Hossan kansallispuisto: Jylhiä maisemia Ölökyn ylityksellä

Hiekka pöllysi takanamme, kun ajoimme mutkaista hiekkatietä kohti Julma-Ölkkyä. Olin laittanut navigaattoriin osoitteeksi Julma-Ölkyntie 86 ja toivoin päätyvämme parkkipaikalle piakoin. Tie oli huonossa kunnossa enkä olisi halunnut ajaa sitä enää metriäkään. Tien alussa oli lukenut ”ajaminen omalla vastuulla” ja se oli saanut epäilykseni heräämään. Muita kulkijoita ei näkynyt, ellei lasketa paria poroa ja yksinäistä autoa, joka kuului jollekin hillan poimijalle. Mietimme ollaanko edes oikealla tiellä.

Kai nyt Julma-Ölkky kiinnostaa kuumimpaan kesäsesonkiin muitakin kuin meitä.

Mielessä pyöri myös uhkakuvat rengasrikosta. Sepelitie kun ei ollut kovin armollinen auton renkaille. Kun pääsimme navigaattorin mukaan perille, näkyi ympärillä vain metsää eikä mitään opasteita kansallispuiston reiteistä. Tien alussa oleva kyltti oli näyttänyt Julma-Ölkyn olevan pidemmällä, joten meidän ei auttanut muu kuin uskoa sitä ja jatkaa matkaa. Joko netistä löytämäni osoite oli väärä tai navigaattori-parka oli mennyt korpimetsässä sekaisin.

Huokaisin helpotuksesta, kun Julma-Ölkyn parkkipaikka vihdoin tuli vastaan. Vastakkaisesta suunnasta tuli asuntoautojen letka ja myöhemmin selvisi, että se olisi ollut lyhyempi reitti. Tämä selitti sen, miksi tiellä ei muita kulkijoita näkynyt.  Vaihdoimme vaelluskengät jalkaan ja jätimme pölyisen auton parkkipaikalle.

Ennen patikointia ostimme jätskit ja kahvit lähtöpaikalla olevasta kioskista. Kyselin samalla venekuljetuksista, joilla pääsisi rotkojärvelle. Kyydit lähtivät kuulemma sen mukaan miten veneajelulle oli tulijoita. Sen tarkempaa aikataulua niille ei ollut. Veneretki kiinnosti, mutta päätimme miettiä sitä uudestaan patikoinnin jälkeen. Ensin  kuitenkin suuntaisimme viiden kilometrin pituiselle Ölökyn ylitykselle. 

Julma-Ölkky ja sen reitit

Julma-Ölkky sijaitsee Hossan kansallispuistossa Kainuussa, lähellä Suomussalmea. Kanjonia ympäröi jylhät kalliot ja mäntymetsät. Julma-Ölkyn rotkojärvi on noin kolmen kilometrin pituinen ja kapein kohta on vain 10 metriä.  Järven ympäri kiertää 10 kilometrin pituinen Ölökyn Ähkäsy. Vuonna 2017 rotkojärven yli rakennettiin riippusilta, jonka kautta matkan voi puolittaa. Tätä reittiä kutsutaan Ölökyn ylitykseksi. Molemmat reitit ovat vaativia eikä niitä suositella pienille lapsille. Jalkaan kannattaa laittaa hyvät kengät, koska reitit ovat kivikkoisia ja epätasaisia.

Aluksi polku oli helppokulkuista, mutta pian se muuttui haastavammaksi juurakoiden, kivien ja jyrkkien nousujen sekä laskujen vuoksi. Kun muutama hyttynen istahti kädelle ja niiden kaverit alkoivat hyöriä ympärillä, oli aika kaivaa repusta pullo hyttyskarkotetta. Suihkutin sitä iholle ja se toimi hyvin. Inisijät pysyivät pienen matkan päässä.

Pian kauempaa alkoi kuulua ukkosen jyrinää. Sitä emme onneksi päällemme saaneet, mutta kunnon sadekuuro alkoi ropista niskaan. Yritimme pitää sadetta ison puun alla, mutta koska siitä ei lopulta ollut merkittävää hyötyä, jatkoimme matkaa. Kuuro loppui yhtä nopeasti kuin oli alkanutkin, mutta siinä ajassa se ehti kastella meidät läpimäriksi. Kameran ja puhelimet saimme onneksi pelastettua reppuun pienen muovipussin sisään.

Riippusilta Ölökyn ylityksen puolivälissä

Harjun päällä vesi pilkotti puiden takaa, mutta näkymät eivät vielä päässeet oikeuksiinsa. Arvelimme, että maisemat paranevat myöhemmin ja niinhän siinä kävikin. Riippusilta oli reitin puolessa välissä ja sinne laskeuduttiin jyrkkää ja kivistä polkua pitkin. Laskeutumisessa auttoi köysikaide, josta sai tukea tiukimmissa kohdissa.

Kun pääsimme riippusillalle takaamme kuului huutoja ja kirkaisuja, kun takana tuleva porukka yritti selviytyä jyrkästä laskeutumisesta. Vaikka siihen mennessä olimme saaneet kulkea omassa rauhassa, alkoi sillan kohdalle muodostua pieni jono. En nähnyt missään ohjetta kuinka monta henkilöä sinne sai mennä yhtäaikaa, mutta annoimme edellä kulkevan seurueen mennä ensin. Kun he pääsivät toiselle puolelle ja olimme astumassa sillalle, toiselta puolelta pariskunta huuteli saisivatko he tulla ensin. Annoimme tilaa, mikä aiheutti meidän takana olevissa pientä mutinaa.

Puolessa välissä riippusiltaa jäimme hetkeksi katselemaan ja kuvaamaan maisemia. Oli todella kaunista ja sitä näkymää olisi voinut ihailla pidempäänkin, ellei takana oleva porukka olisi alkanut kopistella kannoille. Sillan toisella puolella meitä odotti yksi reitin haastavimmista kohdista; kivikkoinen nousu ja metallikierreportaat kanjonin päälle. Kivikossa oli taas köysi apuna. Kun pääsimme kallion päälle, istahdimme hetkeksi vetämään henkeä ja ottamaan vesihörpyt.

Kanjonin päällä on hyvä pysähtyä tauolle. Eväiden valinnassa tulee kuitenkin huomioida, ettei Ölökyn ylityksellä ole tulentekopaikkaa eikä laavua. Jos kiertää pidemmän 10 kilometrin reitin, sen päästä löytyy laavu. Meillä ei ollut eväitä mukana, koska arvelimme pärjäävämme viiden kilometrin lenkin ilman niitäkin. Vettä sen sijaan kului, koska päivä oli helteinen.

Loppureitti oli helppo kivikossa kulkemisen jälkeen, vaikka pieniä nousuja sielläkin tuli vastaan. Polku kulki osittain kanjonin reunalla ja siinä pääsi vielä ihailemaan kauniita maisemia. Meillä meni reitin kiertämiseen reilut pari tuntia. Loppumatkasta mietimme mitä tehdään veneajelun kanssa. Tytär halusi käydä Hossan poropuistossa, joten jätimme veneretken väliin.

Saattaisit olla kiinnostunut myös:
Roadtrip pohjoiseen
Lampivaaran ametistikaivoksella Luostolla
Suomen kauneimmalla maantiellä Tenojoen varressa
Kilpisjärven mahtava Saana

Merjan matkassa -blogia voit seurata myös Facebookissa, Instagramissa ja Blogit.fi:ssä