Ajanvietettä Gambiassa – jokiristeily ja krokotiilipuisto

Gambia on ihanteellinen rantalomakohde, mutta auringon palvonnan lisäksi on kiva tehdä muutakin. Olimme varanneet jo hyvissä ajoin retken Senegalin puolelle ja päätimme, että mietitään muut retkikohteet paikan päällä.

Risteily Gambia-joella

Minua kiinnosti erityisesti risteily Gambia-joella ja katselimme jo matkatoimiston järjestämää ”Lazy Day” – retkeä. Se kuulosti sopivan leppoisalta; aurinkoa, uimista, jokimaisemia ja hyvää ruokaa. Päädyimme kuitenkin ostamaan retken paikalliselta kaverilta, joka päivittäin kävi hotellimme allasbaarissa. Hän myi retkeä hieman edullisemmin ja kun kyse oli rennosta jokiristeilystä, jossa ei juuri opastusta tarvita, niin ostopäätöstä ei tarvinnut kauaa miettiä.

Retkimyyjä kertoi, että hänellä on töissä yksi opas, joka osaa suomea. Tapasimme tämän kaverin viikon aikana pari kertaa ja toden totta hän puhui sujuvaa suomen kieltä. Hän oli opiskellut Suomessa kuusi vuotta ja opintojen jälkeen työskennellyt muun muassa Nesteen Porvoon jalostamolla. Työpaikka olisi sittemmin siirtynyt Intiaan, joten siinä vaiheessa hän hyppäsi kelkasta pois ja muutti takaisin Gambiaan. Maailma on pieni.

Sovimme jokiristeilyn sunnuntaille ja meitä tultiin hakemaan 10 minuuttia etuajassa. Olin tästä yllättynyt, koska gambialaiset eivät aina ole niin täsmällisiä. Onneksi nyt olivat.

Matka hotellilta jokirantaan kesti noin 10 minuuttia. Alue ei aluksi näyttänyt parastaan. Peltihökkeleitä sekä vanhoja veneiden runkoja oli tien varrella. Vilkaisimme toisiimme ja mietimme, että minkälainen jokiristeily tästä mahtaa olla tulossa.

Laitureissa oli useampia veneitä ja meidät ohjattiin yhteen niistä. Keittiönurkkauksessa oli nainen pilkkomassa vihanneksia ja kun hän kuuli meidän olevan Suomesta, hän oli kovin ilahtunut. Suomalaisia on kuulemma viime aikoina ollut lähes joka risteilyllä ja hänkin haaveili matkasta Suomeen. Kehotimme häntä tulemaan kesäaikaan, koska tulipalopakkaset saattaisivat säikäyttää lämpimään tottuneen gambialaisen.

Aamukahvit brandylla

Odottelimme noin 45 minuuttia ennenkuin pääsimme matkaan. Meidän seuraksi tuli isompi ryhmä, joka koostui lähinnä briteistä ja hollantilaisista sekä yhdestä suomalaisesta perheestä. Heillä oli ollut aikataulujen kanssa jotain sekaannusta ja sen vuoksi tulivat myöhässä.

Risteilyn alkajaisiksi reipas emäntämme tarjoili aamukahvit ja siihen sai ”kermaksi” ottaa lorauksen brandy-pullosta. Viereeni tuli istumaan vanhempi brittimies, joka kertoi olevansa ensimmäistä kertaa ulkomailla yksin sitten vaimonsa kuoleman. Vaimo oli kuollut seitsemän vuotta sitten ja miehen silmissä näkyi vieläkin surua. Hän oli viettänyt viikon gambialaisen ystävänsä luona ja toisen viikon hotellissa. Paluulennolla Englantiin hänellä olisi 77-vuotissyntymäpäivät.

Gambia-joki lintubongareiden paratiisi

Gambia-joki kulkee maan läpi ja on paikallisten suuri ylpeys. Reitin varrella näimme erilaisia mangrovepuita sekä lintuja. Ryhmässä oli useita innokkaita lintubongareita. Laivasta sai lainata kiikareita ja miehistön jäsenet kertoivat lintuhavainnoista, joita meidän harjaantumattomat silmät eivät olisi muuten erottaneet.

Maisemat reitillä eivät juuri muuttuneet mangrovepuista. Kävimme välillä yläkannella katselemassa maisemia ja palasimme takaisin alakertaan katoksen suojaan, kun auringon säteet alkoivat polttaa ihoa.

Keittiöstä alkoi kuulua hetken päästä ääntä, joka muistutti kuohuviinipullon avaamista. Epäilin jo, että kuohuviinin ikävässä kuulen omiani, mutta totta se oli; emäntämme poksautteli pulloja auki ja tarjoili meille kuohuviinit appelsiinimehulla eli mimosat sekä valkosipulileipää.

Ennen varsinaista ruokailua pysähdyimme hiekkasärkälle, jossa oli mahdollisuus käydä uimassa. Olin ollut edellisen viikon flunssassa eikä uiminen Gambia-joessa houkutellut, joten se kokemus jäi nyt väliin. Kävin kuitenkin vedessä kahlailemassa ja jutustelin samalla hollantilaisten eläkeläisten kanssa Suomen säästä. He olivat aivan järkyttyneitä meidän pakkaslukemista. Samaan aikaan myös Amsterdamissa oli ollut ennätyspakkaset ja ihmiset luistelivat kanavissa.

Veneessä saimme maukasta lounasta; jauheliha-perunalaatikkoa, hyvin maustettua riisiä sekä salaattia. Kun lähdimme särkältä, nousuvesi peitti sen lähes kokonaan.

Jokiristeily oli mukavan leppoisaa ajanvietettä. Emäntä kertoi, että he tekevät myös kalastusretkiä. Tälläkin risteilyllä halukkaat pääsivät kokeilemaan kalaonnea. Yksi isompi kala tuli saaliiksi, pikku sintit pääsivät takaisin joen syvyyksiin.

Katchicallyn krokotiilipuisto ja markkinat

Hotellimme lähellä oli Katchikallyn krokotiilipuisto, jossa halusimme myös käydä. Päätimme ottaa sinne oppaan hotellin ulkopuolelta parveilevasta opasryhmästä. Nämä kaverit ovat virallisia oppaita ja ennenkuin pääsimme matkaan, kirjasimme heidän vihkoonsa keitä me olemme, mistä hotellista, mihin olemme menossa ja mihin aikaan lähdimme. Viranomaiset tekevät kuulemma tarkistuksia ja oppaiden on pystyttävä näyttämään keitä he ovat opastaneet ja minkä pituisista retkistä on ollut kyse. Olihan se turvallista myös meidän kannaltamme, että johonkin kirjoihin ja kansiin jäi merkintä minne olimme lähteneet ja kenen kanssa.

Puisto oli kävelymatkan päässä, mutta emme olisi sinne löytäneet ilman opasta. Puistoon ei ollut minkäänlaisia opaskylttejä ja reitti kulki paikallisen hökkeliasutuksen läpi. Oppaamme kertoi olevansa kotoisin niiltä kulmilta ja hän tunsi jokaisen vastaantulijan. Saimme kävellä rauhassa, koska opas oli meidän mukanamme. Oppaan palkkaaminen krokotiilipuistoon maksoi 560 dalasia (n. 13 €) ja siihen piti sisältyä myös puiston sisäänpääsymaksu. Kun menimme portille, meiltä kuitenkin pyydettiin 100 dal (n. 2 €) / henkilö. Koska summa ei ollut tuon isompi, maksoimme kiltisti emmekä jaksaneet kinastella asiasta.

Haluatko silittää krokotiiliä?

Krokotiilipuistossa asustelee noin 100 krokotiilia. Meidän ja krokotiilien välissä ei ollut mitään aitauksia, vaan kävelimme niiden vierestä ja yhtä niistä sai jopa silittää. Hän taisi olla kuuluisa Charlie, joka on puiston vanhin asukas.

Puistossa meitä opastanut kaveri kertoi, että krokotiilit on syötetty kylläisiksi ja ne ovat tottuneita ihmisiin, joten niitä voi silittää. Ihan jokaista en olisi mennyt paijaamaan. Lammessa uimassa olleet yksilöt tulivat haukkana paikalle, kun opas heitti niille kalaa rannalle. Hauska yhteensattuma oli, kun puiston opas kertoi hänen siskonsa asuvan Joensuussa. Mitä ihmettä? Sisko oli mennyt suomalaisen miehen kanssa naimisiin ja sinne olivat päätyneet. Maailma oli jälleen pieni.

Gambialaisella torilla

Krokotiilipuistosta matka jatkui paikalliselle torille. Markkinapaikka oli katettu ja alue oli melko suuri. Siellä myytiin kaikkea mahdollista aina lihoista ja kaloista vihanneksiin ja mausteisiin. Kärpäsiä pörräsi varsinkin lihojen ympärillä eikä paikka olisi Eviran tarkastuksista mennyt läpi.

Nurkkapöydässä mies pilkkoi sipulia sellaista tahtia, että koneet jäisivät siinä toiseksi. Oppaamme kutsuikin häntä pilkkomiskoneeksi. Toisella pöydällä oli lehmän ruho käsittelyssä ja se ei ollut kaunista katseltavaa.

Torilla tapasimme myös oppaamme siskon. Hän tuli ujosti meitä tervehtimään. Muut torimyyjät katselivat meitä uteliaina ja huutelivat hyviä huomenia sekä kyselivät muiden tavoin mistä maasta olemme kotoisin. Kaikki tuntuivat olevan ystävällisiä.

Kun lähdimme torilta, kysyin oppaalta olisimmeko voineet mennä sinne ilman häntä. Siihen ei olisi ollut mitään estettä, mutta olisimme saaneet kaikki paikalliset kimppuumme eikä se meistä olisi ollut hauskaa. Hänen läsnäolonsa rauhoitti tilanteen eikä kukaan jäänyt pyörimään ympärille.

Gambialaisten kalastajien saaliit

Torilta kävelimme vielä meren rantaan tapaamaan kalastajia. Siellä muutama kaveri hääräili isojen pakastearkkujen kimpussa. Niihin oli laitettu edellispäivänä sekä aamulla saatuja kalasaaliita.

Meille esiteltiin erilaisia kaloja. Joukossa oli muun muassa barracuda, captain fish sekä pusukala, jonka virallista nimeä en tiedä. Esittelyn jälkeen kaveri vinkkasi, että jos pidimme esittelystä niin voisimme antaa hänelle tippiä, mutta se olisi luonnollisesti täysin vapaaehtoista. Eipä siinä tilanteessa kehdannut olla tippiä antamatta. Kaivoin taskusta 100 dalasia ja sitä hän heilutti oppaallemme. Kenties hän sai siitä myöhemmin osansa.

Rannalta kävelimme takaisin hotellille. Kaksi tuntia oli mennyt kuin siivillä. Kirjoitimme opaskatoksessa vielä vihkoon paluuajan sekä arvion oppasta.

Lue lisää Gambiasta:

Kohta mennään Gambiaan
Minkälainen lomakohde on Gambia?
Gambian aakkoset

Blogiani voi seurata myös Facebookissa, Instagramissa ja Blogit.fi:ssä