Wadi Rum – upea aavikko Jordaniassa

Ennen Jordanian matkaa olin kahden vaiheilla haluanko nähdä Wadi Rumin aavikon vai en. Viime vuoden aavikkosafari Dubaissa ei tehnyt vaikutusta ja ajattelin, että kun on yhden hiekkaerämaan nähnyt, on nähnyt ne kaikki. Miten väärässä olinkaan! Onneksi kysyin blogissani ennen lähtöä lukijoilta vinkkejä Jordaniaan ja Wadi Rumia kehuttiin niin kovasti, että otin sen uudestaan harkintalistalle. Kun opas vielä paikan päällä kehui aavikkoretkeä, päätös oli tehty: me lähtisimme Wadi Rumiin.

Wadi Rum – maailman kaunein aavikko

Wadi Rumia kutsutaan maailman kauneimmaksi aavikoksi. Hiekka näyttäytyy siellä kaikissa oranssin, punaisen ja ruskean sävyisssä. Aavikko on pohjois-eteläsuunnassa 100 km pitkä ja siellä kumpuilevat dyynit vuorottelevat vuorenhuippujen kanssa, joista korkeimmat kohoavat 1700 metriin. Alueella on kokoa 720 neliökilometriä. Wadi Rum muistuttaa Kuun tai Marsin pintaa ja siellä onkin kuvattu lukuisia elokuvia kuten esimerkiksi Yksin Marsissa sekä Red Planet.

Wadi Rumin aavikko on suojeltu, mutta siitä huolimatta beduiinit voivat järjestää turisteille maastoauto- sekä kamelisafareita. Beduiinien majoissa on myös mahdollista yöpyä. Aavikolla vierailee vuosittain 100 000 ihmistä ja heidän kuljettamiseensa käytetään 600 maastoautoa. Wadi Rum kuuluu myös Unescon maailmanperintöluetteloon.

Kuka oli Arabian Lawrence?

Wadi Rumissa ei voi vierailla kuulematta nimeä Arabian Lawrence. Kyseessä on brittiupseeri T.E.Lawrence, joka oli hyvin perehtynyt arabikulttuuriin. Ensimmäisen maailmansodan aikaan hän auttoi beduiineja häätämään turkkilaiset ottomaanit pois Jordaniasta. Hän piti tukikohtaa Wadi Rumissa ja pukeutui kuin arabit sekä ratsasti kameleilla paikallisten lailla. Lawrencen legenda elää vieläkin vahvasti.

Parhain aika vuodesta vierailla Wadi Rumissa on aikainen kevät tai myöhäinen syksy. Talvella siellä on todella kylmä ja kesällä liian kuuma lämmön kohotessa jopa 40 asteeseen. Yöllä lämpötila voi laskea nollaan vuodenajasta riippumatta, joten tämä täytyy ottaa huomioon, jos aikoo yöpyä Wadi Rumissa.

Puolipäiväretkelle Wadi Rumiin

Me teimme Wadi Rumiin puolipäiväretken Apollomatkojen kautta. Bussi tuli hakemaan hotellilta kolmen aikaan iltapäivällä ja Aqabasta oli tunnin matka aavikolle. Perillä siirryimme samantien lava-autojen kyytiin, joihin mahtui kuusi aikuista. Kyyti oli tasaista ja teimme lyhyitä siirtymiä paikasta toiseen. Ensimmäinen pysähdys oli korkean hiekkadyynin juurelle. Oppaat kehottivat ottamaan kengät pois ja kiipeämään paljain jaloin huipulle. Ottipa muuten koville! Dyynin päällä maisemat kyllä palkitsivat.

Seuraavalla pysähdyspaikalla oli mahdollisuus vaihtaa lava-auton kyyti kameliratsastukseen 15 dinaarilla (noin 19 €). Päätimme jättää sen väliin ja jatkaa auton kyydissä. Ennen kamelikaravaanin lähtöä kuvailimme ahkerasti näitä aavikon laivoja. Olipa siellä seassa pieni kamelinpoikanenkin.

Viimeinen pysähdyspaikka ennen auringonlaskua ja illallista oli beduiinien teltassa, jossa nautimme teetä. Kuppi kaadettiin täyteen heti kun se oli tyhjä. Jos ei halunnut enempää, piti ravistaa kuppia. Arvatkaa muistinko? Teltassa oli myynnissä perinteisiä beduiinien huiveja, pasmiinahuiveja, voiteita, teetä ym. matkamuistoja.

Täydellistä auringonlaskua emme nähneet, koska aurinko meni juuri pilveen. Kuvailimme kallion päällä kuitenkin maisemia sekä niitä vähäisiä auringonsäteitä, jotka pilvien lomasta pilkottivat. Sieltä kävelimme leiriin, jossa nautimme illallisen.

Tanssin pyörteisiin beduiinien kanssa

Sää muuttui heti viileäksi auringon laskiessa. Kova tuuli lennätti hiekkaa, joka piiskasi paljaita nilkkoja ja kasvoja. Pitkät housut ja neuletakki tulivat tarpeeseen. Leirissä meidät ohjattiin ensin omaan telttaan, joka oli varattu vain meidän ryhmälle. Saimme käydä ostamassa juomia ja sen jälkeen meidät vietiin tanssin pyörteisiin. Tanssiaskelia oli hankala seurata, kun ei nähnyt beduiinien valkoisten kaapujen alta jalkojen liikkeitä. Jotenkin yritimme pysyä mukana. Hauskaa kuitenkin oli!

Tanssin jälkeen oli vihdoin illallisen vuoro. Ruokana oli rosvopaistin tapaan tehtyä vuohen lihaa sekä erilaisia lisukkeita. Vuohen liha oli mureaa, mutta aika mautonta. Onneksi salaatit, kasvikset ja hummus maistuivat paremmin. Ruokailun jälkeen siirryimme ulos katsomaan tähtiä. Jotain taivaalla pilkotti, mutta leirin valaistuksessa tähtitaivas ei päässyt oikeuksiinsa. Ilta oli viilentynyt lisää, joten menimme mielellämme bussin lämpöön ja kotimatkalle.

Lue lisää Jordanian matkastani:

Miksi Jordaniaan?
Ensimmäisen maailman ongelmia matkalla Aqabaan
Minkälainen lomakohde on Jordanian Aqaba?
Jordanian Petra – se punainen kalliokaupunki

Blogiani voi seurata myös Facebookissa, Instagramissa ja Blogit.fi:ssä