kilometrin kävely ravintolaan emmekä siinä helteessä jaksaneet sinne talsia.

Jatkoimme matkaa ja toiveikkaana pysähdyimme seuraavaksi Ellis Beachin kohdalla. Lounasbaarissa oli jonoa eikä listakaan vakuuttanut. Hyppäsimme takaisin autoon ja päätimme lopulta jättää lounaspaikan etsimisen Port Douglasiin. Eihän sinne onneksi ollut pitkä matka.

Unelias Port Douglas

Ensisilmäyksellä Port Douglas vaikutti uneliaalta pikkukylältä. Kaduilla ei liikkunut juuri ketään puolenpäivän aikaan ja ihmettelimme mihin tuppukylään olimme oikein tulleet. Port Douglasia oli kuitenkin kehuttu vuolaasti, joten täytyihän siellä jotain olla. Myöhemmin kun ajelimme katuja ristiin rastiin, huomasimme että ensivaikutelma todellakin petti. Kaupungissa riitti ravintoloita, kahviloita ja kauppoja, kun malttoi ajaa riittävän pitkälle. Mekin löysimme lopulta kivan lounasravintolan ”Rattle n Humin”, jossa tankattiin vatsat täyteen.

Majoituimme By the Sea Port Douglasissa, joka oli viehättävä pieni hotelli rannan lähellä. Hotellin vastaanotto oli isossa aulassa, josta sai lainata ilmaiseksi kaikkea mahdollista aina peleistä, aurinkovarjoista ja kirjoista urheiluvälineisiin. Huone oli raikkaasti sisustettu ja siellä oli pieni keittiönurkkaus omia kokkailuja varten sekä parveke, jonka nurkassa oli grilli. Hotellin oli perustanut kaksi naista, joiden vision mukaan majoituspaikka oli rakentunut. Hotellista löytyi erilaisia kivoja yksityiskohtia. Esimerkiksi parvekkeen reunalla istui kaksi pientä naisfiguuria uimapuvuissa.

Four Mile Beach

Port Douglasin tunnetuin nähtävyys on Four Mile Beach, joka on nimensä mukaisesti neljän mailin pituinen ranta. Meduusojen vuoksi rannalla suositellaan uimista vain turvaverkon sisäpuolella. Sekään ei tosin takaa, että niiden pirulaisten kivuliailta pistoilta säästyy. Pienimmät ja kaikista myrkyllisimmät kuutiomeduusat pääsevät luikahtamaan turvaverkon sisälle ja ellei päälläsi ole suojaavaa”stinger pukua”, joudut kärsimään meduusojen pistoista. Rannalla oli kyltti, jossa kerrottiin edellisenä päivänä löydetystä myrkyllisestä kuutiomeduusasta. Tämä tieto ei houkutellut meitä uimaan, vaan tyydyimme kävelemään rannalla ja uitimme varovasti varpaita merivedessä.

Flagstaff Hillin hienot maisemat

Rannalla kävelyn jälkeen mies lähti hotellille huilaamaan. Olimme heränneet aamukuudelta lennolle, joten pieni väsymys kieltämättä alkoi painaa. Halusin kuitenkin käydä läheisellä näköalapaikalla ottamassa kuvia. Lopulta löysin itseni kävelemässä Flagstaff Hillin vajaan kolmen kilometrin pituista kävelyreittiä.

Varoituskyltit krokotiileistä saivat polun alkupäässä säikähtämään jokaista kahinaa, joka pusikoista kuului. Onneksi se taisi olla vain tuuli, joka heiniä ja oksia heilutteli. Reitti kiersi rannan mukaisesti tarjoten puiden ja pensaiden välistä upeita maisemia meren suuntaan. Korkeuseroja oli paljon ja välillä sai kiivetä jyrkkää mäkeä ja vastaavasti laskeutua kiviportaita kieli keskellä suuta. Ympärillä oleva luonto ja näköalat kuitenkin korvasivat kaikki vuodatetut hikipisarat. Vesipulloa ei tietenkään ollut mukana, koska tarkoitus oli ollut vain kiivetä muutamat portaat näköalapaikalle ja palata sieltä takaisin hotelliin. Helteinen sää yllytti janon tunteen niin kovaksi, että melkein ryöstin vastaantulevalta pariskunnalta vesipullon. Maltoin mieleni viime hetkellä.

Illalla kävelimme keskustaan etsimään jälleen ruokapaikkaa ja siellä oli selkeästi vilkkaampaa kuin keskipäivällä. Kesäkauden päättymisen kuitenkin huomasi. Osa ravintoloista oli laittanut jo ovet säppiin talveksi, suurin osa oli onneksi vielä auki. Musiikki ja äänekäs puheensorina kantautuivat avoimista ovista ja ravintolan mainoskyltit kertoivat, että edellisiltana siellä oli ollut livemusiikkia. Päädyimme pizzalle ja punkulle, joita nautimme korkeilla jakkaroilla istuen ravintolan terassilla. Ilma tuntui vielä illallakin todella lämpimältä ja siitä nautimme täysin siemauksin.

Saattaisit olla kiinnostunut myös:

Unelmamatka Australiaan – miten reissu meni?
Sydney vei sydämen
Autoillen Blue Mountainsin kansallispuistoon
Hunter Valley- vierailu Australian vanhimmalle viinialueelle
Nelson Bay – delfiinejä, vuoria ja auringonlaskuja

Onhan blogi seurannassa jo Facebookissa, Instagramissa ja Blogit.fi:ssä