Viisi safaria, kolme maata

Seepralaumoja, lempiviä leijonia, norsunpoikasia emon hellässä huomassa ja vedessä köllötteleviä virtahepoja. Kaikkea tätä ja paljon muuta voit nähdä safarimatkoilla. Minulla oli pitkään haaveena päästä Itä-Afrikan savanneille katsomaan eläimiä. Unelmat kävivät toteen ja loppujen lopuksi olen päässyt näkemään safarielämää kolmessa eri maassa; Intiassa, Tansaniassa sekä Senegalissa.

Miten safarit eroavat toisistaan vai eroavatko? Mistä pidin, mistä en? Minne menisin uudestaan? Nämä kaikki selviävät tästä jutusta.

Ranthamboren  kansallispuisto – Intia

Rajasthanin osavaltiossa sijaitseva Ranthamboren kansallispuisto toimi ensimmäisen safarimatkani näyttämönä vuonna 2010. Matkalle en tosin lähtenyt siitä syystä, että pääsen safarille, vaan suurimpana syynä olivat vaellus Nepalissa ja Taj Mahal Intiassa. Matkaohjelmaan kuului myös safari ja pidin sitä lähinnä mukavana lisänä matkaohjelmaan. Kun kerroin käyväni Intian matkalla myös safarilla, oli moni tuttavani ihmeissään onko siellä muka safareitakin. Myönnän, että minäkään en sitä aikaisemmin tiennyt.

Meidän safarimatka alkoi epäonnisesti, kun suurin osa seurueesta jäi junaan (lue lisää tästä) ja tämän sähläyksen seurauksena saavuimme hotelliin useita tunteja myöhässä ja menetimme aamuisen puistoajelun. Ryhmästämme vain kolme ennätti ulos junasta ennenkuin se lähti uudestaan liikkeelle. Näistä kolmesta yksi oli bongannut aamusafarin aikana tiikerin. Ranthamboren kansallispuisto onkin paras paikka Pohjois-Intiassa nähdä tämä maan kansalliseläin. Eikä tarvitse välttämättä odottaa aamu- tai iltasafareita, niitä voi nähdä myös päiväsaikaan.

Intialainen safarikulttuuri oli mielestäni aika äänekästä ja ihmettelin että ylipäänsä näimme mitään eläimiä safariautojen torvien soidessa ja oppaiden puhuessa kovaäänisesti. Maasto oli paikoitellen metsämäistä, jolloin puiden oksistojen läpi oli vaikea erottaa mitään. Siitä huolimatta bongasimme paljon eläimiä: riikinkukkoja, apinoita, erilaisia lintuja ja sambarhirviä. Isot kissaeläimet – tiikerit ja leopardit – meiltä harmikseni jäivät näkemättä.

Jos liikut Pohjois-Intiassa, niin Ranthamboressa kannattaa käydä. Puistossa on myös kauniita vanhoja suojeluksessa olevia raunioita. Pelkästään Ranthamboren takia en itse lähtisi Intiaan, mutta nämä ovat makukysymyksiä.

Ranthamboren viralliset sivut

Lue lisää: Safarilla Ranthamboren kansallispuistossa Intiassa

Tarangiren kansallispuisto, Tansania

Vuonna 2013 lähdin Kilimanjarolle ja samalla reissulla pääsin myös haaveilemalleni safarimatkalle. Olin ystävältäni kuullut ja nähnyt valokuvia Ngorongorosta ja se näytti juuri unelmieni safarilta. Kävimme kolmessa eri kansallispuistossa ja niistä ensimmäinen oli Tarangire. Se on perustettu vuonna 1970 ja on Tansanian kuudenneksi suurin kansallispuisto. Puiston keskellä virtaavan Tarangire joen ansiosta maisema on vehreää ja eläimistö on runsasta ympäri vuoden. Puisto tunnetaan erityisesti norsulaumoista ja niitä näimmekin useaan otteeseen ajelun aikana. Reissun ensimmäiset leijonatkin bongattiin kiikarilla tihrustaen. Sen verran kaukana ne olivat.

Kun auringon laskiessa sanoimme heipat puistolle, maisema värjäytyi kauniin keltaoranssiksi. Sitä näkymää olisi voinut tuijotella vaikka kuinka kauan. Yöksi meidän porukka jakaantui kahteen eri majapaikkaan, joista minulle valikoitui Maramboi. Sain ison safarilodgen kokonaan itselleni ja ennen nukkumaan menoa kuuntelin ulkoa kuuluvia eläinten ääniä.

Lue lisää: Tarangiren kansallispuistossa

Lake Manyaran kansallispuisto, Tansania

Lake Manyaran kansallispuisto on perustettu vuonna 1960. Se sijaitsee Serengetin kansallispuistoon johtavan tien varrella ja rajoittuu länsireunalta Manyara järveen. Jos Tarangire on tunnettu suurista norsulaumoista, niin Lake Manyara on tunnettu puuhun kiipeilevistä leijonista. Me emme silti onnistuneet leijonia näkemään, vaikka kuinka tähyilimme puiden latvoihin.  Apinoita ja norsuja sen sijaan oli paljon liikkeellä. Manyarassa on myös mielenkiintoisia puita kuten makkarapuu ja sateenvarjopuu. Puisto on pieni ja ajelimme siellä vain 1,5 tuntia. Sieltä matka jatkui kohti Ngorongoron suojelualuetta.

Ngorongoron suojelualue, Tansania

Ngorongoron suojelualue sijaitsee Serengetin kansallispuiston vieressa. Ngorongoron suojelualue eroaa muista puistosta siten, että siellä paikalliset masai-heimolaiset saavat asua, jos noudattavat heimoon kuuluvia elämäntapoja. Niihin kuuluu esimerkiksi karjan laiduntaminen. Kraatterin eläimistö on valtava. Siellä asuu noin 30 000 eläintä, joista suurin osa on seeproja ja erilaisia antilooppeja. Paikan kuninkaisiin kuuluu kuitenkin leijonat. Ne eivät turistien tiirailuista piittaa, vaan saattavat innostua vaikka lemmenleikkeihin, jos siltä tuntuu. Kirahveja ja norsuja siellä ei sen sijaan näe, koska ne eivät laskeudu kraatterin pohjalle. Ngorongoron suojelualue kuuluu Unescon perintökohteisiin.

Opas jakoi meille ennen safariajelua eläinten bongauslistan. Laitoimme rastin ruutuun aina kun näköpiiriin tuli uusi eläin. Tietysti piti ottaa toisen safariauton kanssa pikku kisa, kummat näkevät enemmän. Ensivaikutelma kraatterin reunalta Ngorongoroon oli huikea. Tuntui kun olisimme tulleet toiselle planeetalle. Kaksi miljoonaa vuotta sitten romahtaneet tulivuoren kraatterista oli tullu aikojen saatossa tuhansien eläinten koti ja niitä me olimme tulleet nyt ihmettelemään. Ajelimme kraatterin pohjalla ristiin rastiin ja näimme valtavasti eläimiä; seeproja, antilooppeja, hyeenoja, leijonia, erilaisia lintuja ja virtahepoja. Ngorongoro tarjosi parastaan ja oli näistä kolmesta safarista minun mielestäni paras. Sinne voisin mennä uudestaan.

Lue lisää: Vehreä Lake Manyara ja Ngorongoron parittelevat leijonat

Fathalan luonnonpuisto, Senegal

Viime talvena vietimme talvilomaa Gambiassa ja kun ennen matkaa selvittelin mitä kaikkea siellä voisi tehdä, huomasin että naapurimaa Senegaliin on mahdollista päästä tutustumaan paikalliseen luonnonpuistoon. Se kuulosti retkeltä, jota ei voi jättää väliin ja niinpä varasimme retkipaketin jo Suomesta käsin.

Retki alkoi lauttamatkalla Gambian pääkaupungista Banjulista Barraan ja sieltä siirryimme autolla rajan yli Senegaliin. Fathalan luonnonpuistoon ei ollut onneksi pitkä matka, joten melko pian pääsimme siirtymään safariautojen kyytiin. Luonnonpuiston ovat perustaneet eteläafrikkalaiset liikemiehet. Länsi-Afrikan villieläinkanta on metsästetty olemattomiin ja luonnonpuiston tarkoituksena on palauttaa eläinkantaa takaisin.

Safarikierros kesti 1,5 tuntia. Maasto oli kuivan ja paikoitellen karun näköistä. Minulle tuli maisemista mieleen Intian Ranthamboren kansallispuisto. Jotain samaa niissä oli. Eläimiä näimme mukavasti muun muassa seeproja, antilooppeja, apinoita, kirahveja sekä sarvikuonon. Luonnonpuistossa oli aiemmin ollut myös toinen sarvikuono, mutta se oli menehtynyt muutamia vuosia sitten.

Fathalan luonnonpuistosta voin sanoa samaa kuin Ranthamboresta. Jos liikut sielläpäin – esimerkiksi olet Gambiassa lomalla – kannattaa sinne päiväretki tehdä. Mutta niin upea kokemus se ei ollut, että Fathalan takia matkustaisin Senegaliin.

Lue lisää: Senegal – Päiväretki Fathalan luonnonpuistoon

Monta safaria on tullut nähtyä, mutta safarinälkä ei vieläkään ole kaikonnut. Serengeti Tansanian ja Kenian rajalla olisi upea kokemus ja Etelä-Afrikan safarit kiinnostaisivat myös. Jos haaveilet safarimatkasta, suosittelen Itä-Afrikkaa oman kokemuksen perusteella. Ngorongoro oli upea ja Serengetista olen kuullut myös paljon hyvää.

Minkälaisia kokemuksia sinulla on safarimatkoista? Jaa omat vinkkisi tai blogilinkkisi kommenttiosioon.

Seuraa blogia myös Facebookissa, Instagramissa ja Blogit.fi:ssä.