Peking – hutongeja ja taistelevia sirkkoja

Pekingin parhaat hutongit löytyvät kaupungin pohjoispuolelta, Houhain alueelta. Niihin tutustuimme viimeisenä matkapäivänä paikallisoppaamme Leon opastuksella. Viimeinen päivä oli vapaapäivä eli jokainen sai itse keksiä mieleistänsä ohjelmaa. Leo tarjoutui viemään kaikki halukkaat hutong-kierrokselle 150 juanilla (n. 20 €). Hinta oli todella edullinen ja koska meillä ei ollut mielessä muutakaan, niin päätimme lähteä. Hutongit kiinnostivat ja vaikka niitä oli myös hotellimme lähellä, halusimme kuulla aiheesta lisää Leolta.

Mikä on hutong?

Mongolian kielellä hutong tarkoittaa kaivoa. Myöhemmin nimitystä alettiin käyttämään kaivoja ympäröivistä kortteleista ja niiden välissä olevista kujista, jotka olivat leveydeltään enintään 9 metriä. Nämä Pekingin vanhimmilla kaduilla olevat korttelit muodostuivat muutamista matalista taloista, joilla oli yhteinen sisäpiha. Nykyisin suurin osa hutongeista on purettu ja tilalle on rakennettu korkeita rakennuksia ja leveämpiä teitä.

Me lähdimme aamulla metrolla Pekingin pohjoispuolelle. Kahdella vaihdolla olimme perillä Shichahain asemalla, josta oli lyhyt kävelymatka hutongeille. Kävelimme kapeilla kujilla, väistelimme hiljaisia sähkömopoja ja saimme tietysti osaksemme uteliaita katseita. Leo kertoi meille paikan historiasta sekä myös hutong-alueiden nykypäivästä.

Kuulimme, etteivät nuoret halua asua hutongeissa, koska sieltä ei löydy parkkipaikkoja ja käytössä on vain yleisiä vessoja ja suihkuja. Suihkut ovat maksullisia ja sen vuoksi siellä käydään harvoin. Kesäaikaan kuumuuden vuoksi kaksi kertaa viikossa ja talvella vain kerran viikossa. Voi vaan kuvitella minkälainen haju siellä leijailee kesähelteillä.

 

Herra Liun luona kylässä

Yksi päivän kohokohdista oli vierailu hutongissa asuvan pariskunnan luona. Kun pääsimme pienelle sisäpihalle, meitä kehoitettiin olemaan hiljaa, ettemme häiritse naapureita. Ryhmän puheliaimmatkin laittoivat suut suppuun ja menimme Liun perheen pihaan, jossa oli vastassa eläintä jos jonkinlaista. Undulaatti tervehti meitä häkistään huutamalla ”Ni hao!”. Muitakin lintuja lenteli pihassa ja isossa vadissa oli kilpikonna, josta ei ottanut selvää oliko se elävä vai kuollut. Herra Liu ilmestyi oviaukkoon hymyillen ja pyysi meitä sisälle.

Olohuoneen seinustoilla oli sohvia sekä muita istuimia, joihin ryhmämme juuri ja juuri mahtui istumaan. Herra Liu aloitti puhumisen näyttämällä meille vanhan aikakauslehden kantta. Hän ei ollutkaan kuka tahansa hutongissa asuva kiinalaismies, vaan Liu kouluttaa taistelusirkkoja ja on voittanut niiden kanssa maailmanmestaruuden. Vaikka sirkkataistelujen suosio on hiipunut Kiinassa, harrastajia riittää edelleen.

Liu kertoi meille, että hyvät taistelusirkat ovat arvokkaita. Hinta voi nousta jopa yli 10 000 dollariin. Sirkka elää vain kolme kuukautta, joten siihen nähden hurja hinta. Sirkat ovat herra Liulle kuin perheenjäseniä ja niiden kuolema on aina kova paikka. Hän näytti meille pikkuruista arkkua, jonka parhaimmat sirkat saavat viimeiseksi olinpaikakseen.

Herra Liu kerää sirkat itse ja hyvän taistelusirkan löytyminen on aina kuin lottovoitto. Sirkat  syövät muun muassa lihaa ja pitävät myös teestä. Youtubesta löytyy lyhyt video, jossa turistiryhmä on Liun kotona vierailulla ja videolla näytetään hänen lisäkseen myös sirkkoja.

Sirkkojen lisäksi Liun perheestä löytyi myös iso lisko, jonka sai ottaa syliin. Liskoissa on jotain viehättävää niiden rumasta ulkonäöstä huolimatta ja kun hän tarjosi sitä kädelleni, niin otin sen hieman jännittyneenä vastaan. Sitäkin taisi jännittää, koska se nökötti liikkumattomana kädelläni vähän aikaa ennenkuin herra Liu otti sen takaisin.

Kun olimme hyvästelleet Herra Liun ja hänen vaimonsa, suuntasimme kulkumme hutong-alueen lähellä olevalle ostoskadulle. Saimme hetken aikaa kierrellä siellä itseksemme, mutta tavaraa pursuavat kaupat eivät meitä kauaa jaksaneet kiinnostaneet. Kun ryhmä oli taas kasassa, kävelimme Kellotornin ja Rumputornin kautta Jing Shanin puistoon.

Porrastreeniä Jing Shanin puistossa

Jing Shanin puisto sijaitsee Kielletyn kaupungin pohjoispuolella ja sieltä näkee sen irtomaasta tehdyn mäen. Kukkulan tarkoitus oli aikoinaan suojata Kiellettyä kaupungin palatseja. Mäen päälle on 265 porrasta, joka ei kolmen päivän Kiinan muurilla tehdyn porrasjumpan jälkeen olisi pitänyt tuntua missään. Kun aurinko porotti herkeämättä Pekingin ei-niin-siniseltä taivaalta ja helleraja oli rikkoutunut monta tuntia sitten lämpömittarin näyttäessä +28 astetta, tuntuivat nuokin portaat raskailta.

Sitkeästi kipusimme sinne katselemaan maisemia, jotka olivat todella hienot. Kielletyn kaupungin lisäksi näköalat ylsivät Bei Hain puistoon sekä Pekingin ylle. Kukkulan laella olevat temppelit ovat myös kauniita. Kun olimme ihastelleet maisemia riittävästi, laskeuduimme portaat alas ja osa ryhmäläisistä lähti jatkamaan matkaa omatoimisesti muualle. Me lähdimme Leon kanssa metrolla takaisin hotelliin.

Illalliseksi Pekingin ankkaa

Illalla kävimme porukalla syömässä Pekingin ankkaa. Leo oli valinnut meille kivan ravintolan Sheraton-hotellin läheltä. Ankka oli hyvää, mutta ei siitä lempiruokaani kuitenkaan tullut. Illallisen aikana myös haikeina hyvästelimme Leon, koska seuraavana päivänä lähdimme kotimatkalle emmekä nähneet häntä enää aamulla. Hän oli kyllä yksi parhaimmista tähän mennessä näkemistäni paikallisoppaista.  Hän piti huolen aikatauluista ja muista järjestelyistä, osasi kertoa kattavasti historiasta sekä myös nykypäivästä. Kaikki toimi mutkattomasti, vaikka meitä oli iso ryhmä.

Saattaisit olla kiinnostunut myös:

Peking: Taivaan temppelistä rakkausmarkkinoille
Peking: Taivaallisen rauhan aukio, Kielletty kaupunki ja Kesäpalatsi
Peking: teen maistajaiset, silkkiostoksia ja hierontaa

Seuraa blogia myös Facebookissa, Instagramissa ja Blogit.fi:ssä