Georgian kaupungit: Mtskheta, Uplistsikhe, Gori

Tbilisissa vietetyn päivän jälkeen tutustuimme kolmeen muuhun Georgian kaupunkiin: Mtskhetaan, Uplistsikheen ja Goriin. Kaupunkien nimet olivat sitä luokkaa, ettei niitä edes viitsinyt yrittää lausua; aikamoinen konsonanttien sekamelska.

Mtskheta – kirkoistaan kuuluisa Georgian entinen pääkaupunki

Ensimmäisenä suuntasimme Mtskhetaan, jonne oli Tbilisista lyhyt ajomatka. Kaupunki tunnetaan kirkoistaan ja se on edelleen Georgian ortodoksisen kirkon pääkaupunki. Mtskheta sijaitsee Aragvi- ja Mtkvari-jokien yhtymäkohdassa. Jokimaisemia pääsimme ihailemaan vehreän kukkulan päällä seisovalta Džvarin luostarilta. Kirkossa oli meneillään kunnostustyöt ja jännityksellä silmäilin työmiesten taiteilua korkeilla telineillä lautapinojen kanssa. Miehillä oli kypärät päässä ja he onneksi pysyivät telineillä putoamatta, vaikka hurjalta se näytti. Remonttitouhujen vuoksi luostarissa ei ollut kovin harras tunnelma eikä naisten huivin käyttämistä valvottu niin tarkkaan. Joihinkin kirkkoihin ei ollut naisilla mitään asiaa, jos huivi ei ollut pään suojana.

Luostarilta ajoimme alas Mtskhetan kylään, jossa vierailimme yhdessä maan hienoimmista kirkoista, Svetitskhovelin katedraalissa. Aikoinaan se oli maan suurin kirkko, kunnes Tbilisiin rakennettiin vielä suurempi.

Svetitskhovelin katedraali oli valtavan kokoinen, se oli ikään kuin ”kirkko kirkon sisällä”. Sisätiloissa kiertelyyn meni aikaa, mutta oli hyvä, että meillä ei ollut kiire ja saimme rauhassa katsella monia mielenkiintoisia yksityiskohtia. Nykyisin Svetitskhovelin katedraali on Unescon maailmanperintölistalla. Džvarin luostari puolestaan on vielä jonossa.

Täälläkin katedraalin pihalta löytyi paljon erilaisia kojuja ja matkamuistomyymälöitä.

Lounaan nautimme Gorin keskustan ulkopuolella. Tilasin listalta chashushulia, joka on georgialainen pataruoka. Lihasta, tomaatista, sipulista ja yrteistä tehty ruoka oli maittava, joskaan ei siitä omaa suosikkia tullut. Ravintola oli aika pömpöösin oloinen eikä siellä meidän lisäksi ollut muita asiakkaita. Ovesta kulki sen sijaan paikallisia, jotka suuntasivat suoraan keittiöön. He näyttivät ihan paikallisilta mafian tyypeiltä tai sitten se oli vain meidän mielikuvituksemme tuotetta.

Gori tunnetaan parhaiten Stalinin synnyinkaupunkina. Se ei kuulunut meidän matkaohjelmaamme alunperin, mutta halusimme nähdä Stalinin kotitalosta tehdyn museon, kun siihen tarjottiin mahdollisuus. Gori ei ole se hyvämaineisin kaupunki. Toinen paikallisoppaamme, Alex, oli asunut siellä lapsena kolme vuotta ja hän kertoi niiden olleen hänen elämänsä pahimmat vuodet. Gorissa on paljon rikollisuutta ja kaupunki näytti muutenkin rähjäiseltä.

Uplistsikhen kiveen kaiverrettu kaupunki

Ennen Stalinin museota suuntasimme kuitenkin tutustumaan Uplistsikhen kiveen kaiverretun kaupungin raunioihin. Uplistsikhe on yksi Georgian vanhimmista kaupunkimaisista asutuskeskuksista. Se oli aikoinaan merkittävä poliittinen ja uskonnollinen keskus. 300-luvun alussa Uplistsikhe menetti merkittävän asemansa ensin Mtskhetalle ja myöhemmin Tbilisille. Myöhemmin se nousi uudestaan keskeiseksi linnoitukseksi islamilaisen valloituksen aikoihin 700- ja 800-luvuilla. Kaupungin taru päättyi kuitenkin mongolien hyökkäykseen 1300-luvulla. Se hylättiin ja sitä käytettiin vain satunnaisesti suojana muiden maiden hyökkäyksiltä. Kallioille kiipeämistä varten oli rakennettu portaat, mutta ne eivät kattaneet koko paikkaa ja jouduimme taiteilemaan kivenmurikoiden päällä.

Gori ja Stalinin museo

Luolakaupungista palasimme takaisin Goriin ja matkalla näimme muun muassa kaupungin vuokrataloja, joiden parvekkeille oli laitettu samanlaiset tekokukat. Koska museo ei kuulunut matkaohjelmaan, halukkaat maksoivat itse pääsymaksun, joka oli 15 laria (noin 5 euroa). Museokompleksi avattiin vuonna 1957. Museoalueeseen kuului Stalinin synnyinkoti, joka oli suojattu isolla katoksella, junanvaunu ja kaksikerroksinen rakennus, jossa on pysyvä näyttely Stalinin elämästä.

Kiertelimme punaista samettia, kattokruunuja ja parkettilattioita sisältävässä museossa omaan tahtiin. Vaikka Stalin oli karmea julmuri, oli museon anti minusta yllättävän mielenkiintoinen. Siellä oli paljon valokuvia ja muuta materiaalia hänen elämästään. Museo on suosittu käyntikohde, mutta nyt osuimme sellaiseen hetkeen, ettei siellä meidän lisäksemme ollut kuin pari muuta ihmistä. Lopuksi kävelimme Stalinin käyttämän junanvaunun läpi. Pihalla minut pysäytti kaksi nuorta naista, joista toinen kysyi oliko museo ollut käymisen arvoinen. Hänellä ei ollut rahaa pääsylippuun ja hän halusi tietää menettikö jotain, kun ei päässyt sisälle. Museon antia oli vaikea selittää lyhyesti, mutta yritin parhaani ja kerroin myös itse tykänneeni siitä.

Gorista ajoimme takaisin Tbilisiin. Osuimme alkuillan ruuhkaan ja viimeiseen 11 kilometriin kului aikaa noin 40 minuuttia. Illalla kävin ostamassa tuliaisia ja päädyin yhden ryhmäläisen kanssa vegaanikahvilaan iltapalalle. Kahvilan tarjonta oli niukkaa. Moni listalla ollut ruoka ja juoma oli loppu. Saimme lopulta munakoisoleivät, lasit viiniä ja jälkkäriksi kakkupalat. Hinta oli vain 11 euroa. Ihanan edullista!