Baku – Azerbaidžanin moderni metropoli

Pimeyden keskeltä pilkotti valoa, joka kasvoi mitä lähemmäksi pääsimme. Kurkistelin lentokoneen ikkunasta uteliaana ja huokaisin helpotuksesta, kun kohta olisimme perillä Bakussa, Azerbaidžanin pääkaupungissa. Päivä oli ollut pitkä. Suomesta ei ole suoria lentoja Azerbaidžaniin ja tulimme Varsovan kautta. Siellä oli kahdeksan tunnin odotus ennen Bakun koneen lähtöä ja se jos mikä oli ollut puuduttavaa.

Kentällä opas oli meitä vastassa ja hyppäsimme bussin kyytiin, joka vei meidät Central Park – hotelliin. Matka kesti onneksi vain puoli tuntia. Kaikki odottivat huoneisiin pääsyä ja mielessä oli vain päästä nukkumaan. Opas huikkasi vielä perään, että lähdetään aamulla kaupunkikierrokselle klo 11, joten saisimme nukkua aamulla pitkään.

Kuinkas minä sitten Azerbaidžaniin päädyin? Olin haaveillut itse asiassa Georgian matkasta jo pidemmän aikaa ja eri vaihtoehtoja tutkiessa tuli mieleen, että voisihan sitä samalla reissulla kiertää muutkin Kaukasian maat. Kun Mandala Travelilta löytyi sopiva kiertomatka, ilmoittauduin mukaan ja siellä sitä nyt oltiin. Matka alkoi siis Azerbaidžanista, sieltä menimme Georgiaan ja lopuksi Armeniaan. Mutta palataanpa takaisin tuuliseen Bakuun.

Bakun nähtävyydet

Liekkitornit

Bakussa tuulee usein ja me saimme osaksemme todella kylmän ja kovan tuulen, joka sai kaiholla muistelemaan kotona naulakkoon jäänyttä talvitakkia. Onneksi olin hoksannut aamulla laittaa kevättakin alle villatakin, joka suojasi pahimmilta puuskilta.

Aloitimme kaupunkikierroksen kuuluisien Liekkitornien (flame towers) luota. Ne symboloivat Azerbaidžania tulen maana, joka kuvastaa maan huomattavia öljyvaroja. Pilvenpiirtäjien ryhmittymä kohosi edessämme ja niskat kenossa yritin saada mahtumaan niitä kuvaan. Liekkitorneja oli huomattavasti kivempi kuvata kauempaa, koska silloin niiden muodot pääsivät paremmin esille. Torneissa on asuntoja, toimistotiloja ja yhdessä tornissa sijaitsee viiden tähden Fairmont Baku -hotelli.

Marttyyrien kuja

Jätimme liekkitornit taaksemme ja siirryimme kävelemään leveää kävelytietä pitkin, jonka toisella puolella oli piikkisuorassa rivissä muistomerkkejä. Marttyyrien kuja kunnioittaa niiden noin 15 000 ihmisen muistoa, jotka menettivät henkensä 90-luvun taisteluissa neuvostoarmeijan hyökätessä kaupunkiin. Kujalle on haudattu myös Vuoristo-Karabahin sodan uhreja. Kujan päässä meitä vastaan tuli marttyrien moskeija.

Marttyyrien kuja suojasi tuulta vastaan, mutta moskeijan viereisellä näköalatasanteella tuuli ujelsi taas ja takkia piti kietoa tiukemmin ympärille. Näköalapaikalle pääsee myös funikulaarilla, jonka asema on moskeijan vieressä. Tasanteelta avautui hienot näkymät Bakun ylle ja ihastelimme kaupungin lukuisia pilvenpiirtäjiä ja muita erikoisia rakennuksia. Sydneyn oopperataloa muistuttava ostoskeskus aiheutti hymähdyksiä. Siellä olisi ollut hauska käydä, koska jäin uteliaana pohtimaan miltä se mahtoi näyttää sisältä.

Vanhakaupunki

Vaikka Bakun uusi ja moderni kaupunkikuva näytti hienolta, odotin eniten tutustumista vanhaankaupunkiin, joka on Unescon maailmanperintökohde. Vanhaakaupunkia ympäröivät muurit on rakennettu 1100-luvulla. Sen kuuluisin rakennus on Neitsyttorni (Maiden Tower), joka joidenkin arvioiden mukaan on peräisin 600–500-luvuilta eaa. Tornin nimen historiaa ei varmaksi tiedetä, mutta sen uskotaan tulevan siitä, että entisaikaan rakennettiin torneja, jonne vaimot ja tyttäret saatiin turvaan sotajoukoilta.

Muurien sisäpuolella historian havinan melkein kuuli ja se tarjosi täysin erilaisen tunnelman kuin aiemmin näkemämme moderni kaupunki. Löysimme suojaisan paikan missä kuuntelimme paikallisoppaan tarinoita vanhasta Bakusta. Vanhankaupungin alue on pieni, joten sen ehtii kiertää hyvin päivän aikana. Ydinalue sijoittuu neitsyttornin ympärille. Ennen siihen tutustumista kävimme miniatyyrikirjamuseossa, jonne oli koottu lähes kaikista maailman maista miniatyyrikirjoja. Paikka oli viehättävä ja kaltaiseni kirjallisuuden opiskelija oli haltioissaan nähdessään pikkuruisia kirjoja. Etsimme heti museon suomenkieliset versiot ja kurkistelimme niitä vitriinistä.

Shirvanshahin palatsi

Vanhankaupungin korkeimmalle kohdalle 1400-luvulla rakennettu palatsi oli upea taidonnäyte entisajan rakentamisesta. Shirvanshahin palatsissa asui islamilainen Širvanšaahien hallitsijasuku, joiden ansiosta Bakusta aikoinaan tuli maan pääkaupunki. Palatsin alueella on moskeijoita, šaahien asuintiloja, hautaholveja sekä vanhan kylpylän rauniot.

Minua kiehtoi avoimet ovet ja oviaukot ja jäin usein porukan viimeiseksi kuvailemaan niitä. Paikallisoppaamme oli tiukan puoleinen kaveri ja hän ei arvostanut, kun joku kulki omia polkujaan. En antanut hänen tuiman ilmeensä kuitenkaan häiritä.

Palatsialueelta kävelimme Neitsyttornille. Matkan varrella oli vaikka mitä mielenkiintoista kuvattavaa ja letkamme venyi pitkäksi. Vastaan tuli myös houkuttelevan näköisiä kauppoja ja pieniä putiikkeja, joiden tarjonta ylitti jopa mielikuvituksen. Mattoja, samovaareja, matkamuistoja…

Halukkaat pääsivät kiipeämään Neitsyttorniin maisemia katsomaan. Opas maksoi meidät sisälle ja kiipesimme portaat tornin huipulle. Tuuli riepotteli yläilmoissa, joten kovin kauaa siellä ei viitsinyt maisemia katsella. Liekkitornit tuntuivat hallitsevan näköalaa, mistä tahansa sitä katseli.

Ennen lounasta piipahdimme matkamuistoja myyvässä kaupassa ja sieltä tarttui ensimmäiset pienet tuliaiset matkaan. En ollut ehtinyt vaihtaa rahaa, mutta eurot kelpasivat ja takaisin sain manatteja. Lounasta söimme ravintola Dolmassa, joka on arvioitu yhdeksi Bakun parhaimmista ravintoloista. Paikallista ruokaa tarjoileva kellariravintola oli sisustukseltaan viihtyisä ja ruoka oli todella hyvää sekä edullista. Söin kanaa ja otin lasin viiniä. Ne maksoivat yhteensä 11 euroa.

Ilta Bakussa

Illalla kävimme Marian kanssa kävelyllä Fountain Parkissa, jonka arvelen olevan kesällä todella kaunis ja viihtyisä. Etsimme illallispaikkaa ja kävimme kääntymässä muutaman ravintolan ovella ennen kuin menimme hotellin kanssa samalla kadulla olevaan georgialaiseen perheen pyörittämään Miminoon. Tarjoilija ei osannut englantia ja me halusimme kysyä ruoista, koska niiden nimet tai kuvat eivät kertoneet paljoakaan. Neuvokas tarjoilija kaivoi kännykästään käännösohjelman ja sen avulla kommunikoimme. Lasagnen tyyppinen ruoka ja lasit punaviinit maistuivat ja paikasta jäi sympaattinen kuva.

Ennen huoneisiimme vetäytymistä hiippailimme pimeään aamiaishuoneeseen ottamaan valokuvia liekkitorneista, jotka välkehtivät eri väreissä kaukana kaupungin toisella puolella.

Mietteitä Bakusta

Baku on monelle tuttu formuloista tai euroviisuista. Meidän käyntimme aikaan formulakisoihin oli pari viikkoa aikaa ja paikkoja rakennettiin vinhaa vauhtia. Kisa-aluetta suojaamaan tarkoitetut aidat olivat haitaksi ainakin meille jalankulkijoille, jotka jouduimme kävelemään pitkiäkin matkoja, jotta saimme aidat kierretyksi. Ymmärtääkseni paikalliset eivät ole kovin innoissaan formulan kaupunkiradasta, joka haittaa heidän jokapäiväistä liikkumista kisojen aikana.

Bakuun ehtii hyvin tutustua päivässä tai kahdessa. Vaikka mielenkiintoisia paikkoja näimmekin, jäi kaupungista hieman kylmä vaikutelma. Osaksi siitä voisi syyttää kylmää tuulta, joka meni luihin ja ytimiin, mutta kun myöhemmin pääsimme tutustumaan Georgian ja Armenian pääkaupunkeihin, oli tunnelma niissä ihan toinen.

Pohdin sään merkitystä. Jos se olisi ollut aurinkoinen ja lämmin, olisi Baku saattanut jättää toisenlaisen kuvan. Olisin varmasti viehättynyt kauniista kukkaistutuksista ja suihkulähteistä, jotka eivät vielä olleet päällä. Ja olisihan se ollut myös hauska istahtaa terassille nauttimaan kylmistä juomista ja auringonpaisteesta. Ne jäivät nyt haaveeksi.