Patikointia S’Albufera Park -kansallispuistossa Mallorcalla

Ennen Mallorcan matkaa olin selvitellyt vaellusreittejä, joille pääsisi helposti Alcudiasta. Sain hyviä vinkkejä sekä nettiosoitteita, joista pääsi itsekin tutkimaan tarjontaa. Harmikseni mielenkiintoisimmat reitit olivat aika pitkiä tai siirtymiin olisi tarvittu auto. Matkaoppalta sain vinkin, että hotellimme lähellä on S’Albufera Park -kansallispuisto, josta löytyy muutama eri reittivaihtoehto. Päätin tutkia tätä mahdollisuutta lisää, kun pääsemme perille.

Kansallispuisto oli noin 20 minuutin kävelymatkan päässä Los Gaviotas -hotellista, joten se sopi meille mainiosti. Nuorempi tyttäreni oli lähdössä seuraksi muun perheen suunnatessa rannalle. Olin etukäteen katsonut, että reittivaihtoehdot olivat aika suppeat. Tarjolla oli neljä erilaista reittiä, joista lyhimmät olivat muutamasta sadasta metristä reiluun kilometriin ja pisin 11,5 kilometriä. Minua kiinnosti tietysti tuo pisin reitti, mutta jätettiin päätös reitin pituudesta paikan päälle.

Lähdimme aamulla ennen yhdeksää matkaan, koska päivästä oli tulossa kuuma. Matkalla haimme isot pullot vettä evääksi ja suuntasimme päättäväisesti askeleet kohti kansallispuistoa. Sinne oli helppo löytää hyvien opasteiden avulla.  Perillä kävimme ilmoittautumassa infoon ja saimme esitteen. Menimme sen jälkeen katsomaan isoa opastaulua ja tekemään päätöstä reitin pituudesta. Päädyimme pisimpään reittiin, kun muut kuulostivat niin lyhyiltä. Ei muuta kuin matkaan.

S’Albufera Park -kansallispuisto

S’Albufera Park -kansallispuisto on Baleaarien suurin ja tärkein kosteikkoalue. Kansallispuisto siitä tuli vuonna 1988. Kansallispuistossa on erilaisia elinympäristöjä (kuten kosteita ruohikkoalueita sekä suomaata), joissa monet kasvit ja eläimet viihtyvät. S’Albufera Park -kansallispuisto on suojeltu ja se on erityisesti lintubongareiden suosiossa. Erilaisia lintulajeja puistossa on 303, joista 64 on siellä vain kesäaikaan. Yli 10 000 lintua talvehtii puistossa. Alueella on nähty myös harvinaisia lintuja.

Lintujen lisäksi S’Albufera Park -kansallispuistossa voi nähdä myös Iberian vihersammakon, Euroopansuokilpikonnan tai kyyrantakäärmeen. Näistä oli myös varoittavia kylttejä reitin varrella, mutta emme nähneet niitä (onneksi). Puistossa on lisäksi paljon perhosia ja siellä voi nähdä myös Mallorcan karjaa laiduntamassa sekä Camarguen hevosia.

Patikointi alkaa

Otimme kulaukset vesipullosta ja lähdimme etenemään reittiä numero 3. Opasteet matkan varrella olivat todella hyvät, joten eksymistä ei tarvinnut pelätä. Tosin oikean suunnan olisi pystynyt helposti päättelemään, koska reitti oli neliönmallinen. Kun pääsimme pidemmälle tuli eteemme tauluja, joista näimme missä olemme sillä hetkellä ja paljonko matkaa on vielä jäljellä.

Reitti oli helppokulkuista, leveää polkua. Muita ihmisiä ei näkynyt. Pari moottoripyörää ohitti meidät, mutta muuten saimme kuunnella lintujen laulua. Polun molemmin puolin oli korkeaa kasvillisuutta, joten näkemistä alkureitillä ei sen vuoksi juuri ollut. Ympärillämme lenteli kuitenkin erilaisia lintuja ja perhosia. Lintujen lauluäänistä päättelimme, että eri lajeja oli paljon, mutta emme tunnistaneet niitä. Polun vieressä olevasta ruohikosta kuului välillä ääniä, joiden arvelimme kuuluvan isommalle eläimelle kuin linnulle, mutta onneksemme emme nähneet äänen aiheuttajaa.

Reitin varrelta löytyi lintutorneja, joihin kiipeämällä sai paremman kuvan alueesta. Jos meillä olisi ollut kiikarit, olisimme päässeet bongailemaan lintuja kunnolla, mutta tyydyimme nyt katselemaan pelkästään maisemia. Kauniita nekin olivat. Aluksi jaksoimme innostua torneista, mutta reitin loppupuolella emme jaksaneet niihin enää kiivetä.

Kun reitistä oli noin neljännes taivallettu ja siirryimme autotien kautta seuraavalle etapille, alkoi maisemat muuttua mielenkiintoisimmiksi. Polun toisella puolella näkyi peltoaukeamaa eikä tarvinnut enää kasvillisuuden keskellä kävellä. Tosin se huono puoli siinä oli, että nyt ei ollut enää varjopaikkoja tarjolla. Vaikka oli vielä aamupäivä, aurinko porotti jo aika lämpimästi.

Varokaa lehmiä

Polun muuttuessa näimme lehmistä varoittavan merkin. Ihmettelimme sitä tyttäreni kanssa. Muistin nähneeni lehmän kuvan esitteessä, jonka saimme kansallispuiston infosta. Mietin jo silloin, että miksi tänne on kuvituskuvaksi laitettu tällainen kuva, mutta nyt selvisi sekin.

En tiennyt etukäteen, että reitin varrella laiduntaisi Mallorcan karjaa. Hämmästyksemme olikin suuri, kun ensin polulle ilmestyi lehmän läjiä ja seuraavaksi edessämme näkyi karjaa syömässä heinää polun varrelta. Pälyilin ympärilleni ja mietin, että jos joku noista haluaa ajaa meitä takaa sarvet ojossa, niin mihin me pakenemme. Ympärillä kun ei näkynyt mitään minne kiivetä. Järkeilin sitten, että tuskin ne meille mitään tekevät. Ei kai turisteja päästettäisi kävelemään eläinten laidunmaille, jos yhteenottoja olisi luvassa.

Silti olo ei ollut kovin varman oloinen, kun lähestyimme ensimmäistä ruohonsyöjää. Se kohotti katseensa ja tuijotti meitä hetken. Sitten ruoho vei voiton. Kaverit suhtautuivat meihin samalla tavalla ja rauhassa saimme kävellä niiden ohi. Huh!

Kun reitistä oli yli puolet taivallettu polku muuttui asvalttiseksi kävelytieksi. Toisella puolella tietä oli pieniä taloja ja niiden takana näkyi viljelyksiä, toisella puolella tietä oli peltoa. Aurinko porotti siinä vaiheessa jo täydellä teholla ja oli tuskaisen kuumaa. Kävely alkoi myös tuntua jaloissa. Onneksi vettä oli vielä jäljellä, vaikka se olikin lämmennyt jo melkein juomakelvottomaksi.

Ympärillä näkyi erilaisia viljelyksiä. Tomaattiviljelmiä kadehdimme ihan vähän. Näky oli erilainen kuin meidän kesämökin kasvihuoneessa. Täällä riitti aurinkoa ja lämpöä kasvattamaan vaikka mitä. Toki varjopuolena kuivuus.

Asvalttiosuus onneksi päättyi aika pian ja polku muuttui samanlaiseksi kuin reitin alussa. Nyt tie muistutti kärrypolkua, mutta rehevää ja korkeaa kasvillisuutta oli jälleen ympärillä. Lehmistä varoittavia kylttejäkin ilmaantui taas näkyville, mutta ruohonpurijoita ei kuitenkaan näkynyt. Luultavasti niiden laidunpaikkoja vaihdellaan ja toisena päivänä olisimme saattaneet nähdä niitä täällä reitin loppupäässä.

Vihdoin kilometrit olivat täynnä ja saavuimme kansallispuiston infoon vievän tien varrelle. En ollut varma pitikö siellä käydä ilmoittamassa, että olemme palanneet reitiltä. Menimme kuitenkin ja paikan päällä selvisi, ettei heille olisi tarvinnut ilmoittaa paluusta. Infon mies vaan totesi meille hymyssä suin You are free to go.

Kallista jäätelöä

Vesipullot oli juotu viimeiseen pisaraan ja kun ensimmäinen kauppa tuli vastaan matkalla hotelliin, kävimme ostamassa jäätelöt. Kassahenkilö löi jäätelöiden hinnaksi koneeseen 19,90 €. Hän jäi itsekin katsomaan sitä hämmästyneenä ja niin jäin minäkin. Muy caro. Olipas jäätelön hinta noussut poissaollessamme. Kassahenkilöä alkoi naurattamaan, niin minuakin ja oikea hinta ilmestyi koneeseen 1,90 €. Nyt kuulosti paremmalta.

Hotellilla vaihdoimme uikkarit päälle ja menimme rannalle etsimään muita. Oli taivaallista päästä uittamaan varpaita meriveteen. Loppupäivä kuluikin hyvällä omallatunnolla rannalla lojuen.

Kansallispuiston plussat ja miinukset

+ hyvä sijainti lähellä hotelleja sekä Playa Muron rantaa
+ ilmainen sisäänpääsy
+ hyvät opasteet reiteillä
+ paljon eri lintulajeja, lintubongareiden paratiisi, sopii myös muille luonnosta pitäville

– suppea reittivalikoima
– pitkä reitti tasaisen tylsä, olisin kaivannut enemmän maastonvaihtelua

Lue lisää: S’Albufera Park -kansallispuisto

Saattaisit olla kiinnostunut myös näistä:

Monipuolista lomailua Mallorcan Alcudiassa
Päiväretki Palma de Mallorcaan
Viinitilaretki Mallorcalla
Autoillen pitkin Mallorcaa

Onhan blogi seurannassa jo Facebookissa, Instagramissa ja Blogit.fi:ssä