Muistoja Lontoosta

Kun teinityttönä lähdin Brightoniin kielikurssille, taisin odottaa reissulta kaikkein eniten retkiä Lontooseen. Kuuntelin siihen aikaan paljon brittipoppia ja maailman ihanin bändi mielestäni oli Duran Duran. Haaveilin, että näkisin heistä vilauksen Lontoon kaduilla.

Samalla kielikurssimatkalla kävimme myös Pariisissa ja myönnän, etten sitä odottanut läheskään niin paljon kuin Lontoota, mutta yllätyksekseni pidin Pariisista paljon enemmän. Olihan se Lontookin ihan siisti paikka (vaikkei Duran Duranin poikia kadulla näkynytkään), mutta Pariisissa oli jo silloin sitä jotain, mikä vetää minua edelleen puoleensa.

Ylimääräinen päivä Lontoossa

Paljon ehti vettä virrata ennenkuin pääsin Lontooseen seuraavan kerran. Elettiin 2000-lukua ja lähdimme työporukalla muutamaksi päiväksi Lontooseen. Kokoustamisen lomassa jäi myös vapaata aikaa ja kiertelimme porukassa nähtävyyksiä.

Katukuvaan oli ilmestynyt sitten teinivuosien iso maailmanpyörä London Eye. Pitihän siellä käydä pyörähtämässä. Maailmanpyörän lisäksi matkasta jäi mieleen takkuinen kotimatka. Olimme lentokentällä odottamassa koneeseen pääsyä, kun British Airwaysin kaikki lennot peruttiin siltä iltapäivältä. Syyksi kerrottiin Euroopan yläpuolella riehuva myrsky.

Todellinen syy paljastui myöhemmin; BA:n koneita oli uhattu terrori-iskulla. Lentoyhtiö hoiti tilanteen todella kehnosti. BA:n virkailija hermostui meihin (ja kaikkiin muihinkin vastauksia odottaviin matkustajiin) täysin ja heitti jonkun puhelinnumeron, josta voisimme kysellä mahdollisia reitityksiä seuraaville päiville. Sinä päivänä ei yksikään kone nousisi enää ilmaan.  Järjestimme lopulta itse hotellin lentokentän vierestä ja matkatoimisto Suomessa hoiti meille lennot seuraavaksi päiväksi. Onneksi olimme työmatkalla, koska yksin en olisi halunnut tuossa tilanteessa olla.

Lontoo kutsuu 10 vuoden tauon jälkeen

Sillä reissulla mietin, etten ihan hetkeen taida Lontooseen tulla. Hetki vierähti yli 10 vuodeksi ja vuonna 2014 teimme ystäväpariskunnan viikonloppureissun tähän kaupunkikohteiden klassikkoon. Yksi syy tähän matkaan oli myös kaupungissa asuva yhteinen tuttavapariskunta. Suunnitelmia teimme vain sen verran, että miehet käyvät katsomassa jalkapalloa lauantaina ja naiset menevät sillä aikaa musikaaliin. Muuten teemme sitä mikä tuntuu kivalta ja mihin on aikaa. Lontoo oli kuitenkin kaikille entuudestaan tuttu kaupunki, niin nähtävyyksien perässä ei tarvinnut enää juosta.

Matkan ajankohdaksi valikoitui syyskuu. Aiemmat Lontoon matkani olin tehnyt kesällä, joten oli kiva nähdä kaupunki myös muuna vuodenaikana. Matka alkoi mukavasti loungessa työpäivän jälkeen. Olin korottanut meidät pisteillä businessluokkaan ja lennolla shampanja maistui taivaalliselle Ultima Thule laseista. Harmi vaan, ettei lento kestänyt kuin noin kolme tuntia. Ystävämme olivat matkustaneet paikan päälle jo aamulla ja tapasimme heidät keskustan pubissa, lähellä meidän hotellia.

 

The Cromwell Crown – hyvä sijainti, muuten surkea

Halusimme edullisen hotellin hyvältä paikalta, jollaista on Lontoossa melkeinpä mahdotonta löytää. Päädyimme The Cromwell Crown -hotelliin, joka sijaitsi missäpä muualla kuin Cromwell Roadilla Kensingtonin sydämessä. Sijainti oli loistava, mutta itse hotelli kamala. Tosin mitäpä muuta voi halvalta, kahden tähden hotellilta odottaa. Katossa oli läikkiä, jotka kielivät vesivahingosta ja huoneessa haisi muutenkin homeelle. Koska emme hotellissa aikaa viettäneet kuin nukkumalla muutaman tunnin, se sai luvan kelvata.

Tekemistä Lontoossa – jalkapalloa ja musikaalia

Lauantaiaamuna lähdimme heti herättyämme etsimään aamiaispaikkaa. Niitä löytyikin kävelymatkan päästä ja kun englantilainen aamiainen oli vatsan täytteenä, olikin jo aika nähdä kavereita. Kävelimme Piccadillyllä, taivastelimme punaisia busseja ja piipahdimme myös muutamassa kaupassa.

Miehillä oli liput varattu jalkapallo-otteluun ja heidän piti lähteä hyvissä ajoin peliä katsomaan, koska stadionille oli matkaa. Meillä naisilla oli liput Miss Saigon -musikaaliin. Ennen matkaa en ollut ehtinyt tutustua musikaalitarjontaan ja jätin valinnan Lontoossa asuvalle tuttavalle. Hän oli nähnyt Miss Saigonin vasta vähän aikaa sitten ja ajatteli, että me pitäisimme siitä. Musikaali kertoi vietnamilaisen baaritytön ja amerikkalaisen sotilaan rakkaustarinan ja siinä oli hienojen laulujen lisäksi upeaa show´ta mukana. Siitä huolimatta esitys alkoi nukuttaa ja olisin kaivannut jotain reippaampaa menoa. Ehkäpä myös ennen musikaalia nautitut kuohuviinit laittoivat silmät lumpsimaan.

Musikaalin jälkeen tapasimme miehet läheisessä pubissa ja siitä suuntasimme Chinatowniin syömään. Illaksi menimme tuttaviemme luokse istumaan iltaa. Heillä oli asunto Chelsean kaupunginosassa. Asunto oli todella viihtyisä ja sieltä löytyi myös pikku piha. Siellä oli tarkoitus seuraavana päivänä nauttia brunssia. Istuskelimme jutustelemassa puoleen yöhön ja sitten taksilla hotelliin.

Sunnuntaille olimme sopineet yhteisen brunssin tuttavien asunnolle. Koska se olisi vasta klo 11, me kävimme nauttimassa pikaisen aamupalan hotellin lähellä. Ilman kahvia en olisi kestänyt millään yhteentoista asti. Ajattelimme miehen kanssa käydä myös kävelemässä Thamesin rannalla ennenkuin meitä tultaisiin hakemaan brunssille, mutta osa metrolinjoista oli kiinni, emmekä päässeet Thamesille asti.

Brunssi oli katettu takapihalle ja aurinkokin alkoi sopivasti paistaa, joten oli todella kiva istuskella ulkona nauttimassa pöydän antimista. Sää oli yön aikana muuttunut sen verran lämpimäksi, että lyhythihaisella tarkeni mukavasti. Iltapäivä kului tuttavien asunnolla ja sieltä suuntasimme suoraan lentokentälle. Vaikka matka oli lyhyt ja meni nopeasti, toi se kuitenkin kivaa piristystä alkavaan syksyyn. Aina ei tarvitse lähteä viikoksi reissuun, vaan pari yötäkin muilla mailla riittää.

Minkälaisia Lontoon muistoja sinulla on?

Saattaisit olla kiinnostunut myös:

Vinkkejä Lontooseen
Thamesin jokiristeilyllä Greenwichiin
Towerin linna – historian havinaa Lontoossa

Merjan matkassa -blogia voit seurata myös Facebookissa, Instagramissa ja Blogit.fi:ssä