Kun suunnittelin heinäkuista Dubrovnikin reissua, halusin varata yhden päivän Montenegron päiväretkelle. Dubrovnikista käsin oli helppo tehdä retkiä naapurimaihin ja me kävimme Montenegron lisäksi myös Bosnia-Hertsegovinassa.
Montenegron retkipäivä käynnistyi hitaasti
Montenegron reissu lähti nihkeästi käyntiin ja hetken jo pelkäsin, että emme pääse matkaan ollenkaan. Sain edellisenä päivänä sähköpostiin vahvistuksen, että meitä tullaan noutamaan hotellin pihasta klo 7.05. Kun olimme 10 minuuttia odotelleet kyytiä, soitin Supertoursille, josta olin retken varannut. Sain kuulla, että kyytimme oli juuttunut ruuhkaan. Hotellin omistaja huomasi meidän hermostuneet olemuksemme ja tuli kysymään onko kaikki kunnossa. Kerroin hänelle tilanteen ja kun hän kuuli, että olin ostanut retken Supertoursilta, hän pudisteli päätään. Bad company! Edellisellä viikolla samainen yritys oli unohtanut hakea uusiseelantilaisen perheen Montenegron retkelle. Heille oli hyvitykseksi luvattu retkeä seuraavalle päivälle, mutta perhe palasi silloin takaisin kotimaahaan ja Montenegro jäi näkemättä. Ei kai meille käy samalla tavalla.
Odotimme lopulta kyytiä 25 minuuttia. Eikä se odottelu siihen loppunut. Ensin meidät vietiin pikkuautolla noin kahden kilometrin päässä olevalle bussipysäkille. Siellä saimme odottaa vielä kymmenisen minuuttia lisää, ennen kuin retkibussi tuli. Tässä vaiheessa jo huokaisin helpotuksesta, että vihdoinkin pääsemme matkaan. Tein sen kuitenkin liian aikaisin, koska odottelimme vielä viimeisiä matkustajia kyytiin ja pääsimme vasta noin puoli yhdeksän maissa lähtemään kohti Montenegron rajaa.
Oppaana meillä oli hurmaava kroatialaisnainen Lidia. Hän puhui sujuvasti niin englantia kuin espanjaakin. Kun utelin myöhemmin missä hän on espanjaa oppinut, hän kertoi katselleensa Oprah Winfreyn keskusteluohjelmaa espanjaksi. Siitä innostuneena oli opiskellut itsenäisesti kieltä. Täytyy kyllä hattua nostaa. Minä olen opiskellut espanjaa useita vuosia niin aikuislukiossa kuin työväenopistossakin, enkä puhu läheskään yhtä sujuvasti kuin hän.
Rajamuodollisuudet hoituivat noin 45 minuutissa. Pahimmillaan siellä voi mennä useita tunteja, joten meillä kävi tuuri. Rajan lähellä oli ensimmäinen pysähdys, jossa oli mahdollisuus käydä vessassa/kahvilla ja nostaa rahaa. Olin ennen matkaa selvitellyt, että mitä valuuttaa pitää missäkin maassa käyttää. Unohdin kuitenkin matkalla, että Montenegrossa käy eurot ja edellisenä iltana olin vaihtanut viimeisiä euroja Kroatian rahaan. Pussista löytyi 30 €, mutta eipä sillä koko päivää selvittäisi, koska retken hintaan ei kuulunut ruokailuja. Päätin nostaa automaatista lisää, mutta kortti ei taaskaan toiminut. Edellisen kerran ongelmia luottokortin kanssa oli ollut ensimmäisenä päivän ja nyt taas. Ihmettelin mistä nyt mahtoi kiikastaa, koska olin alkuviikosta vaihtanut maarajoituksen koskemaan Eurooppaa. Päätin vaihtaa rajoituksen nyt asetukselle ”koko maailma”. En kuitenkaan siinä vaiheessa ehtinyt enää kokeilemaan toimiiko se.
Our Lady of the Rocks – Perastin tunnetuin nähtävyys
Ensimmäiseksi ajoimme Perastiin, joka on pieni kylä noin 20 minuutin ajomatkan päässä Kotorista. Siellä saimme ensimakua kuvankauniista Kotorinlahdesta. Kylään meillä ei valitettavasti ollut aikaa tutustua sen paremmin, vaan kohteemme oli Perastin tunnetuin nähtävyys; Our Lady of the Rocks (Gospa od Škrpjela). Tätä nähtävyyttä ei voi jättää väliin tai ei voi sanoa käyneensä Perastissa.

Our Lady of the Rocks
Our Lady of the Rocks ei ollut minulle tuttu entuudestaan, joten oli mielenkiintoista kuulla pienen saaren ja sen keskellä olevan kirkon synnystä. Lidia kertoi meille tarinan kahdesta kalastajasta, jotka tulivat vaikean merimatkansa päätteeksi kotiin. He näkivät keskellä Kotorinlahtea kallion, jonka päällä oli Neitsyt Mariaa ja Jeesus-lasta esittävä ikoni. Kiitollisina tästä he päättivät rakentaa kyseiselle paikalle saaren ja sen keskelle kirkon. Siitä lähtien joka kerta kun kalastusalukset saapuivat satamaan, he heittivät veteen kiviä ja vuosien saatossa niistä muotoutui saari. Kalastajat eivät koskaan nähneet saarta valmiina, koska sen rakentaminen kesti lopulta yli 200 vuotta.
Pienellä saarella on kirkko sekä pieni koju, josta sai ostaa jäätelöä ja virvokkeita. Kirkkoon oli kolmen euron pääsymaksu. Koska siinä vaiheessa en vielä tiennyt onnistuisinko nostamaan automaatista rahaa vai pitäisikö meidän sinnitellä muutamalla kympillä koko päivä, jätimme kirkossa käynnin väliin. Olihan meillä mennyt jo 6,50 € / henkilö lauttamaksuun. Törsäsimme kuitenkin jäätelöihin, jotka maistuivat paahtavan kuumassa säässä.
Kotor – Adrianmeren helmi
Perastista ajoimme lyhyen matkan Kotoriin. Ennen kuin pääsimme tutkimaan sitä ominpäin, paikallisopas kierrätti meitä vanhassakaupungissa puolisen tuntia. Hiki vain valui päätä myöten, kun tallustimme hänen perässään pitkin kapeita kujia. Odotimme, että kierros loppuisi ja pääsisin kokeilemaan saanko automaatista rahaa vai en. Kun oppaalta oli saatu viimeiset tärpit Kotoriin, hyökkäsin lähimmälle automaatille. Onneksi rahannosto onnistui ja pääsimme terassille siemailemaan kylmiä juomia.
Meillä oli puolitoista tuntia aikaa kierrellä Kotoria. Päätimme piipahtaa ensin Kissamuseossa. Kotorissa on niin paljon kulkukissoja, että niistä on tullut kaupungin epävirallinen symboli. Vaikka kaikki eivät kulkukissoista pidäkään, montenegrolaiset arvostavat niitä, koska näin kaupungin hiiri- ja rottakanta pysyy kurissa. Euron pääsymaksulla pääsi tutustumaan kissa-aiheisiin valokuviin, postikortteihin, kirjoihin ynnä muihin tavaroihin. Eikä se olisi kissamuseo eikä mikään, jos siellä ei olisi kissoja. Pari kissanpentua leikki lattialla ja toinen niistä ihastui kamerasta riippuvaan linssisuojukseen. Sillä olisi ollut niin hauska leikkiä. Kun nappasin suojuksen parempaan talteen, sain osani terävistä kynsistä. Onneksi ei kovin pahoja naarmuja käteen tullut.

Tällä kaverilla oli terävät kynnet
Kissamuseo oli aika nopeasti kierretty läpi. Loppuajan samoilimme vanhankaupungin kujilla. Kotorin vanhakaupunki on pieni ja siitä sai melko lyhyessä ajassa jo jonkinlaisen käsityksen.
Hienojen rantojen Budva
Päivän viimeinen kohde oli Budva, josta löytyy Montenegron parhaimmat rannat. Matkat kaupunkien välillä olivat onneksi lyhyitä, joten siirtymisiin ei mennyt paljoa aikaa. Aloimme olla Budvaan päästyämme jo aika ryytyneitä. Pitkä päivä oli takana ja nälkäkin alkoi kurnia vatsanpohjassa. Kävelimme oppaan kanssa rantaan ja hän näytti meille hyvän ja edullisen ruokapaikan sekä kertoi muutamia vinkkejä mitä muuta Budvassa kannattaa (ja ehtii) tehdä. Ravintolasuositus kelpasi meille ja hyökkäsimme rannan vieressä olevaan tyhjään pöytään istumaan. Ravintolalla oli pitkät perinteet jo 40 vuoden takaa. Löytyipä sieltä jopa suomenkielinen ruokalistakin. Ruoka oli hyvää eikä todellakaan hinnalla pilattu. Iso wieninleike lisukkeineen ja olut maksoivat yhteensä 12 €.

Lounasmaisemat oli aika ookoo
Kun vatsat oli täynnä, menimme Budvan vanhaankaupunkiin kiertelemään. Meillä oli pari tuntia omaa aikaa ja se riitti mainiosti ruokailuun sekä vanhankaupungin kierrokseen.
Puoli kuuden aikaan lähdimme takaisin Dubrovnikiin. Menimme ensin lautalla Tivatin pohjoispuolelta Portonoviin ja sieltä matka jatkui kohti rajaa. Tällä kertaa rajanylitys kävi nopeasti eikä kukaan halunnut edes nähdä passeja. Olimme Dubrovnikissa puoli yhdeksältä ja niin väsyneitä, ettemme jaksaneet mennä edes illalliselle. Ei ollut oikeastaan edes nälkä Budvassa syödyn tuhdin lounaan ansiosta.
Seuraa blogia myös Facebookissa, Instagramissa ja Blogit.fi:ssä.
No Comments
jossu
16.8.2019 at 19:28Kun ajattelen Montenegro-reissua muistan ihanat maisemat, rappuset ja kissat. Joten ei ihme että sieltä löytyy kissamuseo.
Oli kiva nähdä että kulkukissoja arvosteltiin ja että niitä ruokittiin.
Merja / Merjan matkassa
28.8.2019 at 20:13Kiitos Jossu! Montenegro oli kyllä varsinainen kissojen maa. Olen kanssasi samaa mieltä, että hyvä kun pitävät niistä lukuisista kulkukissoista huolta ja kissamuseon avulla keräävät niiden hoitamiseen rahaa.
Jenni | Boarding Time
18.8.2019 at 18:47Ihania, matkakuumetta nostattavia kuvia! Itse en ole vielä Montenegrossa käynyt, mutta kovasti haaveilen ensi vuonna jossain kohtaa sinne pääseväni. Kissamuseo kuulostaa tosi hauskalta!
Merja / Merjan matkassa
28.8.2019 at 20:14Kiitos paljon Jenni! 🙂 Montenegro on kyllä kaunis maa. Toivottavasti pääset sinne viimeistään ensi vuonna. Kissamuseo oli meidänkin mielestä niin erikoinen, että se piti nähdä omin silmin.
elamanmakuisiamatkoja
18.8.2019 at 22:40Montenegro on ihana! Oltiin siellä viikko muutama vuosi sitten ja ihastuin ennen kaikkea upeisiin maisemiin, joissa yhdistyvät meri ja vuoret. Myös Kotor oli hurmaava! Ja ne kissat.. Vuoristoteillä ajelu oli kyllä jännää, kapeita mutkaisia teitä, joista e yhtään nähnyt, kuka tulee vastaan. Välillä tuli lehmiä vapaana keskellä tietä 🙂
Merja / Merjan matkassa
28.8.2019 at 20:16Kiitos! Montenegrosta ei voi olla pitämättä. Meren ja vuorten yhdistelmä toimii aina. Vuoristoteillä ajeleminen on kyllä jännittävää, varsinkin jos siellä lehmiä parveilee 🙂
Pirkko / Meriharakka
19.8.2019 at 09:20Dubrovnikista käsin mekin ensimmäisen kerran kävimme niin Montenegrossa kuin Bosnia-Herzegovinassa. Ja Spraskan tasavallassa, joka sekin on maabongareille merkittävä erillisalue 🙂
Sittemmin palasimme viime syksyisellä pääkaupunkikierroksellamme Podgoricaan, Sarajevoon ja Zagrebiin. Tuolla alueella välimatkat ovat kyllä kivan lyhyitä!
Merja / Merjan matkassa
8.9.2019 at 15:22Kiitos Pirkko! Tuolla alueella pääsee kyllä kätevästi maasta ja kaupungista toiseen, kun matkat eivät ole pitkiä. Oivallinen paikka roadtripille 🙂
Martina
19.8.2019 at 12:54Arrrghh, mulla nousee niin verenpaine tuollaisesta alussa kuvailemastasi kyytien odottelusta ja siitä kun asiat eivät suju edes lähellekään aikataulussa niin kuin on sovittu. Onneksi pääsitte kuitenkin lopulta matkaan ja rajamuodollisuudet hoituivat nopeasti. Montenegro ei ollut aiemmin tullut mieleenikään, mutta viime aikoina se on näyttäytynyt yhä kiinnostavammassa valossa ja tämäkin postaus sai kiinnostumaan siitä taas hieman lisää. Ehkä minäkin löydän itseni vielä tuolta (mutta en Supertoursin retkeltä!).
Merja / Merjan matkassa
8.9.2019 at 15:24Kiitos Martina! Valmiilla retkillä tylsinä on aina odottelu; joko kyydin tai muiden matkustajien. Montenegron retkellä alkoi heti aamusta mennä kaikki hihaan ja hetken pelkäsin, ettei retki toteudu ollenkaan. Meilläkään ei olisi mahdollisuutta siirtää reissua seuraavaan päivään, koska lähdimme silloin kotiin. Onneksi retki toteutui, vaikka aikataulut menivät aluksi solmuun.
Aliisa
19.8.2019 at 15:25Montenegro on ihana! Siellä riittää nähtävää pidemmäksikin aikaa 🙂 tutulta kuulostaa nuo liikenneruuhkat, taidettiin itse odotella rajalla muutama tunti. Upeita kuvia, tulee itsellekin reissukuume!
Merja / Merjan matkassa
8.9.2019 at 15:25Kiitos Aliisa! Montenegro oli todella kaunis ja olisi kiva päästä kiertelemään maata enemmänkin paremmalla ajalla. Päiväretki oli turhan lyhyt, vaikka päivän aikana paljon ehdimmekin nähdä.
Pirjo Ritamäki
20.8.2019 at 09:58Mielenkiintoista luettavaa. Alkukesän Dubrovnik in matkalla jäi Montenegro käymättä vaikka oli tarkoitus. Nyt ensi kesäksi varattu kahden viikon matka. Kaikki vinkit otetaan vastaan matkasuunnitelmaa tehdessä👍
Merja / Merjan matkassa
8.9.2019 at 15:27Kiitos kommentista Pirjo! Kahdessa viikossa ehtii jo mukavasti. Minun blogistani löytyy jotain vinkkejä ja muista matkablogeista lisää. Tuolla suunnalla on tainnut aika moni matkabloggaaja käydä 🙂
Sanna // From Lapland To South
20.8.2019 at 14:53Montenegro on todellakin bucket listilla ja vau, ehditpäs yhden päivän aikana näkemään paljon! Erityisesti Kotor vaikuttaa todella upealta paikalta 🙂
Merja / Merjan matkassa
8.9.2019 at 15:28Kiitos Sanna! Kotor oli hurmaava ja siellä olisi voinut viipyä pidempäänkin. Paljon ehdittiin näkemään muutenkin 🙂
Sini
20.8.2019 at 19:31Onneksi teidän päiväretki ei mennyt mönkään. Itse olin kerran päiväretkellä, josta ensimmäiset pari tuntia meni siihen, että odotettiin lisää ihmisiä kyytiin eri paikoissa. Sitten tulikin toinen auto paikalle ja ihmisiä vaihdettiin minibusseista toisiin. Rasittava alku, mutta loput päivästä meni sitten ihan mukavasti.
Merja / Merjan matkassa
8.9.2019 at 15:31Kiitos Sini! Voi ei, kaksi tuntia porukan kokoamiseen on jo aivan liikaa. Toki muuten valmiilla retkillä on puolensa, kun joku on miettinyt kaiken valmiiksi, sen kun vaan menet mukaan (ja maksat).
Sandra / Terveiset päiväntasaajalta
21.8.2019 at 10:46Kuulostaapa inhalta retken aloitukselta. 🙁 onneksi pääsitte matkaan. Olen kahdesti käynyt Montenegrossa ja yöpynyt pienissä kotorinlahden kylissä. Ne ovat olleet ihania ja Montenegrosta tykkään muutenkin todella paljon. 🙂
Merja / Merjan matkassa
8.9.2019 at 15:32Kiitos Sandra! Montenegro on kaunis ja kuten jo tuolla ylempänä jollekin kommentoin, niin sinne olisi kiva päästä uudestaan paremmalla ajalla. Vaikka nytkin ehdittiin nähdä jo vaikka mitä, niin viikko siellä kuluisi varmasti mukavasti maata kierrellen.
Sonja | FIFTYFIFTY
22.8.2019 at 11:26Kyllä oli tutun kuuloinen retki, meidän Bosnian-päiväretkessä oli sentään vähän eroa, mutta tämä oli kyllä identtinen! 😀 En tosin muista mikä matkafirma meillä oli, ihan näin nihkeää aloitusta ei ollut. Onneksi pääsitte kuitenkin matkaan! 🙂 Kotorissa oli kyllä kuuma, hiki valui solkenaan, kun kiivettiin ylös ihailemaan sitä pikkuista kirkkoa.
Merja / Merjan matkassa
8.9.2019 at 15:34Kiitos Sonja! Ollaan oltu sitten samalla retkellä 🙂 Oli todella kuuma päivä ja hiki virtasi jatkuvasti. Kotorissa ei olisi enää jaksanut keskittyä paikallisoppaan jorinoihin, kun halusi päästä vaan johonkin varjoon istumaan ja juomaan kylmää. Vesipullon vedet olivat lämpimiä, joten ne eivät oikein enää maistuneet.
Sandra
24.8.2019 at 10:07Huh, onneksi pääsitte lähtemään! Paljon ehditte myöhästymisestä huolimatta kokea yhden päivän aikana, joten mitä ilmeisimmin retkeä voi pitää onnistuneena :).
Merja / Merjan matkassa
8.9.2019 at 15:36Kiitos Sanda! Retkipäivä oli onnistunut nihkeästä alusta huolimatta 🙂 Aika paljon kohteita oli nivottu yhteen päivään, mutta saipahan ainakin rahoille vastinetta.
Eveliina | Korkkarit rinkassa
24.8.2019 at 12:50Niin kaunista ja ihania kissoja! Minun pari tuttua kävi Montenegrossa hetki sitten roadtripillä ja hekin kehuivat vuorimaisemia uskomattomiksi. Tuollainen reissu Balkanille kiinnostaisi kovasti minuakin, jolloin voisi käydä usealla päiväretkellä lähimaihin ja kaupunkeihin. Koko Itä-Eurooppa on vielä itselleni melko tuntematonta, marraskuussa pääsen tosin Kiovaan. Terkkui Merja! 🙂
Merja / Merjan matkassa
8.9.2019 at 15:37Kiitos Eveliina! 🙂 Oi, Kiovaan. Siitä tulee varmasti huippu reissu. Minä olen Kiovassa piipahtanut vain lentokentällä, kun vaihdettiin siellä konetta matkalla Odessaan. Se oli myös kiva kohde. Terkkuja sinnekin 🙂