Vehreästä New Delhistä yöjunalla kohti Ranthamborea

Delhin lentokentällä virkailijat alkoivat kiukutella viisumeista. Olimme tulleet Intiaan jo toisen kerran viikon sisällä ja heidän mielestään meidän paperimme eivät olleet kunnossa. Meidät laitettiin täyttämään pino kaavakkeita uudestaan, vaikka olimme sellaiset täyttäneet jo monikertaviisumia hakiessa. Siinä ei auttanut oppaan huutaminen eikä virkailijoiden manaaminen jonnekin minne päivä ei paista. Asiakas viranomainen on aina oikeassa.

Aamulla olin ollut vuoristolennolla Paulan ja Annelin kanssa ja niissä tunnelmissa leijailimme lähes koko päivän. Koska vuoristolento oli myöhästynyt aikataulusta, meille tuli kiire lounaan ja pakkaamisen kanssa, jotta ehdimme Delhin koneeseen. Se oli onneksi ajoissa. Tällä matkalla oli melkein jokainen lento ollut myöhässä.

Delhi on Intian toiseksi suurin kaupunki ja vain Mumbai menee asukasluvussa sen ohi. Se sijaitsee Pohjois-Intiassa Yamuna-joen varrella. Kaupungissa on kaksi keskustaa; Delhi ja New Delhi, joista jälkimmäinen toimii myös Intian pääkaupunkina. Hieman sekavaa, mutta mikäpä ei Intiassa olisi. Teimme Delhissä pienen kaupunkikierroksen ja yllätyin, miten viehättävä kaupunki New Delhi oli. Bussin ikkunasta ihastelimme leveitä bulevardeja ja vihreitä puistoja. Delhissä on apinoita riesaksi asti ja ne voivat tulla vastaan mitä ihmeellisimmissä paikoissa. Me näimme niitä ikkunan läpi vain puistossa sekä jalkakäytävillä, mutta onpa niitä bongailtu hallitusrakennuksista ja lentokentiltä. Ne pelottelevat ihmisiä ja käyttäytyvät kuin pahamaineinen jengi.

Delhistä löytyi kauniita puistoja.

Delhin oma Riemukaari näkyy bulevardin toisessa päässä.

Kaupunkikierroksen jälkeen menimme illalliselle yhteen Intian palkituimmista ravintoloista. Paikan nimeä en ollut kirjoittanut ylös, joten eipä siitä sen enempää kuin että ruoka oli todella hyvää. Ihan mielin määrin en uskaltanut syödä, koska seuraava yön matkustaisimme junassa kohti Ranthamborea, jossa viettäisimme pari päivää safarilla, eikä junan wc-tiloista ollut kovin ruusuisia kuvitelmia. Ravintolasta siirryimme bussilla rautatieasemalle. Sen ympäristö oli täynnä kerjäläisiä sekä kadulla nukkuvia ihmisiä. Juna oli myös melko rähjäinen ja kun näin meidän ”makuuvaunun” olisi tehnyt mieli itkeä. Menimme ystäväni kanssa neljän muun ryhmämme naisen kanssa samaan loossiin, jossa oli kolme sänkyä päällekkäin. Siellä ei kuitenkaan ollut minkäälaista verhoa, jonka olisi voinut vetää näkösuojaksi käytävälle. Vedimme pitkää tikkua kuka nukkuisi missäkin sängyssä. Minä jouduin tietysti ylimmäiseen petiin.

Juna on Intiassa todella suosittu ja edullinen matkustusmuoto ja se kyllä näkyi. Vaunu oli tupaten täynnä ihmisiä. Kun juna nytkähti liikkeelle, naapuriloossin intialaiset tulivat juttelemaan meidän kanssa. He olivat todella ystävällisiä ja loppuillasta olisivat jo halunneet meidät Facebook-kavereiksi. Niin herttaisia kun he olivatkin, niin ihan parin tunnin tuttavuuden perusteella emme kuitenkaan yhteystietoja vaihtaneet. Pian alkoi uni tulla silmään yhdelle sun toiselle ja kömmimme kerrossänkyihimme. Miten yö junassa sujui, siitä lisää seuraavalla kerralla.

Blogiani voi seurata myös Facebookissa, Instagramissa ja Blogit.fi:ssä.