Auringonnousu Poon Hillillä

Toinen vaelluspäivämme Nepalissa alkoi kello kuuden herätyksellä ja seitsemän jälkeen olimme jo reput selässä matkalla eteenpäin. Aurinko paistoi ja eilisestä sateesta ei ollut tietoakaan. Aamupäivän nousimme kuuluisia Ullerin portaita jyrkästi ylös. Pidimme paljon huilaustaukoja ja vettä kului. Näimme myös pilkahduksen Annapurna Southista, joka ylväänä seisoi sinistä taivasta vasten. En voinut uskoa, että olin oikeasti Himalajalla maailman korkeimpien vuorien ympäröimänä. Piti välillä nipistellä itseään, olenko todella tässä vai näänkö unta. Onneksi se ei ollut unta.

Ghorepanin alppiruusupuut

Lounasta söimme Banthatin kylässä (2250 m) ja sieltä matka jatkui kohti seuraavaa etappia; Ghorepania (2775 m). Maisemat olivat todella kauniit, kun vaelsimme halki alppiruusumetsiköiden. Näimme myös vesiputouksia sekä tammimetsää. Iltapäivällä saavuimme Ghorepanin kylään, jossa yöpyisimme seuraavan yön. Kylä on tunnettu sinikattoisista majataloista ja yhteen sellaiseen mekin majoitumme. Huoneen ikkunasta oli upea näköala vuorille sekä alppiruusupuihin. Muuten huone oli pieni ja siellä oli kylmä eikä ollut sähköä.

 

 

Majataloissa yöpyessä on mahdollisuus päästä suihkuun, joka puuttuu useilta telttavaelluksilta. Edellisessä majoituspaikassa oli tarjolla vain kylmää vettä, mutta Ghorepanissa vesi oli sentäs jo haaleaa. Peseytyminen kävi nopeasti, koska vettä piti riittää muillekin ja suihkuja oli rajoitetusti. Enpä kyllä kotonakaan jää asumaan suihkun alle, mutta tuolla pesut piti tehdä normaalia vauhdikkaammin. Hihkuimme innosta, kun huomasimme, että majatalossa oli länsimaiset vessat eikä reikää lattiassa, joka oli hyvin yleistä Nepalissa. Pienistä asioista sitä innostuu näillä reissuilla:)

Kun hiet olivat pois pinnasta, menimme kylään kävelemään. Aurinko oli mennyt pilveen ja sää tuntui tosi kylmältä. Piipahdimme paikalliseen leipomoon ja ostimme sieltä pullat. Toiset pullat otimme mukaan aamua varten. Meillä olisi seuraavana aamuna aikainen herätys Poon Hillille ja aamiaista saisimme vasta Poon Hillin huiputuksen jälkeen. Leipomosta kävelimme takaisin majatalon liepeille ja menimme ”Dining Roomiin” lämmittelemään. Siellä oli takka ja huone toimi ruokalana kylässä asuville ryhmille.

Nousu Poon Hillille

Yö tuli nukuttua todella huonosti. Seinät olivat ohuet ja viereisestä huoneesta kuului kuorsaus läpi yön. Korvatulpatkaan eivät suurta apua tuoneet. Heräsimme ennen viittä ja taskulampun valossa pukeuduimme ja otimme reppuun evästä ja vettä mukaan. Tarkoituksena oli kiivetä Poon Hillille (3193 m) katsomaan auringonnousua. Tiesin, että olisi pitänyt syödä jotain ennen lähtöä, mutta mikään ei maistunut – ei edes eilen leipomosta ostettu pulla.

Kylästä oli 400 metrin nousu Poon Hillille, joka kuulostaa lyhyeltä matkalta, mutta tuntui pitkältä ja rankalta. Liekö johtunut aikaisesta aamusta vai energian puutteesta. Otsalampun valossa lähdimme matkaan, mutta aika pian saimme ne sammuttaa, kun aamu alkoi sarastaa. Ehdimme huipulle parahiksi näkemään auringon säteiden kipuamisen ylös taivaalle. Paikalla oli noin 200-300 muutakin turrea ja varsinkin aasialaiset pitivät aikamoista mekkalaa auringon noustessa. Näköalat olivat upeat. Pohjoisessa näkyi Dhaulagir (8167 m), Annapurna I (8091 m) ja idässä Annapurna South (7219 m). Valokuvia tuli räpsittyä kymmenittäin.

 

Huiputuksen jälkeen kävelimme takaisin kylään aamiaiselle. Minulle ei ruoka maistunut vieläkään, oli tainnut vuoristotaudin oireet iskeä. Päätäkin särki. Väkisin yritin jotain saada alas. Aamupalan jälkeen pakkasimme loput tavarat kasaan ja lähdimme eteenpäin kohti Tadapania. Reitti nousi aluksi jyrkästi takaisin 3000 m. Kävely tuntui nyt helpommalta kuin aikaisin aamulla. Maisemia ei voi kehua kylliksi; lumihuippuiset vuoret ja alppiruusumetsiköt loivat hienon kontrastin sinistä taivasta vasten.

Tadapan häämöttää jo

Ennen lounasta kävelimme kuivuneen joen uomaa pitkin. Lounas nautittiin korkean seinämän vieressä olevalla majapaikalla. Lounaaksi tarjottiin valkosipulikeittoa, joka ei minulle maistunut, mutta keiton lisukkeena oleva leipä sen sijaan kyllä. Keiton lisäksi oli tarjolla spagettia ja ranskalaisia – mielenkiintoinen yhdistelmä. Koska oli aprillipäivä eli 1.4. opas huijasi meitä lounaan jälkeen kertomalla, että Tadapaniin olisi vielä kolmen tunnin matka. Todellisuudessa sinne kesti noin tunnin. Lounaan jälkeen lähdimme kapeaa polkua pitkin, joka myötäili jyrkkää rinnettä. Sitä seurasi jyrkkä nousu ja siellä Tadapanin kylä (2540 m) jo häämötti.

Olimme kylässä hyvissä ajoin. Kello oli vasta kolme ja ehdimme käydä suihkussa ennenkuin muut ryhmät ryntäsivät paikalle. Ajoissa kannatti olla senkin vuoksi, ettei jäänyt ilman huonetta. Meidän ryhmästä yleensä joku kantajista lähti jo aamulla varaamaan meille huoneita seuraavasta kylästä, koska olisi ikävää todeta väsyksissä, että pitäisikin jatkaa vielä pari tuntia seuraavaan kohteeseen. Eikä se pari tuntia aina edes riittäisi. Kylän torilla myytiin erilaisia käsitöitä ja mekin hullaannuimme ostamaan huiveja ja shaaleja. Illalliseksi tarjottiin pizzaa ja se maistui, nam!

Saattaisit olla kiinnostunut myös:

Hammassärkyä ja myöhässä olevia lentoja Nepalissa
Viimeiset vaelluspäivät Nepalissa
Vuoristolento Mount Everestille

Blogiani voi seurata myös Facebookissa, Instagramissa ja Blogit.fi:ssä.