Howth – päiväretki viehättävään kalastajakylään

Dublinista pääsee DART-junalla kätevästi päiväretkille läheisiin rannikkokaupunkeihin ja kalastajakyliin. Mietin pitkään mihin suuntaan lähtisin retkeilemään, mutta lopulta päädyin puolen tunnin junamatkan päässä olevaan Howthin kalastajakylään. Suuntasin aamulla Tara Streetin asemalle ja Leap Visitor Cardia vilauttamalla hyppäsin DART-junan kyytiin. Junassa oli mukavan väljää ja matka kului maisemia katsellen.

Howthin pieni juna-asema sijaitsee lähellä kylän keskustaa. Kun astuin asemalta kadulle, katselin hetken ympärilleni mihin suuntaan pitäisi lähteä. Aseman lähellä oli iso infokartta, jota tutkimaan oli kerääntynyt muitakin junamatkustajia. Pikaisesti sitä silmäilemällä otin suunnan kohti noin kuuden kilometrin pituista Cliff Walk -vaelluspolkua. Vasemmalle puolelle jäi satamaa kiertävä kävelylaituri, jonka päässä oli pieni Howthin majakka. Edelläni käveli nelihenkinen perhe, jolla näytti olevan samat suunnitelma kuin minulla. Alkumatkan kävelin heidän perässään, mutta perheen jäädessä ottamaan valokuvia, menin ohi enkä nähnyt heitä enää. Vaikka vaelluspolku on suosittu, ei siellä huhtikuisena keskiviikkopäivänä ollut kuin kourallinen ihmisiä.

Howth Cliff Walk -vaelluspolku

Reitti kulki aluksi rannikkoa myötäilevää katua pitkin. Ohitin uimarannan, jossa näytti olevan muutama rohkelikko pulikoimassa. Tasainen katu muuttui pian ylämäeksi ja hetken kuluttua hienot maisemat satamaan ja merelle avautuivat eteeni. Mietin milloin katu muuttuisi oikeaksi vaelluspoluksi. Pian vihreät nuolet ohjasivat ylös vasemmalle kohti kallioita, joiden välissä polku näytti kiemurtelevan.

Reitti mutkitteli rantaviivan mukaisesti ja maisemat olivat todella kauniit. Aurinko lämmitti niin, että alkoi tulla kuuma. Olin lukenut, että reitillä on usein tuulista ja kannattaa pukeutua lämpimästi. Avasin takkia mutta siitä huolimatta hiki virtasi selkää pitkin. Pieni mereltä tuleva tuulenvire onneksi helpotti tilannetta.

Hetken kuluttua edessäni näkyi pariskunta, joka tähyili merelle. Kun pääsin heidän luokseen, he kertoivat nähneensä delfiinejä. Mies osoitti minulle vedessä näkyvää pyörrettä ja siellä tosiaan näkyi pyrstö. Täytyy myöntää, etten osannut odottaa näkeväni delfiinejä. Olin kuullut hyljehavainnoista, mutta niitä ei omaan silmään osunut. Vaihdoin muutaman sanan pariskunnan kanssa, jotka olivat todella innoissaan delfiinien näkemisestä. Se oli heille ensimmäinen kerta, kun näkivät niitä luonnossa, villinä ja vapaana. Delfiinien näkeminen kieltämättä sykähdyttää joka kerta, edellisen kerran näin niitä purjehdusretkellä Kap Verdellä.

Niemen kärjessä oleva Bailyn majakka tuli näkyviin ja tähyilin ympärilleni nähdäkseni opasteita miten reitti jatkuisi tästä eteenpäin. Hetken kuluttua vastaan tuli oikealle ylös osoittava nuoli, jossa luki ”summit”. Huipulle johti jyrkät kiviportaat. Polku jatkui suoraan ja epäröin hetken kumpaan suuntaan lähtisin. Jatkoin suoraan mutta pian huomasin, että majakalle olisi pitkä matka. Vesipullo oli tyhjä ja alkoi olla nälkä. Päätin kääntyä takaisin ja nousta portaat ”huipulle”. Toivoin, että siellä olisi ollut kahvila tai edes kioski, mistä olisi voinut ostaa vettä, mutta siellä ei ollut mitään. Pohdin hetken palaanko kävellen kylään vai otanko bussin. Päädyin nälissäni jälkimmäiseen vaihtoehtoon.

Kun olin takaisin satamassa, kävelin yhteen sen lukuisista ravintoloista ja tilasin fish & chipsit. Ne maistuivat kuulemma Howthissa paljon paremmilta kuin Dublinissa. Annos oli iso ja ruoka hyvää, mutta oliko se parempaa kuin Dublinin ravintoloiden, sitä en tiedä koska ei ollut vertailukohtaa.

Howthin linna

Lounaan jälkeen en ollut vielä valmis palaamaan Dubliniin, vaan halusin käydä katsomassa Howthin linnan. Sinne oli lyhyt kävelymatka satamasta. Linnan piha oli hiljainen, vain muutama auto oli pihassa. Kysyin kahdelta vastaantulevalta naiselta tiesivätkö he oliko linna auki, ja nämä puheliaat kaverukset kertoivat, että linna oli hiljattain myyty yksityiselle omistajalle eikä sinne pääsisi. He kehottivat kuitenkin kiertämään linnan toiselle puolelle, sieltä saisi kauniita kuvia. Naiset vinkkasivat myös läheisen Deer Park golfkentän kahvilasta. Sieltä oli kuulemma upeat näköalat ja kahvilan herkut olivat vertaansa vailla.

Koska linnaan ei päässyt, päätin seurata naisia ja mennä katsomaan maisemia. Golfkentän kahvila sijaitsi pitkän ja loivan ylämäen päällä. Näköalat olivat kivat, mutta eivät kuitenkaan niin hulppeat kuin olin luullut. Vatsa oli vielä lounaasta täysi, joten jätin kahvilan herkut väliin. Palasin linnalle ja kuvailin sitä lisää ennen kuin kävelin juna-asemalle odottamaan Dubliniin menevää junaa.