Viikonloppu Luxemburgissa

Luxemburg on pieni ja vauras maa isojen naapurimaiden, Ranskan, Saksan ja Belgian, keskellä. Samanniminen pääkaupunki syntyi 900-luvulla, kun kreivi Siegfried sai vaihtokaupassa pienen linnoituksen nimeltä Lucilinburhuc (myöhemmin Luxemburg) Alzette-joen laaksossa sijaitsevalta benediktiiniluostarilta. Linnoitus oli strategisesti tärkeällä paikalla korkealla kallionkielekkeellä, ja sen ympärille alkoi vähitellen kasvaa asutusta.

Tarun mukaan kreivi Siegfried rakastui kauniiseen naiseen nimeltä Melusina, joka suostui kreivin vaimoksi sillä ehdolla, ettei Siegfried saisi koskaan nähdä häntä lauantaisin. Uteliaisuus kuitenkin voitti Siegfriedin, ja hän katsoi avaimenreiästä mitä vaimo tekee yksinollessaan. Melusina paljastui merenneidoksi, ja hän katosi välittömästi Alzette-jokeen. Kansantarun mukaan Melusina kuitenkin palaa joka seitsemäs vuosi, ja hänen itkuaan voi kuulla Luxemburgin vanhan linnan raunioista.

Me vietimme tyttäreni kanssa viikonlopun Luxemburgissa ennenkuin siirryimme Ranskan puolelle jatkamaan lomailua. Lensimme Amsterdamin kautta, koska Suomesta ei ole suoria lentoja. Kentältä otimme bussin nro 29 keskustaan. Julkinen liikenne on muuten Luxemburgissa kaikille ilmaista, joten sitä kannattaa hyödyntää.

Majoituimme City-hotellissa, joka sijaitsi rautatieaseman lähellä. Hotelli oli todella kiva ja siisti. Sieltä oli myös lyhyt matka kävellä nähtävyyksiä katselemaan ja lähellä oli kauppoja ja ravintoloita. Olimme perjantaina puoli neljän maissa hotellilla, ja olimme jo aika väsyneitä pitkästä päivästä ja nälkäkin oli. Hotellin läheltä löytyi kiva italialainen ravintola Partigiano. Heiltä sai siihen aikaan vain pizzaa. Muuta ruokaa olisi pitänyt odottaa kuuteen saakka. Pizza kelpasi meille hyvin, ja se olikin todella hyvää.

Notre-Damen katedraali

Päivän päätteeksi kävimme kaupungilla kävelyllä. Ihmisiä virtasi Notre-Damen katedraaliin, joten mekin päätimme piipahtaa siellä.

Notre-Damen katedraali oli alunperin jesuiittakirkko. Peruskivi valettiin vuonna 1613, ja kirkko valmistui pääosin vuonna 1621. Jesuiittien toiminta loppui Luxemburgissa heidän järjestönsä lakkauttamisen myötä vuonna 1773 ja 1778 keisarinna Maria Theresa lahjoitti kirkon kaupungille. Kirkko sai nimen Notre-Dame vuonna 1848. Kirkko on arkkitehtuuriltaan myöhäisgoottilainen, mutta siinä on runsaasti myös renesanssi- ja barokkielementtejä. Kirkko oli todella kaunis sisältä ja ehdottomasti vierailun arvoinen.

Bock kasematit

Luxemburgin vanhakaupunki ja sen linnoitus- ja puolustusalueet ovat Unescon maailmanperintökohteita. Niihin on hyvä aloittaa tutustuminen esimerkiksi Bockin kasemattien (Bock casemates) suunnalta. Ostin aamulla netistä liput opastetulle kierrokselle (aikuiset 18 €).

Olimme edellisenä päivänä kävelleet Petrusse kasemattien ohi, ja luulin ostaneeni liput sinne. Kun pääsimme paikalle tajusin, että ollaan väärässä paikassa. Bockin kasematit olivat onneksi lyhyen kävelymatkan päässä, ja ehdimme ajoissa kierrokselle.

Bockin kasematit ovat laaja maanalainen puolustusjärjestelmä, jotka on kaiverrettu kallioon kaupungin vanhan linnoituksen yhteyteen. Nykyään se on yksi Luxemburgin tärkeimmistä nähtävyyksistä. Tunneliverkosto oli alunperin jopa 23 km pitkä ja ulottui noin 40 metriä kallion alle.

Vuonna 1867 solmittu Lontoon sopimus (Treaty of London) takasi Luxemburgin itsenäisyyden, mutta johti maan linnoitusten ja puolustusjärjestelmien purkamiseen. Kasematteja ei voitu täysin tuhota ilman, että kaupunki kärsisi. Tunneliverkostosta säilytettiin noin 17 kilometriä. Linnakkeen kasematteja on käytetty sittemmin muun muassa pommisuojana – toisessa maailmansodassa niihin mahtui suuri määrä ihmisiä.

Opastettu kierros kesti tunnin, ja sen jälkeen nousimme kasemattien lähellä olevalle “Chemin de la Corniche” -näköalatasanteelle, joka on saanut lisänimen “Euroopan kaunein parveke”. Sieltä avautuivat hienot näkymät ja jatkoimme kävelyä Alzetten jokivarressa.

Tummia pilviä kerääntyi taivaalle, ja pian ensimmäiset pisarat ropsahtelivat päällemme. Päätimme mennä sateen ajaksi lounaalle, mutta lähellä ei heti näkynyt yhtään ravintolaa. Päädyimme lopulta Brasserie Abtai´hin. Lounas ja lasi viiniä maistui jo siinä vaiheessa, ja kun lähdimme ravintolasta, oli sadekin lakannut.

Jäkiruoan päädyimme nauttimaan Chocolate Houseen. Kahvi ja ihana kakkupala maistuivat terassilla ihmisiä katsellen. Kahvilassa oli myynnissä suklaata eri muodoissa ja upeita kakkuja. Paikka oli ihan nähtävyys, vaikka ei olisi mitään ostanutkaan. Kahvilaa vastapäätä oli Grand Ducal Palace eli suurherttuan palatsi, ja näimme kahvia nautiskellessa myös vahdinvaihdon.

Kahvittelun jälkeen pistäydyimme nurkan takana olevalla Place Guillaume II -aukiolla. Siellä olisi ollut maalaismarkkinat, mutta iltapäivä oli jo niin pitkällä, että kojuja purettiin ja siivottiin pois. Piipahdimme kaupoissa, ja kun olimme lähdössä takaisin hotellille, huomasimme että aukiolla alkoi juuri joku tapahtuma. Kysyin lähellä seisoskelevalta vartijalta mitä siellä tapahtuu, ja sain käsiini esitteen, jossa kerrottiin Luxemburgin Classic rallista. Vanhojen autojen letka täytti pian lähellä olevan kadun ja jäimme seuraamaan niiden menoa toviksi.

Illalla kävimme syömässä hotellin lähellä Madame Jeanettessa. Haimme myös kaupasta evästä seuraavaksi aamuksi, koska bussi Ranskan puolelle lähti klo 5.50.

Kaksi yötä Luxemburgissa tuntui ihan riittävälle. Jotain jäi varmasti näkemättä. Jos olisimme viipyneet pidempään, olisi pitänyt jättää pääkaupunki taakse ja lähteä tutustumaan maan muuhun antiin.