Wien – nyt onnistuit hurmaamaan

Olen käynyt Wienissä kolme kertaa ja suhteeni kaupunkiin on muuttunut joka reissulla. Kahdella ensimmäisellä kerralla Wien jätti minut kylmäksi, mutta en osannut sanoa mistä se johtui. Ehkä Wien oli liian pömpöösi omaan makuuni. Seurasta se ei ainakaan jäänyt kiinni. Mietin oliko vuodenajalla jotain vaikutusta, mutta olin käynyt siellä sekä talvella että keväällä lämpimään aikaan. Helmikuun lopulla tehty Wienin matka muutti suhdettani kaupunkiin ja nyt voin sanoa jopa pitäväni siitä. Mitä sitten tapahtui? Ei oikeastaan mitään erityistä. Ehkä se oli jotain Wienin keisarillista taikaa tai sitten Wien on niitä kaupunkeja, jotka vaativat useamman käynnin.

Bratislavan kautta Wieniin

Matkamme alkoi Bratislavasta, jonne sukkuloimme bussilla heti Wienin lentokentältä. Yhden yön jälkeen otimme junan takaisin Wieniin. Majoituimme hotelli Domizilissa, josta oli vain kivenheitto Stephansplatzille. Koska olimme Wienissä jo aamupäivällä, huoneemme ei ollut vielä valmis. Jätimme laukut hotellille ja menimme tutustumaan kaupunkiin. Kävelimme pitkin ja poikin keskustan katuja. Wienin kauniista arkkitehtuurista olen aina pitänyt ja nytkin oli ihana katsella upeita vanhoja rakennuksia. Poikkesimme pienessä suklaapuodissa ostamassa tuliaisia ja paikallisessa Billa-ruokakaupassa katselemassa valikoimia ja hakemassa huoneeseen pientä purtavaa. Katukojusta tarttui mukaan hodari ja olutbaarissa maistui kylmät juomat. Iltapäivällä palasimme hotelliin ja saimme avaimet huoneeseen. Lyhyt jalkojen lepuutustauko ja matka jatkui taas kaupungin vilinään.

Sacher-kakkua, totta kai!

Wienin matkan ohjelmassa oli syödä herkullista sacherkakkua jossain kaupungin viihtyisistä kahviloista. Wienin tunnetuimpaan kahvilaan, Café Sacheriin, oli pitkä jono. Vaikka meillä ei ollut kiire minnekään, emme halunneet jäädä jonottamaan. Wien on täynnä kahviloita, joten jatkoimme eteenpäin. Piipahdimme Sacherin lähellä olevassa Gerstnerissa, mutta senkin yläkertaan kiemurteli pitkä jono. Kahvi- ja leivoshammasta kolotti näköjään muillakin samaan aikaan. Mietimme pitäisikö kakun syönti siirtää toiseen päivään, mutta kun kävelimme Café Mozartin ohi ja sinne ei ollut jonoa, marssimme sisään onnitellen itseämme hyvästä tuurista. Melko täyttä sielläkin oli, mutta saimme pienen kahden hengen pöydän. Kahvi ja pala sacherkakkua maistuivat hyviltä. Ja myönnän, että pidän näistä vanhanajan kahviloista, joissa on pöytiin tarjoilu. Kun lähdimme kahvilasta, oli sinnekin ulos asti kiemurteleva jono.

Wienissä on paljon kahviloita, joten jos ensimmäiseen suosikkipaikkaan on jonoa, kannattaa siirtyä seuraavaan. En ainakaan itse jaksaisi jäädä jonottamaan, koska sacheria ja muita herkullisia leivoksia on saatavilla lähes kaikista kahviloista.

Peterskirche ja klassinen iltakonsertti

Illalla kävelin lyhyen matkan hotellilta Peterskirchelle eli suomalaisittan Pyhän Pietarin kirkkoon. Olin varannut lipun klassisen musiikin konserttiin, jotka ovat Wienissä kovin suosittuja. Mies ei halunnut lähteä mukaan, joten menin yksin. Konsertti oli loppuunmyyty ja kirkonpenkkien viereen tuotiin tuoleja, jotta kaikki pääsivät istumaan.

Illan ohjelmisto koostui muun muassa Mozartin, Vivaldin, Schubertin ja Bachin sävellyksistä. Suurin osa oli minulle tuntemattomia, mutta Vivaldin ”Neljä vuodenaikaa -kevät” toi kylmät väreet. Konsertti kesti tunnin ja se oli ainakin minulle sopiva aika. Tarjolla olisi ollut pidempiäkin konsertteja, mutta kirkon penkissä alkoi takapuoli puutumaan pehmustetyynystä huolimatta.

Turistibussilla ympäri Wieniä

Seuraavana päivänä ostimme liput turistibussiin. Reittivaihtoehtoja oli kaksi; sininen ja punainen. Kiersimme molemmat reitit ja aloitimme punaisesta.

Wiener Riesenrad-maailmanpyörä

Prater-huvipuiston kohdalla hyppäsimme bussin kyydistä pois. Miehelle tämä oli ensimmäinen kerta Wienissä enkä minäkään ollut koskaan käynyt Praterissa, joten halusimme ajaa kierroksen kuuluisassa Wiener Riesenrad-maailmanpyörässä. Huvipuistoon pääsee ilmaiseksi, mutta kierros maailmanpyörässä maksoi 13,50 €/hlö (02/2023). Maanantain aamupäivä oli hiljainen eikä maailmanpyörään ollut jonoa. Saimme ison vaunun kokonaan itsellemme.

Prater-huvipuisto on yksi maailman vanhimmista huvipuistoista. Se avautui vuonna 1895 ja paria vuotta myöhemmin valmistui maailmanpyörä Wiener Riesenrad. Se sai kantaa maailman korkeimman maailmanpyörän titteliä aina 1980-luvulle saakka. Huvipuistosta löytyvät kaikki mahdolliset kieputtimet ja kesällä suosituimpiin laitteisiin voi joutua jonottamaan pitkäänkin.

Belvereden palatsi

Huvipuistosta jatkoimme matkaa turistibussin kyydissä kierroksen loppuun saakka ja siirryimme siniselle reitille. Seuraava pysähdys oli Upper Belvederen pysäkillä. Ennenkuin menimme tutustumaan Belvederessä olevaan taiteeseen, pistäydyimme pysäkin lähellä olevassa kreikkalaisessa ravintolassa syömässä. Herkullinen saganaki vei ajatukset Kreetan aurinkoon.

Barokkipalatsi Belvedere on rakennettu 1700-luvun alkupuolella. Sen rakennutti prinssi Eugen. Alueella on ylempi ja alempi linna sekä niiden väliin jäävä kaunis puutarha. Prinssi Eugen kuoli vuonna 1736. Myöhemmin keisarinna Maria Teresiasta tuli Belvederen omistaja.

Belvederen barokkipalatsi puutarhoineen oli kaunista katseltavaa ulkopuoleltakin, mutta halusin nähdä sisätiloissa olevat taidekokoelmat, joihin kuuluu 1300-luvulta alkaen monien itävaltalaisten taidemaalareiden töitä, sekä myös ranskalaisia impressionisteja. Museon tunnetuin maalaus on Gustav Klimtin ”Suudelma”. Palatsi on todella kaunis ja viehätyin muun muassa upeasta valkoisesta portaikosta sekä kristallikruunujen valaisemista kattomaalauksista.

Belvederestä kävelimme noin kahden kilometrin matkan hotellille. Emme jaksaneet jäädä odottamaan bussia, jonka seuraava vuoro olisi tullut vasta 20 minuutin kuluttua.

Illalla menimme Pürstneriin syömään perinteiset wieninleikkeet. Lautasen kokoiset leikkeet hupenivat nopeasti nälkäisiin suihin. Leike oli niin ohueksi nuijittu, ettei sen isosta koosta huolimatta tullut ähkyä. Pürstneriin kannattaa tehdä pöytävaraus. Olisimme menneet sinne jo edellisenä iltana, mutta se oli täynnä. Teimme samantien varauksen ja nyt ei tarvinnut jäädä näppejä nuolemaan.