Safarilla Ranthamboren kansallispuistossa Intiassa

Epäonnisen junamatkan jälkeen oli ihanaa päästä vihdoin hotelliin suihkuun ja aamiaiselle. Majoituimme näyttävässä hotelli Nahargarhissa, jonka linnamainen ulkonäkö jäljittelee Rajputin metsästyspalatsia. Hotelli oli rakennettu keskelle-ei -mitään, joten hotellin ulkopuolella oli vain hiekka-aavikkoa.

Loikoilimme uima-altaalla aamupäivän ja lounaan jälkeen vierailimme myymälässä, jonka tuotteiden myynnillä tuetaan paikallisten naisten toimeentuloa. Siellä oli valikoimissa mattoja, huiveja, kankaita ym. käsitöitä.

Sitten olikin vuorossa kauan odotettu safariajelu Ranthamboren kansallispuistoon. Ystäväni sekä kaksi muuta onnekasta, jotka ehtivät junasta ajoissa ulos, olivat käyneet jo aamulla ensimmäisellä ajelulla ja Ilona oli nähnyt tiikerin. Ranthambore on Intiassa paras paikka bongata tiikereitä, mutta me emme niitä onnistuneet näkemään.

Ranthamboren kansallispuisto

Ranthamboren kansallispuisto on perustettu vuonna 1980 ja se sijaitsee noin 350 kilometriä Delhistä etelään. Se kuuluu Intian suosituimpiin kansallispuistoihin ihanteellisen sijaintinsa vuoksi.

Ranthamboren läheltä löytyvät niin Agra ja siellä sijaitseva Taj Mahal sekä Jaipurin kaupunki. Aikoinaan Ranthambore oli pelkästään maharadžojen metsästysaluetta ja pääosin siellä metsästettiin tiikereitä.  Tiikerin metsästys kuitenkin kiellettiin lailla vuonna 1970, kun tiikerikanta alkoi vähentyä uhkaavasti. 70-luvun alkupuolella Intiassa aloitettiin erilaisia tiikerinsuojeluohjelmia ja Ranthambore oli yksi ensimmäisistä suojeluohjelmiin osallistuvista puistoista.

Safarioppaat tiirailivat tieltä tiikerintassun jälkiä ja yrittivät kuunnella viidakosta kantautuvia ääniä. Eläimet varoittivat toisiaan varoitusäänillä, jos tiikeri liikkui lähistöllä.  Välillä kuulimme näitä ääniä, mutta silmät eivät silti erottaneet maastosta tätä kissaeläintä. Parin tunnin ajelun aikana näköetäisyydelle kuitenkin osui muun muassa riikinkukkoja, apinoita, sambarhirviä ja erilaisia lintuja.

Miten intialainen safari eroaa afrikkalaisesta?

Seuraavana aamuna lähdimme varhain taas safarille. Näimme saman tien vilauksen leopardista. Tiikereitä ei näkynyt, mutta muita eläimiä kylläkin.

Minulle tämä oli ensimmäinen safarimatka, joten en oikein tiennyt mitä odottaa. Ystäväni oli käynyt Afrikassa safarilla ja totesi intialaisen version jäävän toiseksi. Tätä kirjoittaessa olen itsekin jo käynyt Afrikan safarilla ja olen ystäväni kanssa samaa mieltä.

Yksi iso plussa Afrikalle on se, että siellä näkee paremmin eläimiä. Ranthambore oli aika ”metsämäinen”, joten sieltä oli välillä todella vaikea erottaa mitään. Lisäksi safarikuskit pitivät niin kovaa meteliä tööttäillessään auton torvia sekä  huudellessaan toisilleen, että johan siinä metelissä säikyt eläimet luikkivat pakoon.

Matkalla kohti Agraa

Aamusafarin jälkeen jätimme hyvästit upealle hotelli Nahargarhille  ja matka jatkui bussin kyydissä kohti Agran kaupunkia. Matkaa sinne oli noin 300 kilometriä.

Intian liikenne oli aika kaaosmaista. Mitäpä muutakaan voi odottaa maalta, jossa lehmät ovat pyhiä ja saavat maata halutessaan vaikka keskellä tietä. Oman mausteensa tuovat huonokuntoiset tiet ja kehittymätön liikennekulttuuri. Moottoripyöräilijöiden tai skootterikuskien päässä ei kypäriä näkynyt. Matkamme jälkeen Intiaan on tullut kypäräpakko ja sitä on saatu erilaisten kampanjoiden avulla menestyksekkäästi toteutettua.

Ajoreitti kulki maaseudun halki ja kysyimme jaloittelumahdollisuutta, kun saavuimme pienen kylän nurkille. Opas sanoi siihen tiukasti ei. Kylässä asuvat ihmiset eivät todennäköisesti koskaan ole nähneet vaaleita länsimaalaisia ihmisiä ja olisimme välittömästi olleet silmätikkuja pienen kylän raitilla. Ihmiset olisivat saattaneet tulla myös iholle. Jonkun ryhmän kanssa oli käynyt näin ja kokemus oli ollut aika ahdistava.

Bussin madellessa hitaasti eteenpäin, ihmiset jäivät tuijottamaan meitä. Pian huomasimme lapsiparven juoksevan bussin perässä ja sinne he jäivät, kun me kiihdytimme taas vauhtia.

Myöhäisen lounaan söimme iltapäivällä Bharatpurissa. Ravintola muistutti hotelli Nahargarhia. Rakennetaanko täällä kaikki näin mahtipontisesti? Lounaan jälkeen matka jatkui. Moottoritien elämää oli hauska seurata bussin ikkunasta. Siellä ajettiin moottoritietä väärään suuntaan, kamelivankkurit, vesipuhvelit ja lehmät käyskentelivät autojen keskellä. Riksat olivat myös tuttu näky. Yksi sana kuvasi liikennettä: kaaos.

Agrassa tutustuimme aluksi marmorin tekemiseen. Siellä sai tehdä myös ostoksia ja olisi ollut hienoa ostaa puutarhapöydäksi iso marmorilevy, mutta milläpä sen olisi kuljettanut kotiin. Pieniä tuliaisia sen sijaan tarttui kotiin viemisiksi.

Majoituimme hotelli Clarks Shirazissa Hotelli oli paikallisen luokituksen mukaan viiden tähden hotelli ja olihan se kieltämättä hieno. Illalla emme jaksaneet hotellialueelta enää poistua. Söimme siellä illallista ja kiertelimme hotellissa olevia kauppoja.

Seuraavana päivänä olisi ohjelmassa Taj Mahal, jonka näkemistä me kaikki olimme jo kovasti odottaneet. Olisiko se luonnossa yhtä upea kuin kuvissa? Se selviää seuraavassa postauksessa. Stay tuned!

Saattaisit olla kiinnostunut myös:

Vehreästä New Delhistä yöjunalla kohti Ranthamborea
Junamatka Intiassa, joka ei mennyt niin kuin Strömsössä
Taj Mahal – maailman kaunein rakennus

Seuraathan blogia jo Facebookissa, Instagramissa ja Blogit.fi:ssä