Viikonloppu Dubrovnikissa

Hikikarpalot nousivat otsalle, kun nousimme tyttäreni kanssa Dubrovnikin vanhankaupungin muureille. Vaikka oli vasta aamupäivä, auringon porotuksen tunsi jo niskassa. Ohitimme miehen, joka nojaili muuriin hikeä päästään pyyhkien. Kysäisin onko kaikki kunnossa ja kun saimme vastaukseksi nyökkäyksen, jatkoimme matkaa. Kahden kilometrin mittainen muuri jyrkkine portaineen voi kesän kuumimpaan aikaan viedä mehut nopeasti. Muureilta avautuvat näkymät olivat kyllä kaiken sen vaivan arvoiset. Adrianmeri kimmelsi auringossa ja Dubrovnikin punatiilikattoiset talot suorastaan hehkuivat. Hörppäsimme vesipullosta huikat ja jatkoimme kävelyä. Muurin päältä löytyy myös baari, jos vesipullo on unohtunut matkasta.

Lautalla Lokrumin saarelle

Muurilla kävelyn jälkeen etsimme auringolta suojaa vanhan kaupungin kapeilta kujilta. Suuntasimme kulkumme ravintolaa kohti, koska nälkä alkoi jo kurnia ja se ei ole kiva matkakaveri. Lounaan jälkeen siirryimme muurien ulkopuolelle venesatamaan. Siellä oli hauska katsella sataman hyörinää ja ihailla upeita veneitä. Koska lämpötila alkoi olla jo +30 asteen paremmalla puolelle, hyppäsimme Lokrumin saareen menevään lauttaan. Ehkäpä saaressa olisi vilpoisempaa.

Venematka kesti noin 15 minuuttia. Lokrumiin menevä lautta oli täynnä, emmekä olleet siis ainoat, jotka halusivat nähdä tämän luonnonpuistona säilytetyn saaren. Satamassa ihmiset hajaantuivat kuka minnekin eikä ruuhkasta ollut enää tietoakaan.

Olin lukenut Lokrumista jo ennen matkaa, joten ihan äkillinen päähänpisto se ei ollut.  Koska sen sijainti lähellä Dubrovnikia houkutteli, mietin että se voisi olla kiva kohde. Sen enempää en ollut saaren tarjontaa tutkinut, joten kun saarelle pääsimme, haimme ensimmäisenä sataman infopisteestä kartan. Saarelta löytyy rantojen lisäksi muun muassa vanha luostari, Royalin linnoitus, ravintoloita ja riikinkukkoja. Ensimmäinen riikinkukko tepasteli meitä vastaan heti sataman tuntumassa. Suhtauduin siihen varauksella, koska se pöyhisteli siipiään siihen malliin kun olisi halunnut kutsua meidät kaksintaisteluun. Ohitimme sen varoen ja jatkoimme matkaa. Kauniita maisemia putkahteli esiin puiden lomasta merelle päin ja emme voineet muuta kuin ihastella luonnonkaunista saarta.

Lokrumin keskeltä löytyi pieni järvi, jossa ihmisiä oli uimassa. Myöhemmin luin netistä, ettei se ollutkaan mikä tahansa järvi, vaan paikallinen kuollut meri. Hienoja rantoja ja rauhallisia poukamia saarella oli tarjota halukkaille uimareille. Meitä harmitti, kun emme olleet ottaneet uimavarusteita mukaan. Eksyimme jossain vaiheessa myös nudistirannalle. Sieltä kipaisimme äkkiä polkua pitkin pois.

Koska päivä oli kuuma, pysähdyimme nauttimaan virvokkeita. Riikinkukot tepastelivat pöytien ympärillä ja ne näyttivät sen verran kesyiltä, etten enää pelännyt yhteenottoa. Niille oli taidettu antaa pöydistä herkkupaloja, koska ne katselivat viereisen pöydän lautasella olevaa tarjontaa sillä silmällä. Saariretken jälkeen päätimme palata bussilla hotelliimme, joka sijaitsi  Lapadissa muutaman kilometrin päässä vanhasta kaupungista. Uiminen ja altaalla löhöily alkoi tuntua houkuttelevalta päivän päätteeksi.

Dubrovnikin vanhakaupunki

Seuraavana päivänä palasimme Dubrovnikin vanhaankaupungiin. Sen muurien sisäpuolella riitti nähtävää niiden muutaman tunnin ajaksi, jotka meillä oli jäljellä ennen lennon lähtöä. Matkan tekoamme kuitenkin hidasti matkalaukku, jota raahasimme mukana. En tiedä olisiko sille löytynyt jostain säilytyspaikkaa, mutta emme halunneet tuhlata aikaa sen etsimiseen.

Pääkatu Stradun oli kaunis ja kun sieltä poikkesi pienille sivukaduille, niin hetken kuluttua huomasi olevansa eksyksissä. Onneksi hyvien opasteiden avulla pääsimme aina takaisin pääkadulle. Vanhankaupungin ympäristöä tutkiessa kävi mielessä, että tämäkin paikka oli 1990-luvun alussa sotatantereena. Nyt sitä ei uskoisi, koska sodan jälkiä ei näkynyt enää missään.

Ennen lentokentälle lähtöä pistäydyimme kaupunginmuurien pääsisäänkäynnin vieressä olevassa Johanneksen linnoituksessa. Siellä suuntasimme kulkumme Dubrovnikin akvaarioon. Paikka ei ole suuri ja se oli aika nopeasti käyty läpi. Vieressä olisi ollut myös Kroatian merenkulun historiaa esittelevä merimuseo, mutta jätimme sen nyt väliin. Jäätelöhammasta kolotti sen verran, että menimme läheiseen kahvilaan nauttimaan vielä isot jätskiannokset ennen siirtymistä lentokentälle.

Saattaisit olla kiinnostunut myös:

Dubrovnik – loman aloitus Srd-vuorella
Dubrovnik – päivä Lopudin saarella
Cavtat – Kroatian helmi

Seuraa blogia myös Facebookissa, Instagramissa ja Blogit.fi:ssä.