Syksyinen viikonloppu Lontoossa

Big Benin lähellä olevien punaisten puhelinkoppien luona oli jo jonoa, vaikka kello ei ollut vielä kymmentäkään lauantaiaamuna. Lähimpänä olevan puhelinkopin luona oli kuvausvuorossa hääpari, ja se tuntui kestävän. Kävelin viimeiselle puhelinkopille, missä jonoa ei ollut enää nimeksikään. Otimme haluamani kuvat, ja kun kävelimme ensimmäisen puhelinkopin ohi, ei hääpari ollut vieläkään valmis.

Turisteja oli paljon liikkeellä. Intialainen mies kiskaisi hihasta, ja pyysi ottamaan perheestään kuvan. He halusivat ikuistaa itsensä ikonisen Big Benin edessä. Mies kertoi kuvauksen jälkeen vanhempiensa olevan ensimmäistä kertaa Lontoossa, ja he olivat haltioissaan kaikesta näkemästään. Toivotimme toisillemme hyvät päivän jatkot ja suuntasimme ruuhkasta kohti Thames-joen yli menevää siltaa.

Joen ylitettyä, käännyimme vasempaan kohti London Eye´ta. Olen monia vuosia sitten pyörinyt sen kyydissä, ja olisin voinut mennä uudestaankin. Se ei kuitenkaan ollut vielä auki, ja henkilökunta pyöritti vasta testiajoja. Emme jääneet odottamaan laitteen avautumista, vaan jatkoimme matkaa jokivartta pitkin.

Myöhemmin kävelimme Leicester aseman lähellä, ja huomasin musikaalilippuja myyvän kojun. Sinne oli jonoa, mutta asetuimme sen jatkoksi. Halusin mennä katsomaan jonkun musikaalin, jos jotain sopivaa olisi tarjolla. Samalle illalle olisi ollut enemmän valikoimaa, mutta koska emme sinä iltana ehtineet, kysyin mitä olisi tarjolla sunnuntaille. Valikoima oli vähäisempi ja hetken tuumittuani otin lipun SIX-musikaaliin. Lippu maksoi 52 puntaa (noin 59 €), joten ei se ihan ilmainen ollut, vaikka kojusta voi hyvällä tuurilla saada edullisiakin lippuja.

Leicesterin asemalta siirryimme metrolla King´s Crossille, mistä lähdimme Harry Potter -studiolle klo 13.30. Kirjoitan studiovierailusta myöhemmin oman jutun, joten ei tässä siitä sen enempää.

Lontoon luonnontieteellinen museo

Sunnuntaina lähdimme ennen puolta päivää metrolla luonnontieteellisen museon (Natural history museum) nurkille. Koska sisäänpääsyaikaamme oli vielä hyvin aikaa, ehdotin nopeaa lounasta. Menimme ensimmäiseen vastaantulevaan pubiin. Se availi vasta oviaan, mutta kun olimme hetken aikaa istuneet siellä annoksia odottaen, se alkoi täyttymään. Katselin uteliaana muita pöytäseurueita. Pöydissä istui niin paikallisia kuin turistejakin. Takanamme istui perhe kolmessa polvessa. Sunnuntai oli saanut ihmiset liikkeelle ja pubilounaalle.

Tilasin perinteistä pubiruokaa fish and chipsia. Se oli ihan ok, mutta miehen tilaama paahtopaistileipä ei maistunut miltään. Lounaan jälkeen kävelimme museolle. Meidän sisäänmenoaika olisi ollut klo 13, mutta pääsimme sinne jo 40 minuuttia etuajassa. Museoon pääsee ilmaiseksi, mutta erikoisnäyttelyt maksavat erikseen. Kannattaa silti varata aika verkkosivuilta, jotta välttyy jonottamiselta – nytkin sisäänkäynnille oli kertynyt pitkä jono.

Luonnontieteellinen museo avattiin yleisölle ensimmäisen kerran vuonna 1881. Näyttely koostui tuolloin Sir Hans Sloanen keräämästä merkittävästä kokoelmasta, joka sisälsi muun muassa kasveja, eläimiä, kirjoja, painotöitä ja muita esineitä. Museo eriytyi British Museumista vuonna 1963 ja sai nimensä “Natural History Museum” virallisesti vuonna 1992.

Eteishallissa (Hintze Hall) meitä oli vastassa vaikuttava 25 metrin pituinen sinivalasluuranko “Hope”, joka oli ripustettu kattoon “sukeltavaan” asentoon. “Hope” on nuoren sinivalaan luuranko, ja siinä on 221 luuta ja paino useita tonneja. Se kiinnitettiin Hintze Halliin vuonna 2017, kun edeltäjä 32-metrinen Diplodocuksen luurangon jäljennös, Dippy, lähti museokiertueelle. Kun ”Hopen” luurankoa siirrettiin ja kunnostettiin, sen sisältä löydettiin vanhoja sanomalehden paperipaloja luuvälilevyistä – eräänlaisia “aikakapselimuistoja”.

Museon näyttelyt ja kokoelmat ovat valtavat, ja niiden kiertelyyn saisi kulumaan vaikka päivän. Aloitimme maanjäristyksiä ja tulivuoren purkauksia kertovasta näyttelystä. Siellä pääsi kokemaan miltä tuntuu maanjäristys japanilaisessa ruokakaupassa. Näyttely oli mielenkiintoinen, ja se oli yksi omista lemppareista. Toinen mieleenpainuva kohtaaminen oli värivaloin valaistu ja karjahteleva valtava tyrannosaurus Rex.

Museossa oli todella paljon ihmisiä, ja lopulta väenpaljous alkoi ahdistaa niin paljon, että lähdettiin pois. Ehdittiin pintapuolisesti kiertää suurin osa näyttelyistä. Kävelimme vesisateessa Harrodsille, mutta ruuhkaa oli sielläkin, joten siellä käynti jäi myös piipahdukseksi.

SIX-musikaali viihdytti

Illalla lähdimme metrolla kohti Vaudeville-teatteria. Menin katsomaan esitystä yksin, ja mies suuntasi musikaalin ajaksi pubiin odottelemaan.

SIX-musikaali kertoo Henrik VIII:n kuudesta vaimosta, jossa jokainen kuningatar kertoo oman versionsa elämästään ja siitä, miksi juuri hänen kohtalonsa kuninkaan puolisona oli rankin. He kilpailevat siitä ”kuka kärsi eniten”, mutta huomaavat lopulta, että heitä on historian kirjoissa kohdeltu pelkkinä vaimoina eikä ihmisinä kuningatteren roolin takana.

Musikaali oli oikein viihdyttävä, ja esitykset vauhdikkaita. Vajaan puolentoista tunnin kesto oli myös sopiva. Mies oli vastassa teatterin edessä, ja menimme esityksen jälkeen läheiseen Bella Italiaan pizzalle.

Kotimatkalla viivettä

Pitkä viikonloppu hurahti nopeasti ohi, ja maanantaina olikin aika lähteä kotiin. Majoituimme Vincent House Residencessä, mikä sijaitsi rauhallisella alueella lähellä Notting Hill Gate -metroasemaa. Hotelli oli ihan kiva, ja aamupalalla riittävästi vaihtoehtoja. Olin suunnitellut, että aamulla olisi voinut käydä vielä kävelemässä Notting Hillissä. Koko aamun satoi vettä, joten kävelyt jäi tekemättä.

Menimme junalla kentälle, ja olimme siellä hyvissä ajoin. Lento oli pari tuntia myöhässä, joten kentällä ehti käydä syömässä ja kiertää kauppoja moneen kertaan. Kaikkiaan Lontoon reissu oli onnistunut, ja kotiin palattiin taas monta muistoa rikkaampina.