Champagnen helmet: Reims ja Épernay

Strasbourgista matkustimme bussilla Reimsiin, Champagnen kuuluisalle viinialueelle. Se sijaitsee Koillis-Ranskassa, noin 150 km Pariisista itään. Bussimatka kesti neljä tuntia. Perillä otimme Uberin hotellille. Majoituimme Campanile Reims Centre-Cathedral -hotellissa. Rakennuksen ympärillä tehtiin remonttia ja sisäänkäyntiä oli hankala löytää. Uber-kuski joutui myös pyörimään kadulla hetken ennenkuin hoksattiin mikä rakennuksista olisi oikea.

Huome oli todella siisti, ja ilmeisesti lähiaikoina remontoitu. Jätimme laukut huoneeseen ja siistiydyimme matkan jäljiltä ennenkuin lähdimme maistelemaan samppanjaa. Pohdimme hetken otetaanko Uber vai mennäänkö kävellen. Koska olimme istuneet pitkän bussimatkan, ajatus pienestä kävelystä teki hyvää. Samppanjan maistelupaikalle oli hotellilta noin kilometri.

Olimme kävelleet vain vähän matkaa, kun minulle tuli yhtäkkiä todella heikko olo. Tuntui siltä, ettei jalat kanna ja tuskan hikeä pukkasi päälle. Emme olleet syöneet lounasta, vaan napsimme bussissa jotain pientä. Kaivoin käsilaukusta myslipatukan ja kun pääsimme perille, pyysin lasillisen vettä. Olo parani, joten heikotus taisi johtua nestehukasta ja energian puutteesta.

Yksityinen maistelutilaisuus

Maistelimme samppanjat Chez Marie & Maxime -viinikaupassa. Tilaisuuteen ei tullut muita, joten saimme yksityisesittelyn. Kauppa on perustettu vuonna 2020, ja sitä pitävät sisarukset Marie ja Maxime Chantereau. Heillä oli valikoimissa paljon pientuottajien viinejä sekä epicerie fine ‑tuotteita (mm. suklaata, keksejä, hilloja ja juustoja), jotka sopivat hyvin viinien kanssa nautittaviksi. Marie esitteli meille samppanjoita, ja sommelier-taustansa ansiosta hän teki sen todella asiantuntevasti.

Maistelimme kolmea erilaista samppanjaa eri hintaluokista, ja saimme kuulla niiden valmistusprosessista. Tilaisuus kesti reilun tunnin. Ostin kotiinviemiseksi yhden pullon, joka maksoi vain 24 euroa. Se oli mielestäni todella edullinen.

Maistelun jälkeen menimme syömään. Otin myös ruoan kanssa lasillisen samppanjaa. Hinnat olivat todella edullisia, joten tämä mahdollisuus kuplivan ystävänä piti hyödyntää.

Hotellista ei saanut aamupalaa, joten menimme aamulla ensimmäiseen vastaantulevaan kahvilaan. Sieltä kävelimme katedraalille, koska tokihan myös Reimsissa oli Notre-Damen katedraali. Huomasimme samalla, että olimme illalla olleet sen naapurissa syömässä. Silloin oli jo pimeää, eikä huomattu koko katedraalia (haha, miten se oli mahdollista).

Mistä lähtee bussi Épernayhin?

Reimsissa vietimme vain vajaan vuorokauden, emmekä ehtineet siinä ajassa paljoa nähdä. Sen vuoksi siitä jäi aika vaisu fiilis. Seuraava kohde odotti jo ja vuorossa oli Champagnen pääkaupunki Épernay.

Otimme Uberin rautatieasemalle, mistä bussin oli tarkoitus lähteä. Oikeaa pysäkkiä oli vaikea löytää, koska sinne ei ollut mitään opasteita. Kyselimme usealta ihmiseltä, ja osa osasi neuvoa sinne päin ja osa ei edes tiennyt missä on Épernay. Lopulta selvisi, että meidän pitäisi mennä rautatieaseman alikulkukäytävään, sieltä portaat ylös ja lähimmän kadun varteen. Ilman ihmisten ystävällistä opastusta etsisin tuota paikkaa vieläkin.

Pysäkin sijainnissa ei ollut mitään logiikkaa, koska busseja lähti myös rautatieaseman edestä. Meidät ohjattiin aluksi vielä kadun varressa väärään paikkaan. Siihen tuli pari muutakin ihmistä. Yhtäkkiä paikalle tuli joku mies, joka kertoi, että Épernayn bussi lähtee mäen alta ja odottaa jo siellä. Luojalle kiitos tuosta kaverista, koska muuten olisimme vaan katsoneet, kun bussi olisi kaasutellut tiehensä.

Tämän seikkailun jälkeen istuimme tyytyväisinä bussin kyytiin. Matkaa oli onneksi vain reilu tunti. Reitti kulki pienten idyllisten kylien ja metsien läpi. Asemalta raahasimme painavia matkalaukkuja noin kilometrin AirBnB-asunnolle. Kun ovea ei tullut kukaan avaamaan ovikellon soitosta ja koputuksista huolimatta, huomasin ikkunanpielessä pienen kyltin, jossa kerrottiin sisäänkirjautumisen alkavan klo 17. Eiih! En jaksaisi raahata laukkua enää metriäkään, mutta eihän me siihenkään voitu moneksi tunniksi jäädä.

Yritin soittaa Laurelle (asunnon omistajalle), mutta puhelu ei mennyt läpi. Hänelle löytyi onneksi toinen numero, joka toimi. Laure oli onneksi kotona, ja tuli avaamaan oven. En tiedä miksei hän avannut sitä jo aiemmin vai oliko ovikello rikki tms. Saimme jättää laukut huoneeseen, vaikka olimmekin etuajassa. Hän oli juuri lähdössä asioille, joten satuimme paikalle hyvään aikaan. Huone vaikutti viihtyisälle. Siinä oli pieni olohuone ja makuuhuoneen nurkassa oli kylppäri. Olohuoneesta pääsi takapihan terrassille.

Kuplivaa Avenue de Champagnella

Ilman laukkuja oli kevyempi viilettää pitkin Épernayn katuja. Kävimme lounaalla ja kiertelimme muutamassa kaupassa. Sitten menimme kadulle, josta olin haaveillut pitkään eli Avenue de Champagnelle. Se on yksi maailman kuuluisimmista viinikaduista, ja täynnä samppanjataloja kuten Moët & Chandon ja Perrier-Jouët.

Moët tulikin melkein heti vastaan kadun alkupäässä, joten sinnepä sitten. Minun ei ollut tarkoitus ostaa enää yhtään samppanjapulloa tai mitään muutakaan, koska matkalaukku oli aivan täynnä, mutta en voinut vastustaa kiusausta. Yksi pullo lähti matkaan ja tunsin itseni ihan Sulo Vileniksi. Kyseinen samppanjapullo oli noin 20 € edullisempi kuin Alkossa.

Kävelimme katua pitkin ja ihastelimme sen varrella olevia viinitaloja. Ne olivat toinen toistaan hienompia, ja osalla oli viihtyisän näköisiä puutarhoja ympärillä. Katu on kilometrin pituinen, ja sen varrella on noin 35 samppanjataloa. Tarjolla on kellarikierroksia sekä maisteluita. Me jätimme molemmat väliin, ja suuntasimme sen sijaan Perrier-Jouëtin viihtyisään puutarhaan nauttimaan lasillisen kuplivaa.

Kun palasimme asunnolle, Laure kutsui meidät takapihan terassille, missä hän tarjosi lasillisen samppanjaa sekä pientä suolaista. Kun huokaillen kerroimme missä olimme olleet, hän totesi kävelevänsä Avenue de Champagnea pitkin päivittäin, mutta hänelle se ei ole katua kummempi. Seurana meillä oli australialainen pariskunta, joka oli viihtynyt Épernayssa jo muutaman päivän. Laurella oli yhteensä kolme huonetta, mitä hän vuokrasi. Itse hän asui perheensä kanssa talon yläkerrassa. Kolmannen huoneen asukasta emme tavanneet, mutta joku sielläkin asusti.

Illalla menimme keskustaan syömään Chez Francoise -ravintolaan. Laure oli ystävällisesti hoitanut meille pöytävarauksen. Hän laittoi jo ennen matkaa viestiä ja kertoi, että Épernayn ravintolapaikat menevät nopeasti täyteen ja kannattaa tehdä varaus. Saimme listan ravintoloista, joista valitsimme Chez Francoisen. Söimme ulkona puutarhassa ja illan pimetessä se näytti todella kauniilta valojen syttyessä.

Aamulla saimme aamupalan huoneeseen. Laure oli kysynyt edellispäivänä toiveita, ja toi ison tarjottimen täynnä kaikenlaisia herkkuja. Jos sää olisi ollut lämpimämpi, olisimme syöneet ulkona, mutta aamu oli aika viileä.

Huone piti luovuttaa klo 10.45. Teimme vielä pienen kierroksen Avenue de Champagnella ja sitten suuntasimme kohti rautatieasemaa. Siellä kuulimme, että junat eivät kulje, mutta pääsisimme bussilla Château-Thierryyn, jossa vaihtaisimme Pariisin junaan. Bussit lähtivät kadun toisesta päästä, ja paikka löytyi tällä kertaa onneksi helposti. Sekä bussi- että junamatka kestivät molemmat tunnin. Pian olisimme Pariisissa…