Jordanian Petra – se punainen kalliokaupunki

Jordanian tunnetuin nähtävyys on yli 2000 vuotta vanha Petran rauniokaupunki. Se uinui unohdettuna vuosisatoja, kunnes sveitsiläinen tutkija, Jean Louis Burckhardt, löysi sen vuonna 1812.

Petrasta on tullut viime vuosikymmenten aikana suosittu turistikohde ja vuonna 2010 siellä kävi yli 800 000 vierailijaa. Elokuva ”Indiana Jones ja viimeinen ristiretki”, jonka loppukohtaus kuvattiin Petrassa, toi paikalle paljon turisteja.

Viime vuosina kävijämäärät ovat laskeneet Lähi-Idän konfliktien vuoksi. Telegraph -lehden mukaan kävijämäärä jopa puolittui vuonna 2014 parhaimmista vuosista. Vuonna 1985 Petrasta tuli Unescon maailmanperintökohde.

Petran historia

Nabatealaiset rakensivat Petran kaupungin hieman ennen ajanlaskun alkua keskelle autiomaata, jonne pääsi vain vaikeakulkuisten solien kautta. Nabatealaiset olivat Arabian pohjoisosissa elävä muinainen kansa ja heidän pääelinkeinonsa oli kaupankäynti. Ensimmäiset maininnat nabatealaisista löytyy vuodelta 312 ennen ajanlaskun alkua. Tuolloin he paimensivat kameleita ja lampaita, mutta he välittivät myös suitsukkeita ja kalliita mausteita Arabian eteläosista ja idästä.

Petra tunnetaan paitsi kiveen kaiverretusta arkkitehtuurista myös vesijohtojärjestelmästä.  Nabatealaisilla oli taito rakentaa vesiputkia, kastelukanavia sekä sadeveden kerääviä altaita. Petra oli merkittävä kauppapaikka kahden tärkeän kauppareitin risteyksessä. Siellä kamelikaravaanit yöpyivät ja saivat vettä maksua vastaan. Kaupungissa asui parhaimmillaan noin 30 000 asukasta.

Petra kärsi useista maanjäristyksistä vuosina 363 ja 551, joista ensimmäinen tuhosi suurimman osan kaupungista. Kauppareitit myös muuttuivat ja Petra jäi pian unohduksiin. Vain paikalliset beduiinit tiesivät sen olemassa olosta. Arvioidaan, että Petra on autioitunut kokonaan 600-luvun lopulla.

Kun Petra jälleen nousi muun maailman tietoisuuteen, sinne saapui arkeologisia ryhmiä tekemään kaivauksia. Ensimmäinen englantilainen arkeologinen ryhmä saapui Petraan vuonna 1929. Petran kirkon mosaiikit löydettiin vuonna 1992 ja hautakompleksi Aarrekammion eli ”Treasury”:n alapuolelta vuonna 2003. Myös suomalaisia ryhmiä on osallistunut kaivauksiin. Löytöjä tehdään varmasti vielä lisää vuosien saatossa.

Päivä Petrassa

Petrassa voi vierailla omatoimisesti tai ostaa valmiin retken kuljetuksineen. Valitsin helpoimman tavan ja ostin meille retken Apollomatkojen kautta. Kokopäiväretki maksoi 176 € / henkilö ja hinta sisälsi lounaan. Retki oli minusta todella kallis, mutta en jaksanut ennen matkaa selvitellä muita vaihtoehtoja. Todennäköisesti olisimme saaneet retken edullisemmin paikallisen retkimyyjän kautta.

Meille kaupiteltiin kadulla retkiä Petraan ja Wadi Rumiin ja yksi myyjä kehui hänen hintansa olevan puolet matkatoimistojen hinnoista. Näin ehkä olikin, mutta hänen matkaansa ei kuulunut opasta ja se oli minusta aika oleellinen osa retkeä. Muuten olisi pitänyt itse perehtyä paikan historiaan etukäteen ja kävellä opaskirja kädessä.

Bussimatka Aqabasta Petraan kesti reilut kaksi tuntia. Pidimme matkan puolivälissä pienen tauon, jossa pääsi jaloittelun lisäksi ostamaan juotavaa, pientä purtavaa sekä tuliaisia.

Petran kyljessä sijaitsee pieni Wadi Musan kaupunki. Aikoinaan sen asukkaat olivat köyhiä ja koko kaupungissa ei ollut kuin muutama auto. Petran myötä Wadi Musan asukkaat saivat töitä ja toimeentulo parani. Nykyään lähes joka perheessä on kaksi autoa. Wadi Musassa on mahdollista yöpyä, jos haluaa viettää Petrassa useamman päivän.

Opas haki meille Petran vierailukeskuksesta liput ja seuraavaksi piti päättää meneekö ratsastaen vai kävellen Siq-solan alkuun. Olen aikoinaan harrastanut ratsastusta, joten halusin mennä hevosella. Muut ryhmästämme tulivat kävellen perässä.

Ihan omin päin en kuitenkaan päässyt ratsastamaan, vaan vierellä kulki hevosen omistajan isä. Yritin jutella hänen kanssaan, mutta laihoin tuloksin, koska hän puhui vain arabiaa. Hevosen omistaja sen sijaan puhui hyvää englantia ja kyselin häneltä eläinten hoidosta, kun hän ratsasti kanssamme solan alkuun.

Mies kertoi hoitavansa kaikki viisi hevostaan hyvin, koska ne tuovat hänelle toimeentulon. Suurin osa eläimistä asuu vierailukeskuksen lähellä olevissa talleissa, mutta tämä kaveri kertoi pitävänsä hevoset mielummin kotonaan. Hevonen näytti hyväkuntoiselta, joten toivottavasti mies puhui totta. En ollut niin vakuuttunut kaikkien hevosten hyvinvoinnista, varsinkaan niiden jotka vetivät kärryjä perässään.

Petran kaupunkiin on mahdollista mennä koko matka hevoskärryillä, mutta siihen kyytiin meistä ei kukaan mennyt. Petran sisällä voi liikkua myös aasilla tai kamelilla. Alueella käytetään noin 700 hevosta, aasia, kamelia tai muulia kuljettamaan turisteja. Kaikki eläimet on rekisteröity ja ne tunnistaa numerolapusta, joka on kiinnitetty esimerkiksi hevosilla suitsiin. Alueella on kylttejä, joissa ohjeistetaan käyttämään vain rekisteröityjä eläimiä. Jos huomaa eläinten huonoa kohtelua, laittaa numeron muistiin ja tekee siitä ilmoituksen.

Kun muukin porukka oli päässyt Siq-solan alkuun, jatkoimme matkaa kävellen. Tässä vaiheessa olin iloinen oppaasta (tai heitä oli itseasiassa kaksi; toinen paikallisopas ja toinen suomalainen). Hän pysähtyi vähän väliä kertomaan meille ympärillä näkyvistä kallioon kaiverretuista reliefeistä sekä uurteista, jotka olivat muinaisia vesiputkia.

Solassa saimme väistellä hevoskärryjä, joiden kuljettajat ajoivat ilman aivoja ja jarruja, kuten paikallisopas totesi. Hevosten kohtalo suretti, koska kuljettajat ajoivat kovaa eikä kivinen alusta taatusti tehnyt hyvää hevosten jaloille. Vain yhdellä näin suojat ja valitettavasti toisella veriset jalat. Kärryjen kyytiin en olisi itse mennyt mistään hinnasta.

Reilun kilometrin kävelyn jälkeen kallioiden välistä pilkotti jotain. Edellämme kävellyt ryhmä pysähtyi kuvaamaan, joten arvasimme että edessäpäin olisi nyt Al Khaznehin aarrekammio eli The Treasury. Petran kuvatuin kohta. Kävelimme hitaasti eteenpäin ja odotimme, että toinen ryhmä siirtyisi edestämme. Olin nähnyt aarrekammiosta lukuisia kuvia, mutta eivät ne koskaan tee oikeutta todelliselle näylle. Kun noin 40 metriä korkea aarrekammio näyttäytyi koko komeudessaan kallioiden takaa, eihän sitä voinut muuta kuin tuijottaa ja miettiä miten ihmeessä tuokin on aikoinaan rakennettu.

Kun aarrekammiosta oli kuvat räpsitty ja opas oli vielä neuvonut meille paikan, josta saa parhaimmat selfiet, siirryimme eteenpäin. Kävelimme yhdessä amfiteatterille asti ja sen jälkeen meillä oli kaksi tuntia omaa aikaa. Olin tyttäreni kanssa suunnitellut, että kiipeämme 850 rappusta luostarille ottamaan valokuvia. Opas ei nyt suoranaisesti kieltänyt, mutta ei suositellutkaan sinne menoa, koska oli kuuma päivä ja emme ehtisi kahdessa tunnissa muuta kuin käydä siellä pikaisesti. Päätimme jättää rappustreenin väliin ja kiipesimme sen sijaan kuninkaan haudoille.

Kun olimme aikamme tutkineet muinaisia hautoja, päätimme lähteä pikkuhiljaa kävelemään takaisinpäin. Pysähtelimme välillä ottamaan valokuvia ja ihmettelemään ympärillä olevaa kalliotaidetta. Paikalliset nuoret pysäyttivät meidät ja halusivat kuvauttaa itsensä meidän kanssamme. Se tuntui hieman oudolta ja kun kysyin miksi, vastaukseksi tuli vain ”You are so beautiful”. Muutamiin kuviin suostuimme, mutta pikkuhiljaa perässä hiihtävien nuorukaisten parvi alkoi ärsyttämään. Onneksi heidän opettajansa ilmestyi jostain paikalle ja laittoi pojat järjestykseen.

Vierailukeskuksen yhteydessä on Petran museo, johon pääsee tutustumaan samalla pääsylipulla. Museossa on esillä muun muassa paikalta löytynyttä esineistöä. Kiersimme museon läpi ennen bussille menoa. Lounaspaikka oli noin viiden minuutin ajomatkan päässä Petrasta. Söimme hyvän buffetlounaan, joka koostui tyypillisestä jordanialaisesta ruoasta. Grillattua kanaa, kalaa, salaatteja sekä erilaisia kasviksia ja tietenkin hummusta.

Ruoan jälkeen alkoi kahden tunnin ajomatka takaisin Aqabaan. Välillä pidimme pienen tauon siinä samassa taukopaikassa kuin tullessakin. Bussissa oli paluumatkalla hiljaista ja itsekin otin pienet torkut. Katsoimme myös kuningas Abdullah II tehtyä dokumenttia, jossa hän kiertää Jordanian tunnetuimpia nähtävyyksiä.

Saattaisit olla kiinnostunut myös:

Minkälainen lomakohde on Jordanian Aqaba?
Wadi Rum – upea aavikko Jordaniassa

Onhan blogi seurannassa jo Facebookissa, Instagramissa ja Blogit.fi:ssä