Olimme vuonna 2006 ystäväperheen kanssa Kreetalla lomailemassa. Olin jo ennen reissuun lähtöä katsellut retkitarjontaa ja huomioni kiinnittyi Samarian rotkolle tehtävään päiväretkeen. Se kuulosti juuri sopivan erilaiselta tekemiseltä rantalomakohteeseen. Ystäväperheen mies oli myös kiinnostunut retkestä, mutta ei sitten lopulta lähtenytkään mukaan jalkavaivojen takia. Muu seurue ei ollut vaelluksesta kiinnostunut, vaan viettivät päivän mielummin ostoksilla ja rannalla.
Retkiaamuna herätys oli aikaisin, koska matkaan lähdettiin puoli seitsemän maissa. Kävin heti herättyäni viemässä muulle seurueelle pyyhkeet rantatuoleihin odottamaan hyville paikoille. Luulin olevani altaalla ensimmäinen, kun oli vielä pimeää, mutta eikös siellä hääräillyt jo joku muukin pyyhekasan kanssa. Tämä tapa oli itseasiassa todella ärsyttävä, mutta jos et vienyt pyyhettä aikaisin tuolille, jäit ilman paikkaa.
Kohti Samarian rotkoa
Bussi kiemurteli serpentiiniteitä ylös aina 1232 metriin saakka Omaloksen kylään. Sää oli sumuinen ja yöllä oli satanut kaatamalla. Odottelimme jonkun aikaa sääennustuksia, koska keli näytti huonolta. Hetken aikaa jo pelkäsin, että koko Samarian rotko jää näkemättä sateisen sään takia. Ennustukset näyttivät kuitenkin, että sää paranee ja aurinko tulee pian esiin, joten pääsimme lähtemään.
Aluksi laskeuduimme rinnettä alas Samarian rotkon pohjalle. Siihen meni noin 1,5 h. Samarian rotko on muuten Euroopan pisin ja syvin rotko. Opas oli kertonut bussissa, että jos rotkon pohjalla tuntee itsensä väsyneeksi, ei kannata jatkaa matkaa, vaan pitäisi palata takaisin lähtöpisteelle. Alkumatkasta oli ruuhkaa ja yhdessä jonossa kuljettiin. Onneksi tilanne helpotti jonkin ajan kuluttua eikä tarvinnut kenenkään kantapäille kävellä. Reitin pituus on kokonaisuudessaan noin 16 kilometriä, joten mitä paremmassa kunnossa olet, sitä kevyemmältä meno maistuu. Minulla oli onneksi hyvä peruskunto eikä reitti tuntunut liian raskaalta. Alkumatkasta oli muutamia haasteellisia kohtia, mutta niistä selvisi, kun meni riittävän hitaasti ja muisti katsoa eteensä.
Samarian rotkon levähdyspaikat
Vaellusreitin varrella oli useita levähdyspaikkoja. Sieltä löytyi vessat sekä sai täyttää vesipullon lähdevedellä. Rotkon pohjalla ylitimme puroja useampaan kertaan ja tasapainottelimme isoilla kivillä. Koska olin matkassa yksin eikä siihen aikaan selfieistä oltu kuultukaan, piti keskittyä kuvaamaan pelkästään maisemia. Edessäni kävelevä mies kuitenkin tarjoutui ottamaan minusta muutaman kuvan ja piti muutenkin seuraa loppumatkan ajan.
Samarian rotkossa asustelee villivuohia ja niiden loikkimista oli kiva seurata taukojen aikana. Vaelluksen puolivälissä saavuimme pieneen Samarian kylään. Se on autioitunut 1960-luvun alussa ja toimii nykyisin vaeltajien levähdyspaikkana. Pienen tauon jälkeen matka jatkui ja vaelsimme korkeiden kallioiden välissä. Purojen yli saatiin taas hyppiä. Samarian vaelluksen kapein kohta on nimeltään Rautaportit ja rotko on siinä kohden vain muutaman metrin levyinen. Korkeat kalliot kohoavat ylöspäin noin 300 metriä. Näky oli huikea.
Vaelluksen päätepiste on noin 13 kilometrin kohdassa ja siitä käveltiin loppumatka Agia Roumelin kylään. Minulla meni aikaa vaellukseen noin viisi tuntia ja sen jälkeen kyllä vatsassa kurni. Kylästä löytyi hyvä ruokapaikka, joka oli täynnä vaeltajia. Pizza ja kylmä olut maistuivat rankan päivän jälkeen. Oppaalta sain laivalipun ja laiva Hora Sfakioniin lähti ennen neljää. Laivamatka kesti tunnin verran. Sieltä oli järjestetty bussikuljetus takaisin Plataniakseen. Serpentiiniteitä pitkin ajelu oli hieman pelottavaa enkä uskaltanut aina katsoa ikkunasta miten lähellä reunaa bussi kävi.
Kenelle Samarian rotkon vaellus sopii?
Samarian rotkon vaellus sopii kaikille vaelluksesta pitäville. Polvivaivaisille en sitä kuitenkaan suosittele, koska reitti on kivikkoinen ja alkumatkasta laskeudutaan 1,5 tuntia alaspäin. Ota mukaan vettä ja energiapitoista syötävää. Vesipulloa voi matkan varrella täyttää, joten kovin montaa litraa ei tarvitse kantaa mukanaan. Ota mukaan myös huppari tai muu pitkähihainen, koska matkaan lähdetään aikaisin aamulla, jolloin on vielä viileää. Aurinko alkaa kuitenkin nopeasti lämmittämään ja toki myös kävellessä tulee lämmin. Sitten pitkähihaisen voi sujauttaa reppuun. Laita hyvät, tukevat kengät jalkaan. Minulla oli lenkkarit, mutta kevyet vaelluskengät ovat myös hyvät. Sandaaleilla ei missään nimessä kannata lähteä. Iloinen ja reipas mieli vielä lisäksi, niin päivästä tulee täydellinen.
Tämä blogikirjoitus on osa kuukausittaista Instagram Travel Thursday –tempausta, jonka ohjeet löydät täältä. Minut löytää Instagrammista nimellä merjan_matkassa
sarsa /Pohjoistuuli puhaltaa
2.2.2017 at 18:44Mua hämää aina kun näitä vaelluksia luokitellaan, että mikä on se riittävä kunto, jolla tuollaisella reissulla pärjää. Aiemmin olen voinut sanoa olevani hyväkuntoinen, mutta täytyy myöntää, että olen päästänyt sen pikkasen rapistumaan. Aiemmin olisin ilman muuta ollut lähdössä tuolle vaellukselle, mutta nykyään en enää tiedä. Tykkään kyllä juuri tällaisista retkistä rantaloman vastapainona, joten kaipa sitä pitäisi motivoida itsensä kunnon kohotukseen, että vaelluksista nauttisi enemmän ja uskaltautuu lähtemään mukaan.
mertsik
7.2.2017 at 20:24Vaellusten luokittelu ei ole helppoa. Meillä oli hyvä keskustelu tästä aiheesta viime kesänä Elbrusilla, kun matkanjärjestäjä kertoi heidän luokituksistaan. Heillä Elbrus taisi olla vaikeusaste 3 (asteikko 1-5) kun minun mielestäni se voisi olla 4. Samarian rotkossa kyllä pärjää, kunhan muistaa kävellä rauhallisesti ja juoda paljon vettä. Nestehukka tekee monille heikon olon. Jos on polvivaivoja, niin sitten en suosittele, koska alkumatkasta polvet ovat kovilla.
Virpi /Täynnä tie on tarinoita
2.2.2017 at 23:49Voih, mä olen joka kerta Kreetalla ollessani katsonut tätä retkeä, mutta koska aina on ollut muksut matkassa niin en ole sitten viitsinyt erota porukasta päiväksi ja heille retki olisi ollut liian rankka.
Hienolta näyttää, täytyy tämä jossain vaiheessa vielä toteuttaa!
mertsik
7.2.2017 at 20:27Toivottavasti Virpi pääset tuonne vielä jonain päivänä. Minä päätin viettää yhden päivän itsekseni, kun muut eivät olleet kiinnostuneita ja lapsille se olisi ollut liian rankka. Heillä oli onneksi ollut kivaa tekemistä koko päivän; reissu isoon lelukauppaan ja uimista. Mitäs sitä lapset muuta toivoo? 🙂
Skimbacon Katja
3.2.2017 at 00:13Kreeta on vielä kokonaan kokematta… toivottavasti jonain päivänä!
mertsik
7.2.2017 at 20:28Toivotaan näin! Kreeta on kiva paikka, yksi suosikkini Kreikan saarista.
Terhi / Muru Mou
4.2.2017 at 12:04Samarian rotko on todella upea, olen kävellyt sen läpi pari kertaa. Lisäksi olen kävellyt Imbrosin rotkon, mutta se ei vedä vertoja Samarialle. Alkupätkän alamäki tosiaankin on Samariassa se rankin osuus, mutta sen jälkeen onkin ihan rentoa kävelyä loppumatka 🙂
mertsik
7.2.2017 at 20:29Alamäki osuudesta kun selviää, niin loppu menee tosiaan helpommin. Kuumuus alkoi vaivata puolen päivän aikoihin, mutta kun muisti juoda riittävästi vettä, niin siitäkin selvisi.
Kohteena maailma / Rami
4.2.2017 at 23:25Jäi viimeksi pikaisesti käymättä ja hyvä niin. Nimittäin eihän tuonne kannata pikaisesti mennä, vaan vähintään päivän patikointiretkelle. Joskus on hyvä juttu, että ei kerinnytkään käymään jossain. Muut kohteet oli sen verran kivoja sinä päivänä, että turhaan olisi mieltään pahoittanut tuolla, kun ei olisi ehtinyt kunnolla patikoimaan 😉
mertsik
7.2.2017 at 20:30Juuri näin! Samarian rotkoon ei kannata kiireessä lähteä. Patikointia koko päivä ja koko rahalla 🙂
Merituuli
5.2.2017 at 21:20Hienoja maisemia olit kuvannut ja kuvaillut! Mutta arvaatkos, minä mietin koko ajan pyyhevarausta joka on huippuärsyttävää :D. Saan siitä melkein näppylöitä. Ja sitten mietin pikkumaisuuttani kun kerroit retkestä niin kivasti.
mertsik
7.2.2017 at 20:33Kiitos Merituuli! 🙂 Pyyhkeillä varaaminen on oikeasti huippu ärsyttävää ja meidän hotellissa se oli ryöpsähtänyt jo pois henkilökunnan hallinnasta. Se raivostutti eniten, kun ihmiset varailivat paikkoja eivätkä sitten edes käyttäneet niitä. Parhaat paikat olivat koko päivän tyhjillään. Olisi tehnyt mieli mennä heittämään pyyhkeet hevon kuuseen, mutta ei sitä sitten kuitenkaan kehdannut.
Kati / Lähinnä Kauempana
6.2.2017 at 07:34Olipa kiva lukea Samarian solasta! Olin silloisen poikaystäväni kanssa myös Plataniaksessa (ehkä vuonna 2004?) ja osallostuttiin Samaria-retkelle. Edellispäivän myräkkä ja kova vesisade oli tehneet sääolosuhteet sellaisiksi, ettei päästy patikoimaan. Käytiin sitten se Imbrosin sola, mikä sekin oli hieno. Joskus olisi kyllä kiva kokea tämä väliin jäänyt Samaria.
mertsik
7.2.2017 at 20:35Sinäkin siis melkein olet käynyt Samarian rotkossa 🙂 Sääolosuhteet meinasivat torpata meidänkin retken, mutta onneksi sumu väistyi eikä uusia sateita ollut näkyvissä, niin meidät päästettiin sinne.
Hanneli/ duunireissaaja
11.2.2017 at 21:55Täytyy vastata tähän, koska Kati kertoi saman mitä minäkin olisin sanonut. Tosin olin ystäväni kanssa reissussa, enkä entisen poikaystävän?. Kiva kun vihdoin pääsin retkelle tällä tavoin.
mertsik
12.2.2017 at 15:33Kiva kuulla, että retki järjestyi 🙂
Jenna / With huge passion for life
6.2.2017 at 10:51Kreeta on yllättävän monipuolinen kohde, joka on itsellä vielä kokematta. Tuollainen patikointiretki olisi mukavaa vaihtelua rantalomalle. Itse kun en jaksa rannalla päivää tai kahta pidempää olla 😀
mertsik
7.2.2017 at 20:36Kreeta on mukava saari ja sinne voisin mennä uudestaankin. Patikointi oli kivaa vaihtelua rantalomalle ja seuraavana päivänä oli taas mukava nauttia auringosta ja uimisesta, kun oli vähän urheillut 🙂
Stacy Siivonen
6.2.2017 at 20:27Tuttu mesta. Minua helli aurinko ja näin siellä elämäni ekat ja toistaiseksi ainoat ruostepääskyt.
mertsik
7.2.2017 at 20:37Ruostepääskyt – uusi lintulaji minulle. Asuvatko ne vain Välimeren seutuvilla?
sari/ matkalla lähelle tai kauas
6.2.2017 at 21:32Me katsottiin tuota retkeä muutama vuosi sitten ollessamme Kreetalla. Silloin oli kevätkin eli ilma ei olisi ollut liian lämmin. No meillä ei ollut mukana kunnon trekkingejä, joten jätimme väliin. Olemme kyllä suunnitelleet uudestaan matkaa Kreetalle. Silloin en jätä tuota väliin.
mertsik
7.2.2017 at 20:38Menkää ihmeessä seuraavalla Kreetan matkalla. Suosittelen laittamaan kunnon kengät. Joillakin oli sandaalit jalassa, mutta itse en olisi sellaisilla lähtenyt.
Heidi / Fiiliksiä & hetkiä
10.2.2017 at 13:24Tuonne täytyisi kyllä päästä. Patikointi Kreetalla kiinnostaa muutenkin. Kiitos vinkeistä!
mertsik
12.2.2017 at 15:34Kiitos Heidi! Päiväpatikoinnit ovat mukavaa vaihtelua rantalomalle.
Lotta | Watia.fi
10.2.2017 at 17:07Ai Kreetalta löytyy tuollainen mesta! Hieno patikkareitti vaikuttaa olevan. Kreeta ei nyt ensimmäisenä listallani ole, mutta jos se joskus matkakohteeksi valikoituu, niin ehdottomasti tuonne.
mertsik
12.2.2017 at 15:35Reitti oli kyllä tosi kiva. Alkumatka kävi jalkoihin, kun alaspäin mentiin, mutta siitä se sitten tasaantui.
Pirita | Matkailoja
11.2.2017 at 14:34Mahtavia kuvia! Oma terveyteni ei anna periksi noin pitkää kävelyä, mutta Imbrosin rotkon reitin olen kerran kävellyt. Silloin ihmetytti osa turisteista, jotka olivat lähteneet reissuun varvastossuissa. Ihan hyvä siis, että muistutat kunnon kengistä.
mertsik
12.2.2017 at 15:36Kiitos Pirita! Tuollakin näki muutamia turreja, joilla oli varvastossut. En tiedä miten he selvisivät reissusta. Varmaan oli varpaat mustelmilla.
Raimo
9.4.2017 at 19:47Kaikki turistit eivät kuitenkaan lähde ylhäältä vuoristosta vaan osa Agia Roumelista ja käy rautaporteilla ja kävelee sitten takaisin. Näillä ei yleensä ole kunnon kenkiä ja tarpeeksi juotavaa ym.
mertsik
9.4.2017 at 20:00Hyvä tarkennus Raimo! Ne turistit, jotka varvastossuissa taiteilivat kivien päällä, lähtivät sieltä ylhäältä mistä minäkin. Ei heitä onneksi montaa ollut, mutta sääliksi kävi kun eivät tiettävästi olleet selvittäneet hyvissä ajoin minkälaisilla jalkineilla tuonne kannattaa lähteä.
Anna | Tämä matka -blogi
11.2.2017 at 19:18Kävimme Kreetalla nyt kesällä 2016. Tämä rotko oli yhtenä kohde-ehdotuksena, mutta kun luimme kuvausta, totesimme, että miehen ei yhdellä keuhkolla olisi turvallista lähteä tuonne. Kiva nähdä kuvia tuolta!
mertsik
12.2.2017 at 15:37Kiitos Anna! Totta, ettei tuonne yhdellä keuhkolla kannata lähteä, mutta onneksi Kreetalla on paljon muutakin nähtävää.