Jinshanling – Kiinan muurin kaunein osuus

Heräsin yöllä flunssaiseen oloon. Ensimmäinen ajatukseni oli ”ei nyt”. Edessä olisi viimeinen ja pisin vaelluspäivä muurilla. Nyt pitäisi olla kunnossa. Hapuilin laukustani särkylääkkeen, jonka avulla sain onneksi unen päästä kiinni. Aamulla olo oli edelleen kehno. Päätä särki, nenä vuoti ja flunssa hytisytti koko kroppaa.

Majatalossa meille tarjoiltiin perinteinen kiinalainen aamupala. Siihen kuului maissikeittoa, keitettyjä kananmunia, riisiä, höyrytettyä leipää, punaviinimarinoitua tofua, salaattia sekä teetä. Leipä oli mautonta, mutta sen pintaan piti sivellä tofua, joka oli todella vahvan makuista. Kaipasin kahvia, koska en ole teen ystävä. Yksi teekupillinen meni kuitenkin alas ja lämmin juoma teki hyvää flunssalleni.  Kiinalainen aamiainen ei ollut minun makuuni, mutta tulipahan testattua sekin. Paikallisoppaamme Leo kertoi syövänsä joka aamu tällaisen aamiaisen.

Hyvästelimme majatalon pariskunnan ja päästimme heidät valmistautumaan tänään juostavan maratonin huoltojoukkoihin. Entisenä juoksun harrastajana aloin miettimään oliko tänään se päivä, kun juostaan Kiinan muurin maraton. Opas ei osannut sanoa varmaksi, mutta epäili, että kyseessä olisi joku pienempi tapahtuma.

Kohti Jinshanlingia

Ennenkuin pääsimme vaeltamaan, meillä oli edessä 2,5 tunnin bussimatka. Viimeisen päivän vaellus tehtiin Jinshanlingin muuriosuudella. Ennen vaellusta kävimme lounaalla ja halukkaille tarjoutui mahdollisuus myös ostaa kahvia muurin lähellä olevasta kahvilasta.

Jinshanling on monen mielestä Kiinan muurin kaunein osuus. Siellä saa nyt kävellä rauhassa, mutta muutaman vuoden päästä alueelle odotetaan isompia turistimääriä. Alueella on jo hieno vierailukeskus (visitor center) mutta muu rakentaminen on osittain vielä kesken. Vierailukeskuksen tienoo tuntui jopa aavemaiselta, kun siellä ei meidän lisäksemme ollut muita ihmisiä. Kaiuttimissa oli ilmeisesti liiketunnistimet, koska niiden ohi kävellessä alkoi kuulua kiinankielistä puhetta.

Vaelluksen aluksi oli mahdollisuus kiivetä korkealla olevaan vartiotorniin ihailemaan maisemia. Toinen vaihtoehto oli lähteä paikallisoppaan matkassa kävelemään hissukseen päivän reittiä. Oma oloni oli sen verran huono, ettei ylimääräiset porrasjumpat kiinnostaneet. Porukka jakaantui aikalailla puoliksi. Meidän vauhtimme oli sen verran rauhallinen, että vartiotornissa käyneet saivat meidät myöhemmin kiinni.

Maisemat olivat upeat. Enkä ihmetellyt lainkaan, miksi molemmat oppaat kehuivat tämän reitin olevan kaikista kaunein käymistämme. Jinshanlingin muuriosuus on 10,5 kilometriä pitkä ja sen varrella on 67 vartiotornia. Osa reitistä on remontoitu mutta suurin osa on täysin alkuperäisessä kunnossa. Varsinkin reitin loppupuolella muuri oli paikoitellen pahoin sortunut ja peittynyt kasvuston alle. Reitillä ei ollut niin paljon portaiden kiipeämistä kuin aikaisempina päivinä, mutta ihan riittävästi kuitenkin.

Maratoonareita reitillä

Kun olimme jonkun matkaa kävelleet takaa kuului askelten töminää. Meidän ohitsemme meni mies numerolappu rinnassa. Hetken kuluttua meni toinen ja lopuksi vielä yksi nainen. Olimme osuneet samalle reitille maratoonareiden kanssa. Maasto ei ollut helpoimmasta päästä ja minua olisi arveluttanut siellä juokseminen. Tämä porukka kipitti kuitenkin eteenpäin kevyen näköisesti, eikä näyttänyt askel painavan.

Poistuimme välillä muurilta ja saimme kävellä osan matkaa melko tasaisia metsäpolkuja pitkin. Muutama hankalakin kohta sattui eteen ja silloin piti ottaa neliveto käyttöön, jotta pääsi jyrkät kiviportaat ylös ja vastaavasti välillä liukastelimme kapeaa polkua alas. Noin puolessa välissä reittiä pysähdyimme paikallisen maanviljelijän talolle. Hänellä oli myynnissä virvokkeita ja ostimme sieltä kylmää juotavaa. Oli kuuma päivä. Lämpötila oli kivunnut 30 asteeseen. Oma oloni ei ollut juuri kohentunut, mutta oli sen verran siedettävä, että pystyi jatkamaan matkaa.

Palasimme takaisin muurille ja eräästä vartiotornista poistuminen on jäänyt varmasti kaikkien mieleen. Tornista katsottuna näytti siltä, kun pitäisi hypätä ikkunasta alas tyhjyyteen. Mutta kun oma vuoro tuli kohdalle, huomasin että ”ikkunan” alapuolella oli isoja kiviaskelmia. Opas neuvoi, että sieltä kannattaa laskeutua varovasti alas ja käydä askelmalle istumaan. Siitä samanlainen siirtymä alapuolella olevalle kiviaskelmalle. Kiviaskelmien jälkeen oli pienien kivien reunustama alamäki edessä, joka sekin piti varovasti tulla alas. Kun mäen pohjalla vilkaisin taakseni, en voinut kuin ihmetellä, että tuoltako sitä tultiin.

Auringonlasku vartiotornilla

Päivä oli ollut pitkä ja olimme menossa vielä katsomaan auringonlaskua kukkulan päällä olevalle vartiotornille. Olin todella väsynyt ja päätä särki. Toivoin, että pääsisin pian majapaikkaan huilimaan. Olin niin poikki, etten jaksanut innostua edes auringonlaskusta. Mutta eipä siinä ollut muuta vaihtoehtoa kuin kiivetä yhdessä muiden mukana vartiotornille. Auringonlasku oli kaunis ja se värjäsi kumpuilevan maiseman lämpimillä sävyillä. Hetken aikaa nautiskelimme maisemista, mutta sitten aloimme kiirehtimään lähtöä majapaikkaan.  Koska muilla ei tuntunut olevan kiire pois tornilta, kysyimme paikallisoppaalta saisimmeko lähteä takaisin omin päin. Reitti meillä oli suurinpiirtein tiedossa, joten oletimme osaavamme sieltä alas. Se ei kuitenkaan käynyt, vaan Leo lähti viemään meitä bussille, muiden jäädessä vielä hetkeksi nauttimaan maisemista.

Bussi odotti meitä ja oli suorastaan taivaallista päästä sinne istumaan. Muut tulivat aika nopeasti meidän perässä. Seuraavan yön majoitus oli vain viiden minuutin ajomatkan päässä. Kävimme nopeasti suihkussa ja sitten kiirehdimme illalliselle. Meidän oli tarkoitus opetella vielä kiinalaisten dumplingien tekemistä majatalon emännän opastuksella. Myönnän, ettei tämä ohjelmanumero oikein napannut. Tein kuitenkin yhden dumplingin ja täytyy myöntää, ettei täytteen saaminen taikinan sisään ollut mun pala kakkua. Emännän avustuksella se kuitenkin onnistui.

Mietteitä Kiinan muurilla vaeltamisesta

Vaellus Kiinan muurilla oli hieno kokemus. Saimme nähdä neljä erilaista muuriosuutta ja vaikka viimeinen päivä oli pisin, oli se maisemien puolesta myös kaikista hienoin. Harmikseni flunssa iski vaelluksen loppumetreillä ja vei terävimmän puhdin pois, mutta onneksi pystyin kuitenkin jatkamaan matkaa.

Muurivaellusta voin suositella kaikille, joita sellainen ylipäänsä kiinnostaa. Sinne ei kuitenkaan kannata lähteä suoraan sohvan nurkasta, vaan vaelluksesta saa enemmän irti mitä paremmassa kunnossa on. Peruskunnolla pääsee jo pitkälle.  Ennen reissua on hyvä tehdä pitkiä kävelylenkkejä sekä mahdollisuuksien mukaan myös porrastreeniä. Näin jaksaa hyvin pitkät päivät eikä hyydy heti ensimmäisiin portaisiin. Vaelluksella voi suurimmaksi osaksi mennä omaa tahtia ja kun pitää sen rauhallisena, niin ehtii nauttia myös maisemista. Koska niiden vuoksihan sinne mennään.

Saattaisit olla kiinnostunut myös:

Vaellus Kiinan muurilla alkaa – upea Ancient Badaling
Vaellusta Kiinan muurilla – mäkinen Mutianyu

Seuraa blogia myös Facebookissa, Instagramissa ja Blogit.fi:ssä