Kahden Azerbaidžanissa vietetyn yön jälkeen siirryimme Georgiaan. Ylitimme rajan kävellen Lagodekhin raja-asemalla. Maasta toiseen kävellen siirtyminen oli minulle uusi kokemus. Yleensä maiden väliset rajat taittuvat lentäen tai muulla kulkuvälineellä.
Georgian puolella meitä oli vastassa kaksi paikallisopasta; Alex ja opasharjoittelussa oleva Elena. Alex oli käynyt Suomessa ja hänellä on täällä ystäviä, joten uskon hänen olleen mielissään kun pääsi meitä opastamaan. Kun porukka oli kasassa lähdimme kohti Sighnaghin kaupunkia. Alex jakoi meille kartat ja pienet pullot paikallista viiniä. Tuliaiset saivat hymyn huulille.
Pieni ja viehättävä Sighnaghi
Sighnaghia on luonnehdittu Georgian viehättävimmäksi kaupungiksi. Kun bussimme mutkitteli ylös kukkulan päälle ja maisemat avautuivat kaukana näkyville lumihuipuille ja Alazanin laaksoon, en ihmetellyt enää kaupungista lausuttuja ylisanoja. Joku mainitsi maisemien muistuttavan Italian Toscanaa. Ehkä niissä jotain samaa oli.
Sighnaghissa on paljon 1700- ja 1800-luvun rakennuksia, mutta myös uutta rakennuskantaa. Kaupunkia on kunnostettu turismin toivossa ja kesäaikaan siellä käy ihan erilainen kuhina kuin meidän vierailumme aikana. Nyt ei muita turisteja juuri näkynyt ja monen hotellin ja guesthousen ovet olivat vielä kiinni. Sighnaghi on myös paikallisten suosiossa ja sinne tullaan perheittäin tai kaveriporukalla viettämään viikonloppua.
Tutustuimme kaupunkiin kävellen ja aloitimme kierroksen muuriseinämän luota, johon oli kaiverrettu toisessa maailmansodassa menehtyneiden paikallisten nimet. Koska paikalliset kirjaimet ovat erilaisia kuin meillä, ei niistä saanut mitään selvää, mutta edessämme kohoava seinä oli vaikuttavan näköinen.
Perinteikästä viininvalmistusta
Saimme kuulla viininvalmistusperinteistä, koska onhan Georgia vanha viinimaa. Perinteet ulottuvat jopa 8 000 vuoden taakse. Valmistuksen erityispiirteenä ovat kvevri-astiat. Valmistus tapahtuu siten, että kypsät rypäleet laitetaan kvevri-astian sisälle rankoineen kaikkineen ja ruukun kansi tilkitään kiinni mehiläisvahalla. Viini saa käydä noin puoli vuotta maan alla ja loppukypsytys tapahtuu pullossa. Osa kvevreissä tuotetuista valkoviineistä on väriltään niin tummia, että niitä kutsutaan oransseiksi viineiksi eli amberiksi. Näimme Georgiassa useassakin paikassa kvevri-astioita. Sighnaghissa ensimmäiset ja suurimmat ovat kuulemma sen kokoisia, että aikunen mies mahtuu astian sisään.
Yksi Sighnaghin erikoisuuksista on kappeli, jossa voi mennä naimisiin 24/7. Kaupunki on saanutkin lisänimen ”rakkauden kaupunki”. Kukaan ei oikein tiedä mistä nimitys on alunperin tullut, mutta ehkä jäljet johtavat tähän avioliiton mahdollistamiseen ”lasvegasmaiseen” tyyliin.
Kävelykierroksemme päättyi neljä kilometriä pitkälle puolustusmuurille. Se toi elävästi mieleen Kiinan muurin ja siellä tehdyn vaelluksen muutaman vuoden takaa. Sighnaghin muurin on sanottu olevan toiseksi pisin Kiinan muurin jälkeen. Muurilla on 28 tornia ja jokainen sen kuudesta portista on nimetty paikallisen kylän mukaan. Kiinan muuri vaelluksella oli muutamia pahoja kohtia, joissa sai edetä kieli keskellä suuta. Tälläkin ”muurivaelluksella” oli jyrkkiä portaita ja kaiteet puuttuivat paikoin, joten varovasti piti mennä. Kun laskeuduimme muurilta opas ehdotti, että muutama meistä voisi mennä takaisin keskustaan moottoripyörän sivuvaunussa. Minä ja kaksi muuta rohkelikkoa hyppäsimme kyytiin ja huristelimme pitkin katuja. Kyyti oli oikein mukava ja sen kyydissä olisi voinut istua pidempäänkin.
Viininmaistelua Kakhetin viinialueella
Koska olimme Kakhetin kuuluisalla viinialueella, siirryimme seuraavaksi viininmaistajaisiin. Paikka oli Sighnaghin ulkopuolella. Ajoimme hienon näköisen rakennuksen eteen ja se oli sisältäkin todella viehättävä.
Paikka oli perheen omistuksessa ja saimme paikkaa pyörittävän naisen opastamana maistella tilan viinejä, juustoja ja hedelmiä. Olimme aiemmin kuulleet ”amberista”, joka on oranssin värinen viini, nyt pääsimme maistelemaan sitä. Omaa suosikkia siitä ei tullut, vaikka ihan hyvältä sekin maistui. Tilan valkoviini nousi omaksi lemppariksi. Suomi ei ollut viininmaistattajalle outo maa, koska hän oli juuri jouluna käynyt Rovaniemellä perheensä kanssa. Saimme kuulla ihmettelyä pimeästä ja kylmästä maasta, jossa joulupukki asuu.
Viinimaistelun jälkeen siirryimme ruokasalin puolelle illalliselle. Tarjolla oli tunnettua georgialaista ruokaa; hatsapuria, lammasta ja salaattia. Hatsapuria saa Suomestakin, mutta en ollut sitä koskaan maistanut. Lämmin juustolla täytetty leipä oli hyvää ja aika tuhtia. Tarjolle tuotiin myös paikallista pontikkaa, ja pitihän sitä varovasti maistella. Jälkiruoaksi saimme jäätelöä, jossa oli hedelmänpaloja.
Vatsat täynnä istahdimme bussin kyytiin ja matka Georgian pääkaupunkiin Tbilisiin alkoi. Puolentoista tunnin mittaisella matkalla silmät painuivat jo kiinni pitkän päivän jälkeen.
19 Comments
Mikko / Matkalla Missä Milloinkin
4.6.2023 at 17:45Minullekaan ei montaa kertaa tule mieleen, että olisin kävellen siirtynyt maasta toiseen. Nyt kun oikein miettiin, niin vain yksi puhtaasti tuollainen kokemus tulee Etelä-Amerikasta mieleen. Niinhän on usein, että esim. taksilla mennessä varsinainen rajanylitys tapahtuu kuitenkin loppujen lopuksi kävellen.
Georgia kiinnostaisi ja tuohon viininvalmistukseen olisi mielenkiintoista tutustua.
Merja / Merjan matkassa
8.6.2023 at 18:52Kiitos Mikko! Aika harvoin tulee kävellen siirryttyä maasta toiseen. Muutama vuosi sitten (ennen koronaa) kävimme Kroatiassa ja sieltä käsin teimme naapurimaihin päiväretkiä. Maan raja ylitettiin kuitenkin auton kyydissä. Jos meillä olisi ollut yksi ja sama bussi koko matkan ajan käytössä, ehkä silloin olisimme siirtyneet maasta toiseen bussilla, mutta kulkuneuvo vaihtui maan vaihtuessa.
Eveliina / Reissukuume
4.6.2023 at 20:46Georgia kyllä kiinnostaa postaus postaukselta aina vaan enemmän! 🙂 Tuo ”viininmaistelupaikka” näyttää upealta!
Merja / Merjan matkassa
8.6.2023 at 18:53Kiitos Eveliina! Georgia oli todella kiva kohde, suosittelen! 🙂
Mari/Kodinvaihtaja LASSILA
4.6.2023 at 22:17Hieno kokemus kävellä maasta toiseen, en ole moista kokenut.
Merja / Merjan matkassa
18.6.2023 at 18:16Ei ole minullekaan aiemmin eteen sattunut, vaikka on tullut reissattua vaikka missä. 🙂
Eila / Metkaamatkustelua
5.6.2023 at 22:31Nuo rajanylitykset kävellen taitavat liittyä bussilla tehtäviin opastettuihin kiertomatkoihin, jolloin bussi ja paikallisopas jäävät omaan kotimaahansa ja seuraavassa maassa vastassa on uusi bussi ja paikallisopas. Näin on tapahtunut muutamilla aikaisemmillakin kiertomatkoilla. Kun olemme liikkuneet omatoimisesti reittibusseilla tai taksilla maasta toiseen, niin silloin bussi on kuljettanut meitä ”ei kenenkään maalla” ja passit on vain käyty näyttämässä kummankin maan rajaviranomaisten luona.
Sari/ matkalla lähelle tai kauas
7.6.2023 at 20:57Georgiaan olisi kiva päästä. Kiitos vinkistä tuohon kaupunkiin. Sitä kun 8n pohtinut, minne siellä kannattaa suunnata.
Merja / Merjan matkassa
8.6.2023 at 18:56Kiitos Sari! Georgiassa kannattaa vierailla muuallakin kuin Tbilisissa. Sighnaghi on kiva päiväretkikohde ja Tbilisistä pääsee sinne melko kätevästi.
Merja / Merjan matkassa
8.6.2023 at 18:55Kiitos kommentista Eila! Juu näin pohdiskelin, kun vastasin Mikon kommenttiin. Mieleen tuli Kroatian matka, josta käsin kävimme naapurimaissa ja passit vain näytimme ja matka jatkui…ilman kävelyä. 🙂
Elina / elinanmatkalaukussa
8.6.2023 at 20:57Eilatista kävelin Jordanian puolelle kävellen, se oli tosiaan jännä kokemus kävellä rajan yli ! Nuo matot näyttää kivoilta, just Katin tuliaispostauksesta tuli mieleen, että jos löytäisi jonkun aivan ihanan maton tms joka sopisi kotiin, niin olisi sellainen kiva ostaa. Mutta koska matkustan aina käsimatkatavaroilla, en saisi sellaista mattoa koskaan kotiin.
Merja / Merjan matkassa
18.6.2023 at 18:18Kiitos Elina! Matot olivat hienoja ja minullakin kävi mielessä, että olisi ollut kiva tuliainen. Aika työlästä vaan raahata mukana, joten matot jäi kauppaan.
Paula - Gone with the Gastons
9.6.2023 at 16:51Minäkin maistoin hatsapuria eilen ensimmäistä kertaa. Oli ihan mielenkiintoinen uusi tuttavuus, ja Georgiakin varmasti olisi jos sinne joskus pääsisin. En taida olla koskaan varsinaisesti kävellyt maan rajojen yli, ainakaan muistaakseni. Israelin ja Jordanian rajalla piti nousta autosta pois ja kävellä rajan yli, mutta matka autolla jatkui sitten taas, mutta tavallaan olen myös kävellyt.
Merja / Merjan matkassa
18.6.2023 at 18:20Kiitos Paula! Hauska kuulla, että olet juuri syöny hatsapuria. Minullekin oli ensimmäinen kerta Georgiassa, en ole Suomessa niitä syönyt, vaikka Haapasalon kojuja on ollut kauppojen edessä. Hyvää se oli, vaikkakin aika tuhtia.
Suvi / Suvin matkassa
10.6.2023 at 08:57Mies oli juuri keväällä matkalla Gerogiassa ja kehui paikkaa suuresti, saman kuvan saan tästä jutusta. Kiinnostaisi kovasti mennä käymään!
Merja / Merjan matkassa
18.6.2023 at 18:21Kiitos Suvi! Mene ihmeessä, oli kiva paikka. 🙂
Annemaria/Samppanjaa muovimukista
10.6.2023 at 17:58Heh. Oman kotikuntani torilta saa hatsapuria, mutta en itseasiassa tiennyt, että se tulee Georgiasta. Georgia on mulle sen verran eksoottinen kohde, etten oikeastaan tiedä siitä juuri yhtikäs mitään. Tämäkin oli uutta tietoa, että se on viinimaa. En muista koskaa törmänneeni missään georgialaisiin viineihin. Mutta oppia ikä kaikki 🙂
Merja / Merjan matkassa
18.6.2023 at 18:25Kiitos Annemaria! Ville Haapasalon ohjelmia tuli aikoinaan katsottua, niin hatsapurit tulivat sitä kautta tutuiksi, vaikka niitä söinkin vasta ensimmäisen kerran Georgiassa.:) Alkosta saa georgialaisia viinejä, mutta eivät olleet minullekaan tuttuja. Hyviä olivat ja pitäisi katsoa löytyiskö niitä hyllystä.
Tanja / Tädin ja tytön matkablogi
18.6.2023 at 19:52Sighnaghi oli minulle aivan uusi tuttavuus, kiinnosti juuri tuo kuinka pitkä matka Tbilisiin ja kerrotkin sen tuossa lopussa. Juu, kyllä mä voisin viettää jonkin aikaa Georgiaa kierrellen. Teillä oli ryhmämatka ja opas, mutta mikä sinun kokemus on miten siellä puhutaan englantia? Itse kun en osaa venäjää tai muita itäkieliä.