Thamesin jokiristeilyllä Greenwichiin

Pilvien raosta pilkottava aurinko ja 15 asteen lämpötila saivat lokakuisen aamupäivän tuntumaan lämpimältä. Lontoossa sataa aina, näin olin kuullut ennen lähtöämme, mutta nyt ilma näytti kaikkea muuta kuin sateiselta. Olimme aamulla ajelleet metrolla Buckinghamin palatsin nurkille ja sieltä kävelimme Thames-joen varteen. Tänään olisi täydellinen päivä mennä jokiristeilylle – ainakin sään suhteen.

Thamesin risteilylle

Blogiani pidempään seuranneet tietävät minun pitävän jokiristeilyistä, joilla yritän käydä aina kun sellainen on mahdollista. Vaikka Lontoossa on tullut käytyä useamman kerran, on Thamesin risteily jäänyt syystä tai toisesta tekemättä. Nyt piti korjata tilanne ja ostimme liput (13 £/hlö) Westministerilta Greenwichiin. Lippuja oli tarjolla joko yhdensuuntaisia tai vaihtoehtoisesti risteily, jossa laiva kävi Greenwich Pierillä kääntymässä ja palasi takaisin Westministerille.

Meitä kiinnosti Greenwich, jossa kumpikaan ei ollut aikaisemmin käynyt. Monelle se on tuttu nimenä aikavyöhykkeiden perustana olevasta Greenwich Mean Timesta (GMT). Greenwich kuuluu myös Unescon Maailmanperintöluetteloon.

Laivan yläkerran kansipaikat olivat jo lähes täynnä, kun viimeisten joukossa juoksimme laivaan. Koska matka kesti vain tunnin, päädyimme seisoskelemaan kaiteen vieressä. Mies haki meille alakerran baarista juotavat ja niitä hörppien kuuntelimme kaiuttimista selostusta joen varressa olevista nähtävyyksistä. Opastus ei tullut nauhalta, vaan yksi laivan työntekijöistä kertoi persoonallisella ja hauskalla tavalla ohikiitävistä nähtävyyksistä sekä joen varressa olevista taloista ja niiden kuuluisista asukkaista.

Greenwich – aikavyöhykkeiden keskipiste

Kun laiva saapui Greenwichin laituriin, emme voineet olla näkemättä historiallisen purjelaiva Cutty Sarkin korkeita mastoja. Laiva oli upea, mutta tyydyimme ihailemaan sitä vain ulkoapäin. Laivaan pääsee tutustumaan tarkemmin pääsymaksua vastaan, mutta meillä vatsat kurni siihen malliin, että lähdimme etsimään lounaspaikkaa.

National Maritime Museum

Lounaan jälkeen kävelimme hetken yliopistoalueella ja sieltä menimme merimuseoon (National Maritime Museum). Lontoossa on paljon asioita, joista pidän ja yksi niistä on ilmaiset museot. Niihin on helppo piipahtaa vaikka hetkeksi ilman painetta siitä, että kun on maksanut kalliin lipun, siellä täytyy viettää useita tunteja. Näitäkin kokemuksia muualta maailmalta on.

Merimuseo on taivas merenkäynnin historiasta kiinnostuneelle. Nähtävillä on muun muassa Elisabethin ajan kaljuunoiden pienoismalleja, lordi Nelsonin univormu Trafalgarin taistelusta sekä prinssi Frederickin kullatuilla merenneidoilla, simpukoilla ja seppeleillä koristeltu pursi. Perheen pienimmätkään eivät tylsisty, kun heille on tarjolla leikkialue, jossa voi esimerkiksi kokeilla laivan ohjaamista.

Greenwich Park ja nollameridiaani

Kun merimuseo on kävelty läpi, voi siirtyä viereiseen Queen´s houseen. Se oli alkujaan tarkoitettu Jaakko I:n puolison, Annen, asunnoksi mutta hän ei ehtinyt taloa koskaan nähdä, koska menehtyi rakennustöiden aikana. Talosta tuli sittemmin Kaarle I:n puolison, Henrietta Marian, asunto. Henrietta oli viimeinen kuninkaallinen, joka talossa asui. Vaikka taloon on vapaa pääsy, jätimme sen väliin ja suuntasimme kohti Greenwich Parkin kukkulaa.

Greenwich Park oli aikoinaan kuninkaallisen palatsin piha. Puiston on suunnitellut sama ranskalainen arkkitehti, joka on piirtänyt Versaillesin puutarhan. Kukkulan laelta on hienot näköalat Thamesille sekä Lontoon ylle. Maisemien lisäksi kukkulan päällä on Royal Observatory, jonka läpi kulkee nollameridiaani. Olin hieman pettynyt, että tämä läntisen ja itäisen pallonpuoliskon jakava meridiaani sijaitsi maksullisessa observatoriossa (sisäänpääsy 16 £/hlö). Kotiläksyt olivat jääneet tekemättä, koska luulin sen olevan kukkulan laella olevassa puistossa.

Katsoin puhelimen askelmittarista päivän aikana kertyneet kilometrit ja niitä oli jo 15. En enää ihmetellyt lainkaan miksi jalat tuntuivat niin väsyneiltä. Mietimme millä palaamme hotellille. Vaihtoehtoina oli joko DLR (metro) tai bussi. Hetken päähänpistosta hyppäsimme bussiin, kun nopeasti katsoin pysäkillä, että se kulkisi hotellin lähellä olevan kadun kautta.

Bussimatkasta tulikin sitten odotettua pidempi. Bussi kyllä kulki katsomaani katua pitkin, mutta vain Thames-joen toisella puolella eli meidän näkökulmasta väärällä puolella. Kiertelimme ja kaartelimme bussilla lähes tunnin ennenkuin pääsimme lähelle metroasemaa ja sieltä hotellille. Bussilla liikuttaessa pitäisi selvitellä tarkemmin reitit, mutta tulipa pientä seikkailua taas kerrakseen.

Greenwich oli mukava päiväretkikohde ja jos Lontoon reissulla suinkin on aikaa, siellä kannattaa käydä. Nähtävyyksien lisäksi paikasta löytyy kivoja ravintoloita, pubeja sekä kauppoja. Ajan saa mukavasti kulumaan ja nähtävää riittää kaikenikäisille.