Kansallispuistojen kutsu – lahjavinkki luonnossa liikkujille

Yhteistyössä Avain kustannus

Kirjan ensimmäiset sanat saavat minut tuntemaan telepaattisen yhteyden kirjailijan kanssa. Kontio kertoo, ettei hän anna neuvoja vaeltajien kenkävalintoihin. Olin ennen kirjan avaamista ajanut Orimattilan luontopolulta kotiin ja matkalla pohtinut itsekseni, pitäisikö jatkossa turvautua mielummin kumisaappaisiin kuin vaelluskenkiin. Maasto oli ollut märkä ja kurainen. Gore-texit joutuivat koetukselle, kun pitkospuut painuivat suoalueella veden alle ja minun kenkäni niiden mukana. Myöhemmin Kontio pyörtää puheensa ja suosittelee kumisaappaita. Olen samaa mieltä.

Luontoretken jälkeen tekee mieli lettuja. Sillä aikaa kun ne paistuvat kullanruskeiksi paistinpannulla, selailen kirjaa ja unohdun sen tunnelmiin. Kun palaneen käry valtaa keittiön, syöksyn pelastamaan pannulta sen mikä pelastettavissa on. Jätän kirjan haikein mielin pöydälle ja päätän keskittyä yhteen asiaan kerrallaan. Ruoan jälkeen kirja pääsee kanssani sohvan nurkkaan ja sitten meitä ei keskeytä enää mikään.

Tomi Kontion ”Kansallispuistojen kutsu” valittiin vuoden 2020 matkakirjaksi. Enkä ihmettele! Kirja on upea teos Suomen kansallispuistoista harrastajaretkeilijän silmin ja kuvin. Jo ensimmäisiltä sivuilta lähtien tunsin miten samaistuin Kontion ajatusmaailmaan. Hän ei ole ”hard core” retkeilijä, joka sormea heristäen kertoo miten kansallispuistoja kierretään oikeaoppisesti ja minkälaisia varusteita pitää ostaa. Päinvastoin! Ensimmäisillä sivuilla hän kertoi hankkineensa retkeilyvälineitä pikku hiljaa vuosien varrella ja testanneensa mikä toimii. Näinhän minäkin olen toiminut. Retkivarusteet eivät ole aina sieltä halvimmasta päästä ja omia välineitä olen myös kartuttanut pikku hiljaa. Kannattaa myös muistaa, ettei kalleimmat ole aina parhaita. Kenkien ohella makuualustaan ja -pussiin kannattaa satsata. Tuon minäkin allekirjoitan.

Luirojärvestä se lähti

Kansallispuistojen kutsu syntyi rakkaudesta lajiin. Kontio kiinnostui kansallispuistoista, kun hän matkusti vuonna 2015 ensimmäistä kertaa Lappiin Urho Kekkosen kansallispuistoon tekemään juttua Mondo-lehdelle. Luirojärvi ja sen sauna tartuttivat Kontioon jotain mitä Lapin hulluudeksi kutsutaan. Kotiin palattuaan hän kertoi matkasta pojalleen, joka halusi myös Luirojärven saunan löylyihin. Ensimmäiset luontoretket päätettin kuitenkin aloittaa lähempää ja jos innostus jatkuisi, Luirojärven vuoro tulisi kyllä. Näistä lähtökohdista syntyi ajatus kiertää kaikki Suomen kansallispuistot pojan kanssa. Kirjaan niistä pääsi 31. Kun kustantamosta ehdotettiin kirjan tekemistä, Kontio epäröi. Suomen kansallispuistoista oli kirjoitettu lukuisia kirjoja ja oppaita. Kirjailijakollega Laura Lindstedt osasi sanoa oikeat sanat ”Sinähän olet runoilija. Jo se takaa, että kirjasta tulee omanlaisensa.”

Tomi Kontio on runoilija ja kirjailija, joka näkyy myös kirjan sivulla. Teksti soljuu ja maisemien kuvailut ovat suorastaan runollisia. Tarinoissa on mukana huumoria ja huomaan nauravani ääneen useamman kerran. Hauskimmat jutut syntyvät, kun matkassa on mukana kommelluksia. Sen olen itsekin reissuillani huomannut. Kansallispuistoissa kuljetaan eri vuodenaikoina eikä siellä liikuta pelkästään jalkaisin, vaan hypätään myös kajakin kyytiin ja retkiluistimien päälle.  Kirjan kuvituksesta täytyy vielä todeta, että se on huikea. Saatoin tuijotella kuvia pitkän aikaa ja ajatuksissani haaveilin pääseväni samoille poluille joskus.

Hyvä lahjavinkki luonnossa liikkujille

Kansallispuistojen kutsu löytää tiensä varmasti monen luonnossa liikkuvan kirjahyllyyn ja on hyvä lahjavinkki pukinkonttiin. Korona-aika on ajanut meidät metsään, kun muualle ei nyt pääse. Nekin urbaanit cityihmiset, joita ei luonnossa samoilu ennen kiinnostanut, ovat nyt kansallispuistobuumin vallassa. Voisin laskea itseni tuohon joukkoon. Liikuin toki luonnossa jo ennen koronaakin. Metsässä juokseminen oli rentouttavaa ja koirien kanssa oli kivempi kävellä rauhallisilla poluilla kuin autotien varressa. Mutta pidemmille vaelluksille lähdin ulkomaille. Kotimaan pusikot eivät siinä vaiheessa kiinnostaneet. Nyt kun lähiseudun luontokohteita on tullut kierrettyä, olen yllättynyt monta kertaa, miten hienoja paikkoja löytyy ihan lyhyen matkan päässä kotoa. Kansallispuistokärpänen on puraissut myös minua. Miltähän Luirojärven saunan löylyt tuntuisivat?

*Kirja on saatu arvostelukappaleeksi kustantajalta*

Saattaisit olla kiinnostunut myös:

Matkabloggaajan syksyn kirjavinkit
Matkabloggaajan lukuvinkit kesälle

Onhan blogi seurannassa jo Facebookissa, Instagramissa ja Blogit.fi:ssä