Harry Potter -studioiden taikamaailmassa Lontoossa

Lokakuun Lontoon reissun kohokohta oli vierailu Warner Brosin Harry Potter -studioilla. Olen lukenut kaikki Harry Potter -kirjat ja elokuvatkin taitaa olla nähty ihan viimeisintä lukuunottamatta. Matkakuume studioille nousi, kun luin pari vuotta sitten Lähtöportti -blogia kirjoittavan Mikan postauksen heidän vierailustaan. Olin kuullut, että tällainen paikka Lontoosta löytyy, mutta en ollut aikaisemmin ajatellut, että se olisi noin hieno.

Osta liput ajoissa Harry Potter -studiolle

Liput kannattaa ostaa hyvissä ajoin studion omasta verkkokaupasta. Me ostimme omamme heinäkuussa, ja silloin oli vielä hyvin saatavilla niin peruslippuja kuin paketteja, mihin kuuluu esimerkiksi bussikuljetus tai hotellimajoitus. Mietimme peruslipun ja bussikuljetuksen sisältävän lipun välillä, ja päädyimme lopulta jälkimmäiseen. Se oli kalliimpi, mutta helpompi. Lipun hinta oli bussikuljetuksella 119 puntaa eli noin 136 euroa. Peruslippu näyttää maksavan tällä hetkellä (4/2026) 58,50 puntaa eli noin 67 euroa.

Lippuja ostaessa oli mahdollisuus valita lähtöpaikka Lontoon keskustasta sekä kellonaika. Me päätimme viettää studiolla iltapäivän ja otimme liput klo 13.30 lähtevään bussiin.

Ehdimme käydä ennen bussin lähtöä kevyellä lounaalla sekä ostamassa minulle musikaaliliput seuraavaksi päiväksi. Harry Potter -mainoksin vuorattu bussi lähti King´s Crossilta. Kun saavuimme pysäkille, siellä oli jo pitkä jono meitä vastassa. Valitsimme paikat bussin alakerrasta, suurin osa näytti suuntavan yläkertaan. Matka kesti noin tunnin, koska studiot sijaitsevat Lontoon ulkopuolella Watfordissa. Matkalla pääsi tunnelmaan katsomalla Harry Potterin elokuvaa.

Hello Harry Potter, olemme vihdoin studioilla

Kun pääsimme perille, saimme liput ja rannekkeet millä pääsimme 19.30 lähtevään paluukyytiin. Studioiden mukaan keskimääräinen studioilla käytetty aika on 3,5 tuntia. Meillä olisi aikaa 5 tuntia, joten eiköhän siinä ehdittäisi nähdä kaikki oleellinen.

Sisäänkäynnin yhteydessä oli mahdollisuus vuokrata digitaalinen opaslaite, ja meille jaettiin passit, mihin olisi voinut kerätä leimoja kierrokselta. Me jätettiin opaslaite vuokraamatta, mutta passit otettiin mukaan. En tosin jaksanut siihen leimoja kerätä, mutta se oli silti mukava muisto päivästä. Studioiden isossa aulassa meidät otti vastaan suuri katosta roikkuva lohikäärme.

Lippuihin merkittyyn studiokierrokseen oli vielä noin puoli tuntia, mutta kysyimme saataisiinko jo mennä. Meidät ohjattiin heti eteenpäin huoneeseen, missä oli elokuvien tekoon liittyviä valokuvia ja videoita. Toisessa huoneessa katsoimme lyhyen Harry Potter aiheisen filmin. Sen jälkeen pääsimme varsinaiselle studiokierrokselle.

Ensimmäisenä oli vuorossa Tylypahkan Suuri sali. Sieltä saimme siirtyä eteenpäin omaan tahtiin. Lavasteet olivat upeita pieniä yksityiskohtia myöten. Elokuvan hahmot oli korvattu kasvottomilla nukeilla, mutta vaatetuksen perusteella tunnisti kuka oli kuka.

Studioilla oli tarjolla muutakin kuin lavasteiden katselua. Siellä oli muun muassa mahdollisuus kuvauttaa itsensä lentämässä luudalla niin, että se saatiin näyttämään oikealta elokuvakohtaukselta. Minä halusin kokeilla sitä, mutta harmikseni videosta ei tullut kovin hyvä. Vastaavia video- ja valokuvausmahdollisuuksia tuli vastaan muitakin, mutta niihin emme enää tarttuneet, koska joka paikkaan oli pitkät jonot. Sen sijaan pysähdyimme ottamaan ”etsintäkuulutuskuvan”. Se onnistui sen verran hyvin, että koristaa nyt kehystettynä eteisen seinää.

Tuttuja paikkoja putkahteli jatkuvasti esiin. Kuljimme Kielletyn metsän halki King’s Crossin rautatieasemalle. Sen paikan näkemistä olin odottanut, ja halusin sieltä kuvan seinän läpi menevien matkatavaroiden kanssa. Siellä ei onneksi tarvinnut juuri jonotella, koska matkalaukkukärryjä oli saatavilla useita. Asemalla katsoimme myös tanssiesityksen, ja samanlaisia oli nähtävissä muuallakin – kaikki hyvin toteutettuja ja näyttäviä.

Maistuisiko kermakalja?

Pikkuhiljaa alkoi hiukomaan, ja pysähdyimme rautatieaseman vieressä olevaan Backlot Café -kahvilaan. Ostimme hodarit, ja pitihän sitä ottaa myös yksi kermakalja mukaan. Se oli aika makeaa, ja yksi tuopillinen riitti hyvin meille molemmille. Muovisen tuopin sai halutessaan ottaa matkamuistoksi.

Backlot Cafén vierestä siirryimme tutkimaan ulkona olevia lavasteita. Siellä meitä odotti muun muassa Poimittaislinjan bussi, professori Verson kasvihuone sekä Dursleyn perheen kotitalo. Jonotimme hetken 10 minuutin mittaiseen videoesitykseen, mikä kertoi elokuvissa käytetyistä tehosteista.

Videoesityksen jälkeen mietin, että mitähän meillä on vielä näkemättä. Viistokuja nyt ainakin ja olihan siellä vaikka mitä muutakin. Seuraava näyttävämpi paikka oli velhopankki. Tila oli koristeltu upeasti kattokruunuilla ja marmorilla. Palvelutiskien takana oli vahanukkeja päivystämässä. Tämän jälkeen oli vuorossa velhopankin rauniot. Savun keskeltä ilmestyi tasaisin väliajoin tulta syöksevä lohikäärme.

Sitten olikin Viistokujan vuoro. Siellä pyörimme hetken, mutta pieni väsymys alkoi painaa ja suuntasimme eteenpäin. Kierros alkoi olla lopuillaan, ja viimeisenä meitä odotti Tylypahkan pienoismalli. Se oli nimestään huolimatta valtavan kokoinen, ja tilassa oli ihana tunnelma musiikin soidessa ja lumihiutaleiden putoillessa.

Piipahdimme vielä kaupassa, jossa oli myynnissä kaikkea mahdollista aina makeisista taikasauvoihin. Emme lopulta ostaneet mitään, koska kassoille oli todella pitkät jonot. Aikaa meillä kyllä olisi ollut jonotella, mutta ei kärsivällisyyttä.

Meillä meni kierrokseen noin 3,5 tuntia. Jouduimme odottamaan vielä 1,5 tuntia paluukuljetusta. Ostimme aulan myymälästä vesipullot ja istuskelimme siellä katselemassa ihmisiä. Studiot ovat auki klo 22 saakka, ja ihmisiä riitti vielä myöhäiseen iltaan saakka, mutta isommat ruuhkat olivat jo takanapäin. Bussia odotellessa kävi mielessä, että kyytien järjestäminen itse olisi ollut parempi vaihtoehto. Oli kieltämättä aika tylsää odottaa noin pitkä aika.

Olimme takaisin King´s Crossilla noin klo 20.30. Metroasema oli jostain syystä kiinni, joten jouduimme kävelemään Eustonin asemalle. Sieltä onneksi pääsimme metron kyytiin ja vihdoin takaisin hotellille. Olo oli väsynyt, mutta onnellinen hienosta studiokierroksesta.