Vaihtuvia maisemia – vinkkejä ja ideoita maata pitkin matkailuun

Yhteistyössä Gummerus

Kati Kelolan uutuuskirja on ajan hermolla. Maata pitkin matkustaminen oli nosteessa jo ennen koronapandemiaa mutta sen suosio jatkaa kasvamistaan. Korona on edesauttanut tilannetta, koska pääosin lomat vietetään kotimaassa ja matkustamisessa suositaan omaa autoa tai julkisia kulkuvälineitä. Moni ei ole astunut lentokoneeseen yli vuoteen.

Suosio maata pitkin matkustamiseen on kasvanut, kun ihmisten tietoisuus ilmastokriisistä on noussut. Vaikka ilmastonmuutos ei uusi asia olekaan, se pääsi helposti unohtumaan, kun sähköpostiin napsahti houkuttelevan halpoja lentotarjouksia. Kukapa olisi voinut vastustaa vielä pari vuotta sitten kiusausta pienestä arjen irtiotosta ja lennähtää vaikkapa Pariisiin viikonlopuksi?

Vaikka kirjassa kerrotaan mikä on paras tapa hyvittää lentopäästöjä, ei siinä syyllistetä tai osoiteta sormella lentomatkustajia. Kirjassa ei lentämistä muutenkaan laiteta pannaan, koska osa matkaideoista toteutetaan lentämällä kohteeseen ja sielta matka jatkuu maata pitkin.

”Tekisin kaikki matkani mieluiten junalla. En tiedä mitään ihanampaa kuin istua mukavasti penkissä ja katsella vaihtuvia maisemia.” -Kati Kelola

Maata pitkin matkustamiselle on muitakin syitä kuin huoli maapallon tulevaisuudesta. Kelola puhuu hitaan matkanteon nautinnosta. Tärkeintä ei ole päämäärä vaan itse matka.

Tutki kirjaa eri osioiden kautta

Kirja on jaettu neljään eri osioon: kulttuurimatkat, luontomatkat, kaupungit ja kylät sekä junareitit. Näiden osioiden alta löytyy identtiset alaotsikot, joihin on annettu kirjan alussa lukuohjeet. Myönnän, että ensi selailulla kirja tuntui hieman sekavalta. Oli junareittejä Alpeilla, kansallispuistoja Suomessa ja parhaita hiihtokeskuksia. Lukuohjeet kannattaa siis vilkaista ennen kirjaan tarttumista. Näin pääsee valitsemaan ideoita omien kiinnostuksen kohteiden mukaan.

”Matkalla ollaan jo matkaa tehdessä, ei vasta perillä.” -Kati Kelola

Ideoita matkojen suunnitteluun

Kirjan tarkoituksena on nimenomaan antaa ideoita matkojen suunnitteluun, jotka tehdään kokonaan tai osittain maata pitkin. Matkakohteet sijoittuvat kartalla ymmärrettävistä syistä lähialueelle ja pisimmillä olevat kohteetkin ovat Euroopassa. Ilahduttavan paljon vinkkejä löytyy myös kotimaan matkailijoille.

Kohteet on valittu huomioimalla työssä käyvien lomamahdollisuudet. Aika harva pystyy käyttämään matkan tekemiseen pitkiä aikoja, vaikka halua olisikin. Vaikka hidas matkustaminen olisi ihanaa, ei se käytännön syistä ole ainakaan minulle mahdollista.

Kelolan lisäksi kirjassa ääneen pääsevät myös muut reissaajat, joiden matkakertomuksista ja vinkkilistoista saa ideoita omien matkojen suunnitteluun. Uusia maata pitkin -haaveita onkin nyt hyvä laittaa hautumaan ja odottamaan koronapandemian hellittämistä.

Eri reittimatkoista oli kiva lukea ja tarinan lopussa kirjoittaja kertoi myös mitä tekisi toisin, jos lähtisi uudestaan matkalle. Reittimatkoihin olisin kaivannut kunnon karttoja. Esimerkiksi pyörämatka Saksan, Ranskan ja Belgian läpi oli kuvitettu Euroopan kartalla, jossa nämä kolme maata oli väritetty vihreäksi. Tarkka reitti oli kerrottu kuvan alapuolella, mutta koska en tunnistanut kaikkia matkan varrella olevia kaupunkeja enkä osannut laittaa niitä kartalle, jäi reitin hahmottaminen ohueksi.

Miten matkustetaan tulevaisuudessa?

Kirjan lopussa katsotaan tulevaisuuteen ja pohditaan miten matkustamme vuonna 2050. Mielenkiintoiselta kuulosti näkemys ultranopeasta lentokoneesta, jolla matka Helsingistä Sydneyyn taittuisi kahdessa tunnissa. Tämän mahdollistaisi lentäminen korkeammalla kuin nykyiset koneet, missä ilmanvastus on pienempi.

Hyperloop-yhteys, missä matkustaja istuisi kapselissa ja kiitäisi alipaineistetussa putkessa vaikuttaa nyt utopistiselle, mutta ehkä se on todellisuutta kymmenien vuosien päästä.

Kirja toimii mielestäni parhaiten ideapankkina. Kun kaipaa uusia vinkkejä matkustamiseen, voi kirjasta napata omia mieltymyksiä vastaavat ideat. Minä innostuin valtavasti Euroopan hienoimmista vaellusreiteistä ja junareiteistä.

Itä-Viron vanhat puutalot jäivät myös mieleen kummittelemaan ja se olisikin täysin toteutettavissa oleva reissu, kunhan rajat Viroon taas avautuvat. Muitakin Viron kohteita kirjasta löytyi ja ne ovat hyviä vaihtoehtoja jo niin tutulle Tallinnalle. Matkakirjavinkit juttujen lopussa ilahduttivat myös – kirjavinkkejä ei koskaan saa liikaa.

Sydäntä lämmitti myös maininta Puulasta melontaa koskevassa osiossa. Puulan rannat ovat tuttuja lapsuudesta. Siellä olen opetellut uimaan ja saanut ensikosketukseni veneilyyn. Ja Puulan muikuthan ovat vertaansa vailla.

*Kirja on saatu arvostelukappaleeksi kustantajalta*

Saattaisit olla kiinnostunut myös:

Kansallispuistojen kutsu – lahjavinkki luonnossa liikkujalle
Matkabloggaajan syksyn kirjavinkit
Matkabloggaajan lukuvinkit kesälle

Onhan blogi seurannassa jo Facebookissa, Instagramissa ja Blogit.fi:ssä