Örön linnakesaaren luontopolut

Örön saari on jokaisen luonnon ystävän paratiisi. Saaristoluontoa pääsee parhaiten ihailemaan saaren kahdella luontopolulla; Punainen 12 mm kierros suuntautuu saaren pohjoisosiin ja Sininen 6″ -reitti saaren eteläkärkeen. Me kiersimme matkabloggaajaporukalla molemmat reitit kesäkuisella saarivierailulla.

Luontopolkujen erikoiset nimet tulevat tykkien ja kanuunojen kaliibereista, onhan saarella vahva sotahistorian tausta. Vaikka Örön saari on ollut avattuna yleisölle jo usean vuoden ajan, ei joka paikkaan ole vieläkään pääsyä. Osa alueista on suljettu ja nämä paikat on merkitty kieltomerkein.

Sininen 6″ -kierros

Päätimme kävellä ensimmäisenä päivän sinisen kierroksen ja lähdimme kohti saaren eteläkärkeä heti lounaan jälkeen. Kävelimme kasarmialueelta Lyhyttä Ikävää pitkin, josta pääsi sinisen kierroksen alkuun. Kuuden tuuman kierros on 4,7 kilometriä pitkä ja tuumailimme, että ehditään kiertää reitti ennen olutmaistajaisia, jonne osa porukastamme oli menossa. Heti alkumatkasta pääsimme ihmettelemään juoksuhautoja ja juutuimme tutkimaan niitä pitkäksi aikaa.

Matka jatkui kohti laidunaluetta. Tähyilimme heinikon suuntaan ja pian siellä näkyikin lempeän näköisiä sarvipäitä. Ylämaankarja pitää  huolta saaren rantaniityistä ja -metsistä. Luontopolut kulkevat karja-aitausten läpi, eivätkä nämä otsatukat olleet moksiskaan siitä, että heidän laidunmaillaan tallaili muutama retkeilijä.

Laidunalueelta reitti kiemurteli metsäpolkua pitkin Solkuron rannalle. Hiekkaranta näytti houkuttelevalle, mutta uintireissulle meillä ei valitettavasti ollut aikaa. Muutamia auringonpalvojia näkyi rantakallioilla ja merenlahdella uiskenteli joutsenia. Maisema oli todella idyllinen. Ihmettelimme miten kirkasta merivesi oli ja useimmille meistä kaunis merimaisema toi mieleen Kroatian. Merenlahdelle katsellessa tuli tosiaan tunne kuin olisimme olleet ulkomailla.

Örön luonto on hyvin ainutlaatuista ja siellä on useita uhanalaisia kasvi- ja perhostyyppejä. Myös lintuharrastajille saari tarjoaa hyvät puitteet lintujen tarkkailuun. Hyvällä tuurilla voi nähdä vaikka merikotkan, joita on nähty usein liitelemässä Örössä.

Eteläisimpään kärkeen kuljimme riippusiltaa pitkin. Hieman se nitisi ja natisi, mutta kellään porukastamme ei tainnut kovin pahaa korkeanpaikan kammoa olla. Eteläkärjestä voi kirkkaalla säällä nähdä Bengtskärin majakan. En kuitenkaan onnistunut  erottamaan sitä taivaanrannasta, vaikka keli oli kirkkain mahdollinen.

Polku jatkui rannan vierustaa pitkin. Aurinko paahtoi täydeltä terältä ja hiki valui selkää pitkin. Rannalla kasvoi merikaaleja, jollaisia en ollut ennen nähnyt. Merikaali on muualla Suomessa harvinainen mutta Örössä niitä esiintyy runsaasti. Ennen reitin sukeltamista takaisin metsäpolulle vastaan tuli Krapulakalliot, joilla monet varusmiehet olivat aikoinaan parannelleet oloaan ja viettäneet aikaansa. Tällä kertaa Krapulakallioilla ei näkynyt huonovointista väkeä.

Punainen 12 mm kierros

Sunnuntaina oli vuorossa punainen 12 mm kierros, joka on 5,1 kilometrin pituinen ja kiertää saaren pohjoisosissa. Luontopolulle lähdimme tuttuun tapaan Lyhyttä Ikävää pitkin. Alkumatka kului metsän siimeksessä ja sieltä löytyi muun muassa 120mm patterin rauniot.

Metsäpolkujen jälkeen vuorossa oli taas rantamaisemia ja kasvillisuus vaihtui kallioihin ja kivikkoihin. Kun huomasimme kallion päällä kansallispuistosta kertovan ison kyltin, päätimme ottaa yhteiskuvan. Se osoittautui aluksi aika haasteelliseksi, koska kalliolle puhaltava tuuli meinasi viedä hiuksetkin päästä. Pelkäsin ajastukselle laitetun kännykän puolesta, että se sinkoaa tuulen mukana mereen, mutta Rosa asetteli puhelimen tottunein valokuvaajan ottein paikoilleen ja saimme kuvan otettua.

Sileiltä kallioilta siirryimme kohti pohjoiskärjen linnoituksia. Katselimme samalla ympärillemme sillä silmällä minne voisimme pystyttää kesäkeittiön. Sopiva kallio löytyikin helposti ja Hanneli alkoi purkaa repustaan ruokatarvikkeita sekä trangian. Pilkoimme ensin porukalla tortilloihin tulevia vihanneksia ja sen jälkeen meidän oma master chef laittoi trangialle paistinpannun pöhisemään. Ruoka oli herkullista ja meidän kokkailut herättivät myös muiden ohikävelevien mielenkiinnon.

Paluumatkalla näimme varusmiehiä palvelleen vanhan puhelinkioskin. Sitä oli edellisenä kesänä kunnostettu ja siellä se nyt nökötti. Vaikka sen kehuttiin olevan saaren kuumin instakuvauspaikka, ei se meistä siltä vaikuttanut, koska viereen oli kipattu iso hiekkakasa.

Metsäpolkujen jälkeen tulimme paahteiselle kedolle ja kiipesimme katsomaan kallion päällä olevaan tykkiä. Maisemat ylhäältä olivat hienot. Kalliolta laskeuduimme taas metsän siimekseen, joka tarjosi odotettuja varjopaikkoja. Tömistelimme jalkoja mahdollisten kyykäärmeiden varalta. Osa porukastamme oli huomannut sellaisen luikertelevan polun poikki.

Niin ihanaa kuin auringonpaiste ja lämmin keli olikin, huomasin olon nuupahtavan paluumatkalla. Olimme lounaan aikana olleet aika pitkään paahtavassa auringonpaisteessa ja minut se hyydytti täysin. Loppumatkasta jalka ei noussut enää samaan tahtiin vaan meno oli kuin hidastetussa elokuvassa.

Mitä mieltä olin Örön luontopoluista?

Molemmat kierrokset oli näkemisen arvoisia ja aika erilaisia. Minua miellytti kuitenkin enemmän saaren eteläosan maisemat ja sen kalliot ja rannat. Vesi oli uskomattoman kirkasta ja olisi ollut hienoa pulahtaa sen viilentävään syleilyyn. Virkistävää merivesi oli, sen saimme kokea illalla kun kävimme rantasaunan jälkeen uimassa.

Saattaisit olla kiinnostunut myös:

Vinkkejä Örön linnakesaarelle
Koli – Suomen kansallismaisema
Aamulenkki Matildanjärven ympäri Teijon kansallispuistossa

Onhan blogi seurannassa jo Facebookissa, Instagramissa ja Blogit.fi:ssä