Unelmamatka Australiaan – miten reissu meni?

Palasimme eilen kahden viikon Australian matkalta. Blogissa on matkan takia ollut hiljaista, koska alkuperäisistä suunnitelmista huolimatta reissukuulumiset jäi jakamatta tien päältä. En ole Australian matkasta täällä myöskään hiiskunut sanaakaan. Reissun kanssa oli monenlaista mutkaa matkassa ja viimeiseen saakka jännättiin päästäänkö lähtemään olleenkaan. Sen vuoksi ei ollut fiilistä hehkutteluun.

Australian matkan suunnittelu ei mennyt kuin Strömsössä

Matkan suunnittelu alkoi epäsuotuisissa merkeissä, kun sähläsin lentovarausten kanssa ja varasin meille vahingossa yhden Australian sisäisen lennon väärään kaupunkiin. Argh, näinkin voi käydä! Onneksi huomasin virheen heti ja sain lennot peruttua ja rahat takaisin. Aika monta tuskaista tuntia piti ensin kärvistellä, koska oli sunnuntai ja ulkomailla sijaitseva asiakaspalvelu avautui vasta illalla. Uusien lentovarausten kanssa olin supertarkka ja pyysin miestäkin tarkistamaan, että päivät ja kaupungit ovat varmasti oikein.

Vuoden vaihteessa Australian metsäpalot synkistivät ajatuksia. Reissussa oli tarkoitus autoilla Sydneyn ympäristössä, mutta palojen takia oli vaikea suunnitella tarkempia reittejä. Matkamessuilla juttelin erään Australiaa hyvin tuntevan henkilön kanssa, joka lohdutti että suurin osa paloista on tapahtunut alueilla, joissa turistit eivät normaalisti liiku. Blue Mountainsin alueelle oli hänen mukaansa ihan mahdollista mennä. Sateet tavoittivat aikanaan myös Australian ja metsäpalot laantuivat jättäen kuitenkin jälkeensä aikamoista tuhoa sekä valtavan määrän kuolleita eläimiä.

Kun uutiset metsäpaloista laantuivat, ei vielä voinut huokaista helpotuksesta. Talvilomamatkoja haittaava kemianteollisuuden lakon uhka pyöri mustana pilvenä yläpuolella ja tilanteen kehittymistä seurasin silmä kovana. Lakko olisi pysäyttänyt muun muassa polttoainetoimitukset lentokentälle ja ajankohta olisi sattunut juuri meidän matkan lähtöpäiville. Lakko ei onneksi toteutunut, mutta uudeksi uhkaksi saapui päivän uutisvirtaan korona. Meillä oli välilaskut Hong Kongin kautta ja se aiheutti taas lisäjännitystä. Finnair lentää normaalisti kaksi kertaa päivässä Hong Kongiin ja he peruivat päivän toiset lennot. Meidän onneksemme ei niitä meidän varaamia.

Vielä viime metreillä oli epäonnea ilmassa, kun mies sairastui flunssaan juuri muutamaa päivää ennen lähtöä. Kuumeisena ei olisi ollut mitään asiaa lennolle varsinkaan näin koronan aikaan. Kuume laski onneksi lähtöpäivään mennessä ja mies saatiin matkustuskuntoon.

Nämä kaikki sattumukset aiheuttivat sen, että laitoin loput hotellivaraukset jäihin. Miksi varailla mitään, jos niitä joutuisi hetken päästä perumaan. Venytin varauksia lopulta niin pitkälle, että pari tuntia ennen kentälle lähtöä varailin hotelleja vielä hiki hatussa. Osan varauksista jätin suosiolla tekemättä ja niitä hoidettiin sitten paikan päällä. Näin jälkikäteen voi todeta, että suurimman osan varauksista olisi voinut tehdä vasta Australiassa. Hotelleissa ei näyttänyt täyttä olevan, koska kesälomakausi oli siellä lopuillaan.

Miten Australian matka eteni?

Alkuhankaluuksista huolimatta matka meni todella hyvin ja Australia oli juuri niin ihana kuin olin ajatellut sen olevan. Kirjoittelen tänne myöhemmin eri paikoista missä kävimme ja mitä teimme. Blogiin on luvassa siis paljon juttuja Australiasta lähiaikoina. Tässä kuitenkin lyhyesti matkan reitistä.

Ensimmäinen viikko: Sydney – Blue Mountains – Hunter Valley – Nelson Bay – Manly Beach – Sydney

Reissu alkoi Sydneystä, jossa vietimme pari päivää aikaeroon totutellen ja kaupunkia katsellen. Sydneyssä pärjäsi hyvin ilman autoa, koska moni kohde oli kävelymatkan päässä ja julkinen liikenne toimi.

Vuokra-auton olimme varanneet etukäteen Avisilta ja haimme sen heidän kaupunkikonttorista Star Casinolta. Saimme alle uudenkarhen Nissanin katumaasturin. Vasemman puoleinen liikenne jännitti etukäteen, mutta melko nopeasti siihen tottui. Ajoreittiä olimme hahmotelleet vain ohuesti. Blue Mountains ja Hunter Valleyn viinialue olivat ainoat kohteet, jotka olin etukäteen ympyröinyt kartasta. Loppureitti suunniteltiin tien päällä.

Blue Mountainsin kansallispuisto oli ensimmäinen kohteemme ja sinne ajoi Sydneysta alle kahdessa tunnissa. Kansallispuiston alueella oli tarjolla erilaisia patikkapolkuja. Koska aurinko porotti lähelle hellelukemia, kävelimme aluksi vain lyhyen polun, jonka päässä sai ihailla puiston tunnetuinta kohdetta ”Kolmea sisarta”. Ostimme liput myös Scenic Worldiin, jossa pääsi tutustumaan alueeseen paremmin ja kävelemään sademetsän varjossa, jossa ei ollut niin pakahduttavan kuuma.

Koska Australia on tunnettu viinimaa, halusin nähdä matkan aikana sen vehreitä viinitiloja. Sydneyn lähellä oleva Hunter Valleyn viinialue tarjosi siihen hyvän mahdollisuuden. Blue Mountaisilta matka taittui nopeasti ja lounasaikaan olimme jo keskellä kumpuilevia maisemia. Se mikä meidät yllätti oli turistien vähyys alueella. Siellä oli todella hiljaista. Toki kesäkausi oli loppumaisillaan, mutta lounasravintolassa saimme kuulla, että koko viime vuosi on ollut samanlaista. Tämä johtuu osittain koko Australiaa ravistelevasta kehnosta taloustilanteesta. Metsäpalot ja korona eivät myöskään auta asiaa, koska moni turisti on jättänyt niiden takia tulematta.

Hunter Valleyn jälkeen meillä ei ollut tarkempia suunnitelmia minne menisimme. Katselimme illalla karttaa ja päädyimme lopulta rannikolla olevaan pieneen kylään nimeltä Nelson Bay. Se osoittautui hyväksi valinnaksi ja siellä riitti mukavasti tekemistä päiväksi. Majoituimme viehättävässä hotelli Nelsonissa, jonka respan täti oli hurmaava.

Nelson Bay´sta ajelimme takaisin Sydneyyn ja yövyimme Manly Beachilla. Sieltä oli lyhyt matka ajaa seuraavana aamuna Star Casinolle palauttamaan autoa. Olin halunnut käydä Manlylla muutenkin, niin tämä tarjosi siihen hyvän tilaisuuden.

Toinen viikko: Cairns – Port Douglas – Cairns – Risteily Valliriutalle – Cairns

Australian matkan toisen viikon vietimme maan koillisosassa, Queenslandin osavaltiossa. Lensimme sunnuntaiaamuna Cairnsiin ja vuokrasimme auton lentokentältä. Emme olleet tehneet varausta etukäteen, vaan marssimme lentokentällä Avisin tiskille. Saimme tällä kertaa alle Toyota Corollan.

Ajelimme kaunista rannikkoa myötäilevää maisemareittiä noin tunnin ajomatkan päässä olevaan Port Douglasiin. Sielläkin alkoi kesäsesongin päättyminen näkyä, koska kylä oli päivällä uneliaan hiljainen. Port Douglasin tunnetuin nähtävyys on Four Mile Beach, jossa ei valitettavasti pääse uimisesta kunnolla nauttimaan meduusojen vuoksi. Rantaveteen on viritetty turvaverkko, jonka sisässä periaatteessa voi uida. Pienimmät ja myrkyllisimmät kuutiomeduusat pääsevät kuitenkin turvaverkon sisälle, joten täysin turvassa niiden pistoilta ei sielläkään ole. Rannalla olevassa kyltissä kerrottiin, että edellisenä päivänä verkon sisältä oli löydetty jälleen myrkyllinen kuutiomeduusa. Uimareita kehoitettiin suojatumaan ”stinger puvulla”.

Port Douglasista palasimme seuraavana päivänä Cairnsiin ja palautimme auton, koska sille ei ollut enää käyttöä.  Tiistaiaamuna kello herätti aikaisin Valliriutta risteilylle, jonne lähdimme Coral Sea Dreaming -purjeveneellä. Nelihenkisen miehistön lisäksi meitä oli 10 hengen innokas ryhmä valmiina sukeltamaan ja snorklaamaan Isolla Valliriutalla. Vedenalainen maailma oli todella värikkään kaunis ja vesi oli niin kirkasta, että veneen reunaltakin saattoi katsella kalojen uiskentelua. Illan hämärtyessä oli ihan parasta katsella tähtitaivasta. Veneen ympärille tuli illalla isoja kaloja uimaan ja joukossa oli myös pieni hai.

Veneen makuutilat olivat aika ahtaat. Vaikka olen tottunut nukkumaan veneessä, ei uni meinannut tulla silmään ja jokaiseen kyljen kääntämiseen heräsi. Molempina päivinä kävimme kahdella eri snorklaus-/sukelluspaikalla. Pimeän tultua sukeltajat pääsivät vielä yösukellukselle.

Viimeiselle lomapäivälle olimme alunperin miettineet jotain saariretkeä, mutta lopulta olimme niin väsyneitä ettemme jaksaneet tehdä mitään erikoista. Kävimme uimassa ja kävelimme Cairnsin katuja sen minkä +33 helteeltä jaksoi.

Pitkä matka kotiin

Kotimatka kesti yli 30 tuntia, kun jonkun aivopierun seurauksena olin varannut kaikki kolme lentoa putkeen: Cairns – Melbourne – Hong Kong – Helsinki. Olisi ollut järkevämpää lentää jo edellisenä päivänä Melbourneen, jolloin ei olisi tullut myöskään säätämistä lentokentällä matkatavaroiden kanssa. Jouduimme ottamaan laukut Melbournen kentällä ulos ja viemään ne itse ulkomaan terminaaliin. Vaihtoaikaa oli kaksi tuntia, joka juuri ja juuri riitti. Cairnsin kentällä meitä lohduteltiin, että onneksi ette lennä Sydneyn kautta, koska siellä kahden tunnin vaihtoaika ei riittäisi.

Koneissa oli melko väljää sekä mennessä että tullessa. Viimeinen lento Hong Kongista Helsinkiin oli kuitenkin lähes täynnä. Iso aasialaisista koostuva ryhmä piti huolen, ettei päässyt tyhjille penkkiriveille nukkumaan.