Monipuolinen Mallorca

Maisemat vilisivät ikkunan takana, kun retkibussi kaasutteli etelään johtavalla moottoritiellä. Olimme keränneet kyytiin Ca´n Picafortista sekä Alcudiasta porukkaa ja nyt suuntasimme kohti Mallorcan pääkaupunkia Palmaa. Edessä olisi retkipäivä Mallorcan kauneimpien maisemien äärellä erilaisten kulkuneuvojen kyydissä.

Olin retkellä yksin, koska muu seurue jäi mieluummin paistattelemaan päivää altaalle. Minä halusin nähdä jo muutakin, ja olin innoissani päivän annista. Palmassa hyppäsimme vanhanaikaisen puujunan kyytiin ja suuntasimme kohti Sólleria.

Juna otettiin käyttöön vuonna 1912, ja se rakennettiin alun perin kuljettamaan appelsiineja ja muita maataloustuotteita Sóllerista Palmaan. Junareitti kulki Tramuntana-vuoriston halki ja peräti 13 tunnelin läpi, joista pisin oli “Tunel Major”, jolla on pituutta noin 2,8 kilometriä. Junamatka kesti noin tunnin.

Sóllerissa siirryimme raitiovaunun kyytiin, jolla menimme keskustasta alas Port de Sóllerin satamaan. Minusta olisi ollut kiva piipahtaa myös keskustassa katsomassa kaunista katedraalia, mutta siihen ei näyttänyt olevan aikaa. Näin katedraalista vain vilauksen raitiovaunun kyydistä.

Satamassa meillä oli 45 minuuttia omaa aikaa. Keskustaan oli sen verran matkaa, ettei kävellen olisi ehtinyt siellä käymään. Istahdin kahville ja sen jälkeen menin etsimään satamasta laivaa, jolla siirryimme seuraavaan kohteeseen Sa Calobran pieneen kylään.

Viehättävä Sa Calobran kylä

Sa Calobra sijaitsee Serra de Tramuntanan vuoriston jyrkkien kallioiden keskellä, noin 38 kilometrin päässä Sóllerista. Kylään pääsee sekä autolla että laivalla. Jos menet autolla, pääset kuuluisalle serpentiinimäiselle MA-2141 -vuoristotielle. Se tunnetaan myös nimellä “Tie solmuun” (Nus de Sa Corbata), sillä siinä on jyrkkiä mutkia ja vaikuttavia nousuja sekä laskuja. Moni valitsee mieluummin laivan, koska tunnin merimatka tarjoilee upeita maisemia, ja on mukavampi tapa kuin mutkikas tie.

Meillä oli vajaa kaksi tuntia omaa aikaa kylässä. Menin ensimmäiseksi syömään, koska oli jo kova nälkä. Kylässä oli useita ravintoloita. Valitsin pienen, rannan lähellä olevan paikan, joka näytti aluksi olevan täynnä, mutta ravintolan takaosasta löytyi vielä pari tyhjää pöytää. Viereen tuli samalla retkellä ja itseasiassa samassa hotellissa asuva nuorehko pariskunta. He olivat Romaniasta ja puhuivat heikosti englantia, mutta muutaman sanan saimme vaihdettua ruokaa odotellessa. Söin kanaleivän, joka harmi kyllä oli täysin mauton. Naapuripöydän pariskunta otti kalaa, jota itsekin hetken mietin. Ilmeisesti sekään ei ollut hyvä valinta, koska pariskunnan nainen näytti vain haarukalla siirtelevän kalaa lautasellaan, ja suurin osa jäi syömättä. Valkoviini onneksi maistui hyvälle. Lounas maksoi kokonaisuudessaan 20 €.

Sa Calobrassa on kaksi rantaa, joista pienempi on kylän vieressä, mutta kuuluisampi sijaitsee Torrent de Pareis -rotkon suuaukolla. Sinne kuljetaan lyhyen tunnelin läpi kallioiden sisältä. Kävin lounaan jälkeen katsomassa rotkon sekä siellä olevan rannan. Olihan ne vaikuttavan näköisiä, ja olisi ollut ihanaa pulahtaa uimaan, mutta siihen ei valitettavasti ollut aikaa.

Sa Calobrasta matka jatkui bussilla kiemuraisia vuoristoteitä pitkin kohti saaren eteläosaa. Maisemat olivat todella kauniit.

Pysähdyimme kotimatkalla vielä Incassa, mikä on Mallorcan kolmanneksi suurin kaupunki Palman ja Manacorin jälkeen. Incaa kutsutaan saaren nahkapääkaupungiksi, ja siellä toimii useita tunnettuja kenkä- ja laukkuyrityksiä. Kaupungissa on myös useita outlet- ja tehtaanmyymälöitä. Yhteen sellaiseen mekin pysähdyimme.

Väsytti enkä innostunut aluksi lainkaan mistään nahkatuotteiden tehtaanmyymälästä. Paikka ei lopulta ollutkaan hassumpi. Sieltä olisi löytynyt vaikka mitä kivaa ostettavaa, mutta lopulta mukaan lähti vain yhdet kengät. Tarjolla olisi ollut kauniita nahkalaukkuja ja kukkaroita. Kenkävalikoima oli myös laaja ja hinnat olivat kohtuulliset.

Incasta matka jatkui hotelleille ja olin omallani puoli kuuden aikaan. Päivä oli ollut pitkä, mutta antoisa. Monella kulkupelillä mentiin ja kaikenlaista nähtiin. Kannatti lähteä!