Macao – portugalilaista tunnelmaa ja kasinoiden loistetta

Pieni Macaon itsehallintoalue on kiehtova sekoitus itää ja länttä. Portugalin entinen siirtokunta tarjoilee viihdettä loisteliaiden kasinoiden muodossa, mutta Macaon historiallinen keskusta, Largo de Senada, vie tunnelmasta toiseen. Mutkittelevien kujien ja kivilaattapäällysteisten aukioiden varjossa ovat sulassa sovussa niin siirtomaa-aikaiset rakennukset kuin kiinalaiset temppelit.

Lautalla Macaoon

Alunperin meidän piti käydä Macaossa vain päiväseltään. Kun matkan lähestyessä Hongkongin mielenosoitukset muuttuivat väkivaltaisempaan suuntaan, päätimme siirtyä loppulomaksi Macaoon.

Hongkongista Macaoon pääsee joko lautalla tai autolla uutta 55 kilometrin pituista merisiltaa pitkin. Hongkongin ja Macaon väliä liikennöi kaksi eri lauttayhtiötä. Kannattaa tarkistaa ennen lipun ostoa kummalle puolelle Macaota ne ovat menossa. Meidän valintamme oli Cotai Jet, koska hotellimme oli Cotain alueella. TurboJETillä pääsee Outer Harbour Ferry terminaaliin, josta on parisen kilometriä Macaon historialliseen keskustaan ja sen lähellä oleviin hotelleihin.

Lauttalippuja on myynnissä terminaalin automaateista tai lipunmyyntipisteistä. Lippuja voi ostaa etukäteen myös netistä lauttayhtiöiden verkkosivuilta. Yhdensuuntainen lippu maksoi 170 HKD (n. 20 €) per henkilö. Lauttalippu kannattaa ostaa etukäteen, koska pahimmassa tapauksessa satamassa voi joutua odottamaan omaa vuoroa täynnä oleviin lauttoihin parikin tuntia.  Me ostimme liput vasta terminaalista ja pääsimme seuraavaan lauttaan, mutta rohkenimme tehdä tämän, koska tilanne Hongkongissa oli poikkeuksellinen turistimäärien romahdettua.

Lauttamatka kestää tunnin. Jos tulee herkästi huonovointiseksi kovasta merenkäynnistä, kannattaa varautua pahoinvointilääkkeillä. Aallokko voi olla ajoittain suurta. Meille sattui hyvä keli molempiin suuntiin ja matkanteko sujui mukavasti ilman sen suurempaa keinumista.

Macaon puolella terminaalissa on ilmaisia linja-autokuljetuksia, joilla pääsee hotelleihin ja kasinoihin. Meitä odotti hotellin oma kuljetus, jolla matka taittui näppärästi.

Kasinoiden Macao

Majoituimme Four Seasons –hotelliin, jonka naapurissa on loistelias The Venetian. Ikkunasta taas avautui maisema suoraan The Parisian hotellin maamerkkinä toimivaan Eiffel-torniin, joka on tarkka mutta paljon pienempi kopio alkuperäisestä. Joka ilta Eiffel-tornissa oli valoshow musiikin tahtiin. Me saimme katsella sitä näköalapaikoilta omasta huoneesta.

Macao on ainoa paikka Kiinassa, jossa saa laillisesti pelata uhkapelejä. Kiinalaiset rakastavat pelaamista ja heille Macao on yhtä kuin taivas. Upeita kasinohotelleja on rakennettu vieri viereen ja niissä kannattaa käydä, vaikkei pelaamisesta tykkäisikään. Sieltä löytyy nimittäin paljon muutakin nähtävää. Varsinkin The Venetian on kaikessa loistokkuudessaan kuin pieni kaupunki. Sen uumenista löytyy 3000 huoneen hotelli, kasino, urheilukenttä sekä katettu kopio Venetsian San Marcon aukiosta. Halutessasi voit hypätä vaikka gondolin kyytiin ja katsella kanavan reunustoilla olevia renesanssipalatsin kopioita ja leikkiä olevasi Venetsiassa.

Kasinoilla voi pelata muun muassa blackjackia, rulettia tai baccarattia tai sitten voi valita jonkun sadoista peliautomaateista ja kokeilla niillä onneaan. Kasinot ovat auki ympäri vuorokauden ja niihin pääsee maksutta. Tarkkaa pukeutumiskoodia ei ole, mutta shortseissa, pikkutopissa tai varvassandaaleissa ei kannata pyrkiä sisälle. Me kävimme yhtenä iltana lähimmällä kasinolla ihmettelemässä pelikoneiden valtavaa määrää, mutta emme innostuneet pelaamisesta. Mielummin käytimme ne rahat johonkin hyödyllisempään.

Taipan lisäksi upeita kasinohotelleja löytyy myös sillan toiselta puolelta läheltä historiallista keskustaa. Varsinkin Grand Lisboa hotelli näyttää erittäin vaikuttavalta ihan päiväsaikaan. Illalla neonvalojen loisteessa sen koko komeus pääsee hienosti valloilleen.

Viehättävä Taipa Village

Viehättävä Taipan kylä tarjoilee kapeita kujia ja värikkäitä siirtomaa-ajan rakennuksia. Toisenlaista puolta Macaosta edustaa Cotain alue, joka on rakennettu täyttömaasta ja on täynnä toinen toistaan hienompia kasinohotelleja.

Taipan kylä oli pienen kävelymatkan päässä hotellistamme. Kävelimme sen ruuhkaisia kapeita katuja ja etsimme lounaspaikkaa. Silmiin osui vain vierivieressä olevia kiinalaisia ravintoloita. Niihin emme nyt halunneet, vaan kaipasimme jotain länsimaalaista. Kun vastaan tuli portugalinen ravintola O Santos, painelimme sen ovesta sisään.

Ravintolan omistaja oli jalkapallofani ja hän oli sisustanut ravintolan eri jalkapallojoukkueiden huiveilla ja valokuvilla. Tilasimme pienen karahvin viiniä ruoan kanssa ja tarjoilija kysyi useampaan kertaan oliko ymmärtänyt tilauksen oikein. Hänen silmissään kaksi naista ei missään nimessä jaksaisi juoda kuutta viinilasillista, jonka karahvi piti sisällään.

Ravintola sulki ovensa vähän meidän tulomme jälkeen. Yksi tarjoilijoista joutui odottelemaan, kun me ainoina asiakkaina syödä mutustimme ruokaamme ja tyhjensimme viinikarahvia. Tyttöä säälien pyysimme laskun, vaikka lautasella oli vielä ruokaa. Tarjoilija pääsi vapaalle ja ravintolan omistaja tuli laskemaan kuittejaan viereiseen pöytään silmät puoliummessa. Taisi hänkin kaipailla jo siestan viettoon. Kun vihdoin poistuimme, hän halasi meitä ja ojensi käyntikorttinsa. Kiitimme ja jatkoimme matkaa Taipan vilskeeseen.

 

Macaon historiallinen keskusta

Macaon historiallinen keskusta valittiin Unescon maailmanperintöluetteloon vuonna 2005. Keskusta on levittäytynyt laajalle alueelle ja sen eri kirkkojen, raunioiden ja aukioiden tutkimiseen saa kulumaan halutessaan useamman päivän. Turisti-infosta voi hakea kartan, jota seuraamalla löytää kaikkiin Unescon kohteisiin.

Cotaista pääsee vanhaan keskustaan bussilla tai sitten taksilla, kuten me teimme. Taksit olivat edullisia ja maksoimme noin 10-15  minuutin matkasta 7 €.  Kaikki taksikuskit eivät osaa englantia, mutta hotellimme ovimies selitti kuskille minne haluamme mennä ja pääsimme lähelle Senadon aukiota. Hotelleista on saatavilla käyntikortteja, joihin on kiinaksi kirjoitettu hotellin nimi ja osoite. Sitä kannattaa pitää mukana, niin pääsee taksilla myös takaisin hotelliin.

Aukiolta kävelimme Pyhän Paavalin katedraalille (Igreja de São Paulo), jonka julkisivu on alueen tunnetuin nähtävyys. 1600-luvulla rakennetusta jesuiittakirkosta ei ole enää muuta jäljellä kuin sen fasadi. Kirkko tuhoutui tulipalossa vuonna 1835. Kirkkoon päästäkseen kiivetään korkeat portaat tai vaihtoehtoisesti ylös pääsee myös pientä kävelytietä pitkin. Raunion julkisivua voi ihailla myös portaiden alapäässä, jos ei jaksa kiivetä kukkulalle.

 

Kirkon raunioilta voi kiivetä Fortaleza do Monten linnoitukseen, jonka jesuiitat rakensivat puolustautuessaan hollantilaisia vastaan.  Sen yhteydessä sijaitsee Museu de Macau, josta saa hyvän läpileikkauksen Macaon historiaan. Museoon on pääsymaksu, mutta linnoitusta ja sieltä avautuvia maisemia pääsee ihailemaan maksutta.

Me poikkesimme kirkolta sen lähellä olevaan intialaiseen ravintolaan lounaalle ennen kiipeämista linnoitukselle. Saimme syödä rauhassa, koska olimme paikan ainoat asiakkaat. Tykkään intialaisesta ruoasta, mutta varsinkin ulkomailla niistä saa usein vatsapöpön. Niin ei onneksi nyt käynyt. Indian Garden oli siisti ja tarjoilija jutusteli meille mukavia sillä aikaa kun odottelimme ruokaa saapuvaksi. Pieni miinus siitä, ettei hän ymmärtänyt viineistä mitään, vaan pohti tiskin takana pitkään mikä juomista on valkoviiniä (tai siltä se meidän silmissä näytti). Lopulta hän toi oikean pullon, mutta koska se oli lämmintä, päädyimme ottamaan mielummin kylmät oluet.

Paluumatka taksilla hotelliin maksoi 9 € eli kaksi euroa enemmän kuin tullessa. Kuski kuunteli aluksi jotain paikallista musiikkia, mutta huomaavaisesti etsi Boney M:n joltain kanavalta ja ”My Baker” kaikui kauittimesta taksin kaartaessa kohti Cotain hotellialuetta.

Paluumatka Macaosta

Kun lähdimme Macaosta, menimme lautalla suoraan Hongkongin lentokentälle. Lippu oli hieman kalliimpi kuin tullessa, noin 30 €/hlö. Satama muistutti käytäntöjen osalta lentokenttää, koska matkalaukut menivät hihnaa pitkin omia menojaan lautan uumeniin. Lentokentällä nostimme ne matkalaukkuhihnalta ja kiikutimme noin 50 metrin päässä olevalle lähtöselvitystiskille.

Saattaisit olla kiinnostunut myös:

Hongkong kolmessa päivässä
SAS Plus – kannattiko matkustusluokan korotus?

Seuraa blogia myös Facebookissa, Instagramissa ja Blogit.fi:ssä.