Maailmalla matkaillessa sattuu ja tapahtuu kaikenlaista hassua, jota ei arjessa osaisi edes kuvitella. Vaikka yrittäisi etukäteen varautua erilaisiin tilanteisiin, ei tulevaisuutta pysty ennustamaan. Yleensä kommellukset eivät tapahtumahetkellä paljon naurata, mutta myöhemmin niistä saa hyvät naurut illanistujaisissa. Tässäpä muutama tarina iloksenne.
Turistibussi jätti kyydistä Barcelonassa
Olimme perheen kanssa lomailemassa La Pinedassa, Espanjassa. Koska lomakohteesta oli vain noin 100 kilometriä Barcelonaan, halusin tehdä sinne päiväretken. Mies ja lapset jäivät mielummin viettämään rantapäivää, kun minä istahdin retkibussin kyytiin ja lähdin kohti Barcelonaa. Alkumatkasta tutustuimme Sagrada Familiaan ja sieltä ajoimme Güellin puistoon. Kiertelin puistoa ja piipahdin lopuksi matkamuistomyymälään. Kassajonossa vilkaisin kelloa ja huomasin, että bussi lähtee eteenpäin viiden minuutin kuluttua läheiseltä parkkipaikalta. Koska bussi olisi kulman takana, arvelin ehtiväni kyytiin mainiosti. Lähdin kaupasta juoksujalkaa vain huomatakseni, ettei parkkipaikka ollutkaan kulman takana. Itseasiassa en enää tiennyt missä se oli. Hätäännyin ja kysyin vastaantulijoilta tietä puiston pääportille. Ystävälliset ihmiset neuvoivat minut sinne, mutta tajusin samantien ettei pääportti ollutkaan se mitä etsin. Kun 15 minuutin kuluttua vihdoin löysin paikan, jonne bussi oli meidät jättänyt, eihän se siellä enää ollut.
Siellä sitä sitten oltiin oman onnen nojassa Barcelonassa. Soitin itkien miehelle, joka ei tietenkään ilahtunut puhelusta. Mietimme puhelimessa mikä neuvoksi ja mieleeni välähti, että bussi kurvaisi Gaudin talon kautta Katalonian aukiolle. Jos selvittäisin tieni sinne, saattaisin löytää muut retkeläiset. Etsin lähimmän metron ja hurautin Katalonian aukiolle. En ollut käynyt siellä koskaan, enkä tiennyt miten iso se oli. Aukion reunoilla näkyi busseja ja suuntasin niitä kohti. Matkalla huomasin punapaitaisen miehen, joka näytti hämärästi tutulta. Hetkinen, eikös tuo mies istunut bussissa edessäni? Juoksin häntä kohti enkä siinä vaiheessa paljon miettinyt, mitä kaveri mahtoi ajatella häntä kohti juoksevasta naisesta, joka huitoi käsillään herättääkseen huomion. Mies osoittautui samaksi kaveriksi, joka oli istunut edessäni. Lyöttäydyin loppumatkaksi hänen seuraansa. Tällä välin mieheni oli yrittänyt saada kiinni turistibussin kuskia ja lopulta päätyi puhelinkeskusteluun bussiyhtiön toimitusjohtajan kanssa. Voitte arvata, että sain kuulla tästä retkestä muutamaan otteeseen perheeltä: ”Ai niin se oli se kerta, kun äiti eksyi” Jep!
Lue koko tarina: Iltapäivä Barcelonassa, joka ei mennyt kuin Strömsössä
Likavedet niskaan Ibizalla
Koska Ibizan matkalta ei kuvia tallessa, kuvituksesi naapurisaari Mallorcan päivänvarjot
Parikymppisenä vietin Ibizalla kaksi viikkoa ystäväni kanssa. Menimme sinne juhlimaan opintojen päättymistä ja se oli meille molemmille ensimmäinen rantaloma etelässä. Päädyimme eräänä päivänä lounaspaikkaa etsiessä syrjäiselle kujalle, jonka varrella oli muutama asuintalo. Päivä oli kuuma ja edellisiltaiset drinkit jyskyttivät vielä päässä. Pohdimme mitä tekisimme illalla, kun yhtäkkiä jostain heitettiin ämpärillinen vettä meidän päälle. Eikä mitä tahansa vettä, vaan väristä päätellen jotain pesuvettä. Katsoimme hämmästyneinä siihen suuntaan, mistä vedet oli heitetty mutta ketään ei näkynyt, kuului ainoastaan espanjankielistä pajatusta. Ilmeisesti jossain asuintaloista oli ollut siivouspäivä ja talon naisväki oli päättänyt nakata pesuvedet pihalle.
Kun olimme käyneet hotellilla siistiytymässä ja päädyimme ravintolakadulle, isokokoinen mainosteline kaatui suoraan jalkani päälle. No tämäkin vielä! Jalka oli pitkään kipeä ja mustelmilla. Arvoitukseksi jäi mikä telineen kaatoi, kun muita ihmisiä ei näkynyt eikä tuultakaan tästä voinut syyttää.
Kilimanjaron vaelluslupa kadoksissa
Kilimanjaron kansallispuistoalueella tarvitaan vaelluslupa, jotta voi yrittää vuoren huiputtamista. Jos se puuttuu, ei alueelle ole mitään asiaa. Oli vuosi 2013 ja olin Aventuran matkassa kohti Kilimanjaroa. Lounaan jälkeen odottelimme lähtöä vaellukselle, kun opas kutsui minut ja yhden ryhmämme miehistä luokseen. Kävi ilmi, että jossain oli sattunut sekaannus ja meille kahdelle ei ollut vaelluslupaa. En meinannut ensin edes ymmärtää mitä opas sanoi. Siis miten tämä voi olla mahdollista? Opas rauhoitteli meitä, että yksi paikallisoppaista oli lähetetty jo matkaan ja hyvällä tuurilla saisimme luvat parin tunnin sisään. Huonolla tuurilla luvat saataisiin vasta seuraavana päivänä ja meidän pitäisi yöpyä jossain lounaspaikan läheisyydessä ensimmäinen yö. Kävi niin tai näin, emme ehtisi muun ryhmään mukaan vaelluksen ensiaskeleille, vaan tulisimme perässä.
Paikallinen pääopas Deo jäi meidän seuraksi odottamaan lupien saapumista. Odottavan aika on pitkä, mutta puolentoista tunnin odottelun jälkeen meillä oli luvat kunnossa ja pääsimme matkaan. Ihan emme ehtineet ensimmäiseen leiriin ennen pimeän tuloa, mutta loppujen lopuksi vain vähän muun ryhmän jälkeen. He olivat nautiskelleet matkasta, kun me jouduimme etenemään aika rivakasti. Oli todella epämiellyttävä kokemus, joka onneksi päättyi hyvin.
Lue koko tarina: Tietokatkoksia Tansaniassa
Retkikommellus Thaimaassa
Ensimmäisellä Thaimaan matkalla onnistuimme soluttautumaan retkelle, jolla meidän ei pitänyt olla. Kömmähdys selvisi, kun elefanttiratsastuksen jälkeen menimme katsomaan pieniä vauvaelefantteja sekä norsujen ruokintapaikkaa. Kun kävelimme sieltä takaisin, kysyin oppaalta milloin lähdemme kohti seuraavaa retkikohdetta. Nainen katsoi minua hölmistyneenä ja sanoi, ettei ole mitään muuta paikkaa. He myyvät vain eripituisia elefanttisafareita. Siinä kohtaa oli minun vuoroni näyttää hämmästyneeltä. Meidän ostamassamme retkessä olisi ollut elefanttisafarin lisäksi muun muuassa käynti Tiikeriluolatemppelissä. Lopulta kävi ilmi, että olimme ostaneet heidän kilpailijansa retken, mutta päätyneet heille. En vieläkään tiedä miten me tässä onnistuimme.
Lue koko tarina: Väärällä retkellä Thaimaassa
Taksi tuo, taksi vie Venezuelassa
2000-luvun loppupuolella Venezuelaan Isla Margaritan saarelle tehtiin valmismatkoja. Sinne mekin lähdimme joulun jälkeen aurinkoa katsomaan. Halusimme myös vaihtelua parin Thaimaassa vietetyn joulun jälkeen. Eräänä päivänä lähdimme taksilla hotellin lähellä olevaan kylään. Sovimme kuskin kanssa, että hän tulisi hakemaan meidät seitsemältä. Matka ei ollut pitkä, mutta se ei ollut turvallinen käveltäväksi. Kun kello tuli seitsemän, menimme seisomaan kadun varteen, minne meidät oli jätetty. Taksia ei kuitenkaan näkynyt eikä kuulunut. Ohiajavista pimeistä takseista huudeltiin meille kyytitarjouksia. Emme uskaltaneet niiden kyytiin mennä, koska oppaan varoituksen sanat kaikuivat päässä. Pimeä oli ehtinyt tulla ja tunsimme paikallisten tuijotukset niskassamme. Juuri kun pohdimme, pitäisikö meidän vaan hypätä jonkun taksin kyytiin ja toivoa parasta, ohitsemme ajoi ns. oikea taksi. Huidoimme villisti ja meidän onneksemme hän pysähtyi ja otti kyytiin. Siitäkin huolimatta vatsan pohjaa väänsi, kun mietin että tuokin tyyppi voisi ajaa meidät syrjäiselle kujalle ja tehdä mitä vaan eikä kukaan tietäisi missä me olemme. Meillä kävi kuitenkin hyvä tuuri, sillä tämä taksikuski oli rehellinen kaveri ja ajoi meidät hotellille.
Lue lisää matkastamme: Uusi vuosi Venezuelassa
Kun junan ovet eivät auenneet Intiassa
Oi Intia, tämä junamatka ei unohdu koskaan. Lähdimme illalla Delhistä junalla kohti Ranthamboren kansallispuistoa. Erona VR:n matkoihin oli se, ettei kukaan tiennyt mihin aikaan olisimme perillä. Aika oli arvioitu kolmeksi aamuyöllä, mutta käytännössä se voisi olla ihan mitä vaan. Olimme kuitenkin varautuneet siihen ja ennen kolmea istuimme reput tanassa odottamassa perille tulemista. Opas tuli kuitenkin kertomaan meille, että juna oli myöhässä ja saisimme mennä vielä 1,5 tunniksi takaisin nukkumaan.
Ihmeekseni nukahdin saman tien ja kun heräsin oli junan käytävät täynnä elämää. Tajusin, että nyt olemme perillä ja pitäisi äkkiä päästä ulos junasta. Se ei kauaa pysäkillä odottelisi vaan lähtisi parin minuutin kuluttua eteenpäin. Näin käytävällä tuttuja reppuja ja juoksin perään. Kun pääsimme ovelle, se ei auennut. Ovea yritettiin avata meidän lisäksemme junan ulkopuolelta, mutta tuloksetta. Juoksimme käytävää pitkin nopeasti toiselle ovelle, mutta samalla juna nytkähti liikkeelle. Meidän ryhmästä kolme naista ja oppaat olivat ehtineet junasta ulos ja me muut jäimme junaan.
Kun juna kiihdytti vauhtia, menimme istumaan paikoillemme ja pohdimme mitä hittoa nyt tekisimme. Emme tienneet missä olisi seuraava pysäkki ja miten pääsisimme sieltä takaisin kansallispuiston asemalle. Konduktööri kertoi seuraavan aseman olevan lähellä, mutta se olikin tunnin junamatkan päässä. Opas oli siinä vaiheessa saanut yhteyden junan henkilökuntaan ja he tiesivät meistä. Seuraavalla pysäkillä hyppäsimme ulos ja meidät saateltiin takaisinpäin menevään junaan. Opas kertoi jälkeenpäin, että hän oli useita kertoja tehnyt ryhmien kanssa tämän junamatkan, mutta me olimme ensimmäinen, joka oli jäänyt junaan.
Lue koko tarina: Junamatka Intiassa
Minkälaisia kommelluksia sinulle on sattunut maailmalla?
Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursday -tempausta, jonka vetäjinä toimivat Suomessa matkablogit Vagabonda ja Travellover
Liity sinäkin mukaan tempaukseen ja jaa reissuinspiraatiota käyttämällä Instagramissa tunnistetta #IGTravelThursday tai #IGTT! Minut löytää Instagrammista nimellä merjan_matkassa
30 Comments
Hanneli / toisiinmaisemiin
4.10.2018 at 20:54Näitä on tosi hauska lukea. Pitäiskin taas tuoda omia hölmöilyjä esiin, sillä onhan niitä taas kertynyt. Kuten laittomasti Albaniaan livahtaminen. Sun kommelluksista taksin oharit Venezuelassa olis tainnut kuumottaa eniten.
Merja / Merjan matkassa
12.10.2018 at 19:38Kiitos Hanneli! Tekevälle sattuu, kommelluksista on aina hauska lukea. Tee ihmeessä aiheesta oma postaus. Mua kiinnostais kuulla lisää Albaniaan livahtamisesta 🙂
Travelloverin Annika
4.10.2018 at 22:07Maailmalla todellakin voi tapahtua mitä vain, mutta jos nöin yhtäkkiä pitäisi alkaa kertoa, menen mykäksi. Ei tule mitään mieleen. Ai niin, kannabista poltteleva venekuski Thaimaassa. Siellä olin hänen kanssaan keskellä järveä, kun polttelu alkoi vaikuttaa ja kaveri vaan hihitellä. Brasialialainen taksikuski alkoi peruutella moottoritien rampilla. Kovin usein en ole samaa määrää pelännyt.
Merja / Merjan matkassa
12.10.2018 at 19:41Kiitos Annika! Hui, aika pelottavan kuuloista varsinkin tuo moottoritien rampilla peruuttaminen. Eikä kannabista poltteleva venekuski myöskään houkuttele astumaan kyytiin. Kaikkea sitä voi reissulla tapahtua 🙂
Susanna
4.10.2018 at 22:37Bussi ja junaeksymiset taitaa olla melko yleisiä. Barcelonassa menin sightsee bussiajelulle ja bussista jäi pois ”työntekijä” nainen joka valehteli koko ajan hän mm. neuvoi menemään täysin väärää reittiä Parc Güelliin, onneksi kysyin reittiohjetta muiltakin. Sitten hän valehteli viimeisen bussin lähtöajan ja jäi pysäkille kyttäämään asiakkaita. Lopulta bussiyhtiö jopa väitti ettei nainen oli edes töissä heille. Paikallisbussi Barcelonassa kulki eri reittiä mitä piti, remontin takia oli yksi tie suljettu ja piti mennä taxilla. Ja kerran en saanut taxia ollenkaan, mutta intialaisen kaupan myyjä soitti ystävänsä tulemaan kuskaamaan
Merja / Merjan matkassa
12.10.2018 at 19:48Kiitos Susanna! No onpa ollut erikoista toimintaa bussiyhtiöltä. Mutta ihanaa kun paikalliset rientävät turistien avuksi ja soittelevat ystäviä tai sukulaisia hätiin. Me osuttiin Thaimaassa kerran baariin, jossa ei tainnut turisteja käydä. Kun olimme lähdössä paikan omistajat kysyivät osataanko varmasti hotellille vai lähtevätkö viemään. Meillä oli kyyti hoidettu, joten kiitimme vain tarjouksesta. Luulivat varmaan, että oltiin eksytty.
Terhi | Vagabondablogi.fi
5.10.2018 at 13:58Näitä oli hauska lukea, mutta tuskinpa tapahtumahetkellä on naurattanut. Aikamoisia kommelluksia nimittäin! Äkkiseltään ei tule mieleen, että mitään vastaavaa olisi käynyt minulle, vaikka kai niitä on. Ehkä olen vain halunnut unohtaa pahimmat sattumukset, ja haudannut ne syvälle mielen syövereihin… 😀
Merja / Merjan matkassa
12.10.2018 at 19:50Kiitos Terhi! Näidenkin tapausten jälkeen olisi tehnyt mieli unohtaa vaan koko juttu, mutta nyt kun aikaa on kulunut niin tapaukset lähinnä naurattavat. Paitsi tuota Venezuelan reissua olen monesti miettinyt, että siellä olisi voinut käydä tosi huonosti. Oli onnea matkassa.
Sari /matkalla lähelle tai kauas
6.10.2018 at 11:10Kiva lukea näitä. Lukiessa tuleekin mieleen monia kommelluksia matkoilla. Yksi on se kun Kanarialla tilasin mansikkaBreazeria ja mulle tuotiin jäätelö yhdellä mansikalla. Arvaa olenko saanut kuulla siitä!
Merja / Merjan matkassa
12.10.2018 at 19:55Kiitos Sari! Haha, ilmeesi on varmasti ollut näkemisen arvoinen kun jäätelöannos tuotiin pöytään 😉 Nämä väärin kuullut / ymmärretyt tilaukset on hauskoja. Vaikka ei sillä hetkellä naurata mutta myöhemmin kylläkin.
Sisko / Hieman_vino
6.10.2018 at 13:02No jopas on sattunut ja tapahtunut! Onneksi näille voi jo nyt nauraa. 🙂
Merja / Merjan matkassa
12.10.2018 at 19:57Kiitos Sisko! Joo, on käynyt mielessä että miksi aina meille käy näin 🙂
Martina
7.10.2018 at 15:34Voi ei mitä sattumuksia! On totta etteivät tällaiset yleensä juuri sillä hetkellä naurata, mutta jälkeenpäin saa parhaat naurut tai ainakin mielenkiintoisia kokemuksia kerrottavaksi.
Merja / Merjan matkassa
12.10.2018 at 19:58Kiitos Martina! Näistä on saanut hyvät naurut monta kertaa varsinkin mun Barcelona seikkailusta sekä Thaimaan retkestä 🙂
Heidi/Thaimaanrannan maalarit
7.10.2018 at 15:47Nää on ihan parhaita juttuja aina jälkeenpäin, toki siis jos ei mitään järkyttävää tapahdu. Mä olen joskus ajatellut, että mulla on sellainen törpön tarra otsassa ja kaikki vastoinkäymiset ja kommellukset suorastaan hakeutuu mun luokse. Ja vaikkei silloin naurattaisi, niin onpahan ainakin mille nauraa vaikka juuri illan istujaisissa 🙂
Toi Venezuelan hässäkkä olisi varmasti pelottanut minuakin. Siellä taitaa muutenkin olla kohtuuvaarallista?
Merja / Merjan matkassa
21.10.2018 at 11:52Kiitos Heidi! Mulla taitaa olla samanlainen tarra otsassa 😉 Venezuelan turvallisuustilanne on heikentynyt entisestään niistä ajoista kuin me siellä olimme. Silloinkin oli kaikenlaisia varoituksia ilmassa mutta päiväsaikaan oli suht turvallista liikkua rannalla ja kaduilla kunhan ei kaikkia kultakoruja laittanut kaulaan ja yritti muutenkin antaa ”köyhän” vaikutelman.
Ansku BCN
7.10.2018 at 17:17Kaikkea sitä, apua :D. Äkkiseltään omista reissukommelluksista tulee mieleen se, kun unohtui siirtää kello kesäaikaan. Oltiin siis tunti liian myöhään bussipysäkillä ja kyyti meni jo… Minun mielipiteeni on siitä asti ollut se, että kesä- ja talviajoista tulee luopua 😀
Merja / Merjan matkassa
25.10.2018 at 06:53Kiitos Ansku 🙂 Olen samaa mieltä, että kesä- ja talviajoista voitaisiin luopua ja siihen suuntaan ilmeisesti ollaan menossa.
Emma
8.10.2018 at 13:27Näitä pitäisi aina kirjoittaa ylös, että muistaisi vielä myöhemminkin! Muuten olen hyvä unohtamaan kaikki vastoinkäymiset enkä saa enää yhtäkään mieleeni vaikka niitä on takuulla tapahtunut. Tai no, facebook juuri muistutti kahden vuoden takaisesta retkestäni Nusa Penidalla Indonesiassa, jossa ensin maa petti allani ja teloin polveni, sen jälkeen peruuttava auto tönäisi minua ja koko päivän pelkäsin hulluna mopon kyydissä että koska telon loputkin jäseneni. Toki myös paloin auringossa kauttaaltaan, koska en ollut kuvitellut viettäväni koko päivää mopon selässä vaan luulin istuvani matkat autossa…
Merja / Merjan matkassa
25.10.2018 at 06:58Kiitos Emma! Osan kommelluksista haluaa haudata maan alle, varsinkin jos eivät ole olleet mitään hauskoja juttuja. Hurjaa minkälainen retki sulla oli. Loukkasitko itsesi kun auto tönäisi?
Noora | Kerran poistuin kotoa
8.10.2018 at 21:48Huh, toi vaellusluvan puuttuminen ja junasta pois pääsemättömyys ovat varmasti olleet kuumottavia tilanteita! Onneksi niissäkin tarinalla oli onnellinen loppu. Pimeä ja tuntemattomat kohteet eivät varsinkaan ole suosikkiyhdistelmäni. Jonkin verran reissusattumuksia olen omaan blogiinkin kirjoitellut. Yksi kuumottavimmista jutuista oli maailmanympärimatkaltani kun saavuin Quiton majapaikkaani aamuyön tunteina myöhästyneen lennon takia. Kukaan ei avaa ovea ja pimeydestä kohti juoksee vihainen koira. Onneksi koira ei purrut ja lopulta sain koputtelulla majapaikan väkeä hereille ja pääsin pitkän matkustuspäivän jälkeen huoneeseeni.
Merja / Merjan matkassa
26.10.2018 at 19:06Kiitos Noora kommentista! Vaellusluvan puuttuminen oli tapahtumahetkellä ihan kamalaa. Onneksi tilanne saatiin korjattua pian, mutta aika ikävä fiilis siitä jäi. Huh, aika hurja tilanne sinulla ollut Quitossa.
Paula - Viinilaakson viemää
11.10.2018 at 21:10Näitä muiden sattumuksia on kyllä aina hauska lukea. Aloitin kerran omaakin vastaavaa postausta, mutta jätin sen sitten vielä hautumaan, kun on vaikea muistaa kaikkia kommelluksia kerralla. Yksi mikä on todella jäänyt mieleen on eräs taksikuska Riiassa. Hän nukahti joka liikennevaloissa. Olisi siinä meillä tytöillä takapenkillä ihmettelemistä ja vähän pelkäämistäkin. Aika hauska kyllä tuo likavesi episodi!
Merja / Merjan matkassa
26.10.2018 at 19:09Kiitos Paula! Matkakommellukset tosiaan kiinnostavat ja kun niitä on sattunut aika paljon – heh – niin päätin sitten jakaa teillekin. Onpa ollut kuumottava tilanne Riiassa. Nukahtelevat taksikuskit eivät ole niitä, joita haluaisi reissussa tavata.
Stacy Siivonen
11.10.2018 at 21:26Aika ”hauska” oli se, kun lentokone lensi väärään maahan. Piti lentää Szczecin-Goleniowiin Puolaan, mutta lensikin lumimyrskyn takia Schönefeldiin, Saksaan. Sitten minä jäin Tanskan ja Saksan välillä laivasta. Ryhmästä olen eksynyt pariin otteeseen ulkomailla, ensimmäisen kerran olin yksitoistavuotias ja selvitin itseni ryhmään käsimerkein. Venäjällä asemies tarttui kiinni rinnuksesta. USA:ssa auto rupesi hajoilemaan keskellä Mojaven aavikkoa. Meksikossa porukka nuoria rupesi stalkkaamaan meitä. Perun Amazoniassa vene rupesi vuotamaan. Siellä nyt muutenkin tapahtui kaikenlaista.
Merja / Merjan matkassa
26.10.2018 at 19:11Kiitos Stacy! No huh, sinullekin on sattunut vaikka mitä. Kun lentokone lentää väärään maahan, niin sekään ei juuri naurata. Selvittivät kai teidät Saksasta Puolaan lumimyrskyn jälkeen?
Annemaria/Samppanjaa muovimukista
12.10.2018 at 21:44Heh, onpa todella sattunut ja tapahtunut. Voin vaan kuvitella kuinka kuumottava olo sulla on muutaman kerran ollut 🙂 Nämä ovat niitä juttuja, jotka saavat lähes itkemään sillä hetkellä, mutta usein näistä saa jälkeenpäin ne parhaimmat naurut. Ja ainakin muutaman pitkäkestoisen muiston. Kiitos kun annoit meille muillekin makeat naurut 🙂
Merja / Merjan matkassa
26.10.2018 at 19:13Kiitos Annemaria! Kiva kuulla, että tämä oli viihdyttävää luettavaa 🙂 Barcelonan seikkailuista olen illanistujaisissa tarinoinut useaan otteeseen ja siinä saa kuulijat pidettyä jännityksessä loppuun saakka. Myös tuo junajuttu oli sellainen, että sitä on ”hauska” kertoa eteenpäin. Puhuin siitä Matkamessuilla kyseisen matkanjärjestäjän tiskillä ja vastapuoli sanoi kuulleensa siitä ja totesi ”Ai, sinä olit siinä junassa” 🙂 Jep, minäpä minä!
Katja / Lähtöselvitetty
3.11.2018 at 07:45Minulle on sattunut matkoilla yllättävän vähän, vaikka kaikenlaisia muuttujia on koko ajan paljon. Monta kertaa huomaan miettiväni, että mitä jos nyt tapahtuu niin tai näin, mutta yleensä kaikki kuitenkin menee ihan hyvin.
Bangkokissa muistan toki taksikuskin, joka tuli jo lähtökohtaisesti hakemaan meitä lentokentälle puoli tuntia myöhässä. Sen jälkeen hän ajeli sellaisia reittejä, että Suvarnabhumille pääsisi varmasti nopeamminkin. Kun olin sanonut kuskille sata kertaa, ja olin jo ihan varma, että myöhästymme lennolta, hän vielä pysähtyi tankkaamaan. Kuin ihmeen kaupalla kuitenkin ehdimme lennolle, vaikka check-in oli jo suljettu. Näytin surkeaa kuuden hengen matkaseuruetta, jonka nuorin oli puolivuotias ja vanhin melkein seitsemänkymppinen, niin he ottivat laukkumme ja oikein saattelivat turvatarkastuksen läpi, ettemme varmasti juutu jonoihin.
Matkailu-urani alussa sain myös hyvän lähdön, kun juuri ylioppilaaksi kirjoittaneena lähdin yksin tapaamaan vaihto-oppilasaikaista perhettäni Yhdysvaltoihin, ja juutuin yöksi Chicagon lentokentälle. Siellä nukuin penkillä kaikkien tavaroideni kanssa, mutten onneksi osannut edes pelätä mitään.
Merja / Merjan matkassa
3.11.2018 at 22:25Kiitos Katja! Lentokoneesta myöhästyminen on aika kuumottava ajatus. Onneksi pääsitte Bangkokissa koneeseen, huh! Meillä meni Berliinissä myös aika täpärälle. Odotimme keskustassa bussia, jolla piti päästä kentälle mutta sitä ei koskaan tullut. Kello alkoi olla jo aika paljon, joten otimme lennosta taksin suomalaisen miehen kanssa, joka sattui samalle pysäkille. Kyytiin tuli vielä joku nainen, jolla myös kiire lennolle. Ehdimme lopulta hyvin mutta aiheutti turhia sydämentykytyksiä.