Vastaantulevassa veneessä miehet alkoivat valokuvata meitä, kun veneemme lipui ohi. Tältäkö tuntuu olla julkkis? Olimme Pokharassa Phewajärvellä veneretkellä ja paikallisten mielestä olimme niin eksoottisia, että meistä piti ottaa valokuvia. Edellisenä päivänä olimme palanneet takaisin Pokharaan viiden päivän Poon Hill vaellukselta ja tänään matka jatkuisi vielä Kathmanduun. Veneretki oli mukavan leppoisaa vaihtelua edellisten päivien jälkeen ja järveltä avautui komeat maisemat lumihuippuisille vuorille. Vierailimme myös järven keskellä olevalla saarella, jossa oli hindutemppeli Taal Barahi. Temppeli on myös paikallisten suosiossa ja varsinkin lauantaisin siellä on kovin ruuhkaista. Me olimme liikkeellä sunnuntaina, mutta väkeä siellä riitti silloinkin.
Iltapäivällä lensimme Kathmanduun. Kone oli taas pieni Buddha Airin kone ja sieltä oli ilmastointi rikki. Oli kuuma ja pomppuinen lento, joka ei onneksi kestänyt puolta tuntia kauempaa. Perillä jatkoimme suoraan kaupunkikierrokselle. Ensin menimme Swayambunathin tiibetinbuddhalaiseen stupaan, jonka newarit – Kathmandunlaakson asukkaat – perustivat aikoinaan laakson keskellä olevalle kukkulalle. Sieltä oli hienot näköalat kaupungin ylle. Tuhannet rukousliput liehuivat tuulessa ja melkein kuuli om ma ne pad me um -rukouksen kiirivän ylös tuulen mukana. Stupa tunnetaan toiselta nimeltä apinatemppelinä, koska siellä telmii lukuisia makaki-apinoita.
Temppeliltä jatkoimme matkaa Durbarin aukiolle ja siellä kävimme katsomassa lapsijumala Kumarin palatsia. Neitsytjumalatar Kumari on maan päällä asuva maaäidin sijainen. Hän näyttäytyy palatsin ikkunasta muutaman kerran päivässä. Paras aika nähdä hänet on noin kymmenen aikaan aamupäivällä. Kumari ei saa sanoa mitään tavallisille kuolevaisille, hän korkeintaan hymyilee ja vilkuttaa. Kumarin valta ulottuu aina tytön ensimmäisiin kuukautisiin saakka, jolloin hänen tilalleen valitaan salaisin menoin uusi noin 3-4-vuotias pikkutyttö. Uskotaan, että hänen suonissaan virtaa veren sijasta maitoa ja jos Kumari saa vaikkapa verta vuotavan haavan, hän menettää valtansa, jumalattaren veri kun ei ole punaista. Vallanvaihdon jälkeen tytön pitää opetella elämään tavallista elämää. Hän ei ole enää kuuluisa eikä kukaan tule katsomaan häntä kodin ikkunan taakse. Täytyy opetella tavallisia asioita kuten siivoamista. Vanhan uskomuksen mukaan Kumari ei voinut perustaa perhettä, koska hänen kanssaan naimisiin menevän miehen uskottiin kuolevan ennenaikaisesti. Onneksi Kumarit ovat tästä uskomuksesta huolimatta löytäneet miehen rinnalleen ja ovat menneet naimisiin. Oppaan tarinat kuulostivat meidän länsimaisten korviin aika rankoilta ja oli jotenkin vaikea ymmärtää tällaistä jumalatar myyttiä. Äitinä tuntui myös pahalta, että omasta lapsesta olisi tullut Kumari ja hänet olisi viety kotoa palatsiin asumaan. Kumarien äideille se on tosin tainnut olla kunnia-asia.
Kathmandun keskusta-alue oli täynnä elämää. Siellä menivät niin autot, mopot, ihmiset valtavine kantamuksiineen, eläimet – kaikki mahdolliset – sikin sokin pitkin katuja. Meteli oli tietysti sen mukaista. Katulapset juoksivat perässä kerjäämässä ja kaupustelijat olivat hihassa kiinni yrittäen myydä jotain. Hälinän keskeltä oli ihanaa päästä Shangri-La hotellin rauhaan.
Illalliselle menimme bussilla, koska ravintola oli 20 minuutin ajomatkan päässä. Ravintolassa oli vain matalia pöytiä ja niiden ääressä oli korituoleja. Kun istuimme pöytään, tuntui kun olisimme istuneet lattialla. Söimme paikallista ruokaa ja ruokailun lomassa katsoimme musiikki- ja tanssiesityksiä, jotka edustivat erilaisia tansseja ympäri Nepalia. Oli hauskaa nauttia illallista hieman erilaisessa ympäristössä. Hotelliin päästyämme, piti pakata jo valmiiksi tavaroita, koska aamulla oli aikainen herätys Mount Everestin vuoristolennolle. Sen jälkeen sanoisimme Nepalille hyvästit ja palaisimme Delhiin. Mutta siitä lisää tuonnempana – pysykää kanavalla!
Saattaisit olla kiinnostunut myös:
Hammassärkyä ja myöhässä olevia lentoja Nepalissa
Auringonnousu Poon Hillillä
Viimeiset vaelluspäivät Nepalissa
Blogiani voi seurata myös Facebookissa, Instagramissa ja Blogit.fi:ssä.
37 Comments
Sonja | FIFTYFIFTY
18.2.2017 at 13:40Olen muistaakseni lukenut jonkun artikkelin tuosta Kumarista, kuulosti sen verran tutulta jutulta. Ja on kyllä erikoista länsimaisen korviin. Voin kyllä kuvitella tuota menoa Kathmandussa. Mutta hitsi, mulla on mennyt ihan ohi nuo sun vaellusjutut, täytyy käydä lukemassa. Nepalissa vaeltaminen olisi niin once in lifetime -juttu. 🙂
mertsik
18.2.2017 at 19:15Kumarista on ollut lehdissä juttuja ja netistä löytyy varmasti myös. Minä en tiennyt tuosta lapsijumalattaresta mitään ennen matkaa ja melkein suu auki kuuntelin oppaan juttuja. Ei tuota voi käsittää. Nepal on vaeltamisen mekka – jos vaan patikointi kiinnostaa, niin suosittelen lämpimästi 🙂
Stacy Siivonen
19.2.2017 at 16:52Mä vihaan hihaan tarttujia ja huomion keskipisteenä olemista. Aivan erityisesti vihaan kuvia itsestäni, selfiekeppiä en edes omista. Herää kysymys, eikö siellä missään saa omaa rauhaa, niinku. Eikä saa, koska puolet planeetan väestöstä sattuu asumaan siellä.
mertsik
21.2.2017 at 20:39Kathmadun kaduilla ei saanut kävellä rauhassa. Koko ajan oli joku nykimässä hihasta tai kaupustelemassa jotain. Kun pääsimme takaisin hotellille, sai vihdoin huokaista kun kukaan ei juossut perässä eikä halunnut sinusta mitään. En tiedä onko siellä koko ajan sama meininki vai satuimmeko vain vilkkaaseen iltapäivä/alkuilta ruuhkaan.
Kettu
27.2.2017 at 14:31Pakko olla tästä rauhassa kävelystä eri mieltä – mä olen tälläkin hetkellä ihan täällä Kathmandun sydämessä ja täällä saa olla turistikin tosi rauhassa. Paikalliset ovat hyvin vaatimattomia ja sellasia tilaa antavia verrattuna melkein mihin tahansa toiseen Aasian kohteeseen. Täällä saa kulkea rauhassa ja kauppiaat, riksa- ja taksikuskit ovat tosi kohteliaita eivätkä tungettele.
mertsik
28.2.2017 at 21:51Hyvä kuulla, että sinulla erilainen kokemus. Omasta matkasta aikaa jo 7 vuotta ja ehkä satuimme ruuhka-aikaan liikenteeseen, koska meidän perässä roikkui kaupungilla koko ajan joku.
Kettu
1.3.2017 at 02:47Musta nepalilaiset ovat ylipäätään hyvin samanlaisia ku suomalaiset – hiljaisia ja vaatimattomia, eivät tungettele ja koskaan ei oo tarvinnut kahta kertaa kieltäytyä mistään taksitarjouksesta tai korukaupasta. Eivätkä he koskaan koskettele vieraita, ei siis mitään hihoissaroikkumisia, hiusten koskettelua tai ohikulkijoiden valokuvaamista.
Kathmandu voi tietty liikenteensä puolesta aiheuttaa äkkinäiselle ja aasiakokemattomalle vähän sydämentykytyksiä, mut musta toi liikennekin on paljon vähemmän kaoottista kuin vaikka Intiassa tai Bangladeshissa.
Reissaaja1
19.2.2017 at 22:05Jännä ja samalla järkyttävä kertomus Kumarista. Itse en ainakaan omasta tyttärestäni jumalatarta toivoisi, tosin kulttuurierot taitavat olla sellaiset, että luulen, että Kumarin synnyttäneelle se on kunnia-asia (jos omasta tyttärestä siis tulee jumalatar). On ankea pudotus tytölle, kun hän joutuukin asemastaan pois. Nepaliin olisi päästävä, juuri noiden kulttuurierojen kuin erilaisten tarinoiden vuoksi.
mertsik
21.2.2017 at 20:40Kumarin tarina oli minulle järkytys. Minäkään en omalle lapselle tuollaista kohtaloa haluaisi, mutta niinhän se taitaa olla, että Kumarin äidille se on suuri kunnia.
Anna | Tämä matka -blogi
19.2.2017 at 23:21Joo – Ei
Buddha Air niminen lentoyhtiö on jo yksinkertainen syy, miksi matka tuonne saattaa jääddä minulta tekemättä. Sitten kun olen 89-vuotias ja kaipaan kuolemaa, otan tämä ns. once in lifetime – kohteeksi.
mertsik
21.2.2017 at 20:43Haha! Buddha Air nimi herätti hilpeyttä jo ennen matkaa, mutta täytyy myöntää että hyvin siellä kaikki toimi, paitsi yhden koneen ilmastointi. Pikkukoneilla lentämisessä on toki oma jännityksensä, mutta kun ensimmäisestä lennosta selvisi, niin jännitys hävisi samassa. Toivottavasti elät vanhaksi niin pääset Nepaliin 🙂
Hanneli/ duunireissaaja
25.2.2017 at 08:04Hah, mä liityn tähän Annan suunnitelmaan. Mulle tulee melkoinen kermaperse-fiilis, kun en mitenkään pysty näkemään itseäni tuolla.
mertsik
26.2.2017 at 15:41Haha, toivotan sinullekin pitkää ikää, niin pääset Nepaliin 🙂
sari/ matkalla lähelle tai kauas
20.2.2017 at 21:29Kathmandu on varmaan shokkikokemus hiljaisten vaellusten jälkeen? Melko sotkuisen näköinen kaupunki mutta niinhän nuo kaikkia aasialaiset mutta silti niin kiehtovia jo ihan historialtaankin.
mertsik
21.2.2017 at 20:44Olihan se ihanien vaellusmaisemien jälkeen melko ankea. Toki keskustassa oli kauniita rakennuksia ja ylhäällä kukkulalla oleva stupa oli myös hieno. Mutta se kaikki sekasorto, jätteet kadulla, ihmispaljous ym. ei ollut miellyttävää.
Kati / Lähinnä Kauempana
21.2.2017 at 08:59Ai kamala, oma Tytär just siinä iässä, että se voitaisiin salamenoin valita Kumariksi. Kyllä kylmää. 🙁
Nepalin matkan jälkeen on varmasti mennyt kauan kaiken koetun, nähdyn ja kuullun pureskelussa. Onneksi sinulla on tämä matkablogi, missä voi purkaa ajatuksia ja kokemuksia. Näitä on todella mielenkiintoista lukea!
mertsik
21.2.2017 at 20:47Onneksi Suomessa ei valita Kumaria. Ei voi muuta kuin ihmetellä mihin kaikkeen ihmiset uskovat. Nepalin matka on tehty itseasiassa jo seitsemän vuotta sitten, mutta kyllä sen kaiken sulattelussa meni aikaa. Nyt on ollut kiva käydä matkaa uudestaan läpi, kun olen lukenut matkapäiväkirjaa ja kirjoitellut juttuja tänne. Mukava kuulla Kati, että olet viihtynyt 🙂
Merituuli
21.2.2017 at 19:09Kumara-tarina sai äitinä melekin kyyneleet silmiin. Mikä hukkaanheitetty lapsuus!
mertsik
21.2.2017 at 20:48Sanopa muuta! En haluaisi omille lapsille samaa kohtaloa.
Johanna Hulda
22.2.2017 at 17:25Tämä on varmaankin joku vanhempi reissu, kun maanjäristys ei ole vielä tehnyt Kathmandussa tuhojaan? Tänä päivänä siellä voi näyttää vähän erilaiselta. En ole koskaan käynyt, mutta Delhissä olen, joten voin kuvitella että vilskettä ja kaaosta riittää Nepalinkin pääkaupungissa, vaikkei varmaan samassa mittakaavassa kuin naapurissa.
Veikkaan, että Kumariksi valitseminen on juurikin kunnia-asia ja varmaan monille perheille helpotuskin, koska tytön koulunkäynnistä ym. ei ole silloin tarvinnut huolehtia. Kiinnostava perinne kyllä.. Millaiseksihan sitä kasvaa, kun on lähes koko lapsuutensa ollut palvottu jumalhahmo?
mertsik
26.2.2017 at 15:46Matka on tehty vuonna 2010, joten maanjäristyksen tuhot eivät tietenkään näkyneet. Kumareilla on vallanvaihdon jälkeen aikamoinen opettelu ns. tavalliseen elämään. Ei varmasti ole helppoa teini-ikäiselle tytölle.
Anna | Muuttolintu.com
23.2.2017 at 03:31Kathmandu ja Nepal on jossain välissä lähdettävä kokemaan. Jonkin vaelluksen yhteydessä epäilemättä. Se tuntuu aina hassulta, kun paikalliset kuvaa meitä länkkäreitä. Sitten taas toisaalta, otetaanhan mekin niistä kuvia samalla tavalla 🙂
mertsik
26.2.2017 at 15:51Paikallisten innostus ottaa meistä länkkäreistä kuvia tuntuu hassulta, mutta kuten totesit, teemme itse sitä samaa. Minusta se tuntui jopa kiusalliselta päätyä jonkun loma-albumiin 🙂
Mira Jalomies
23.2.2017 at 10:55Kathmandu ympäristöineen ja Everestin vuoristoseutu tekivät todella syvän vaikutuksen, kun reissasin siellä joskus 15 vuotta sitten. Vieläkin menevät kylmän väreet (ihanat sellaiset), kun muistelen sitä. Helppo matkakohde se ei toki missään nimessä ole.
mertsik
26.2.2017 at 15:52Totta, että se on upeaa seutua. Mieli tekisi palata sinne joskus, mutta hieman eri reiteille. Pitäisi vaan keksiä jostain 3-4 viikkoa lomaa, jotta ehtisi toteuttaa pidemmän vaelluksen.
Miika & Gia | matkakuume.net
23.2.2017 at 17:50Kathmandu oli todella jännittävä ja ristiriitainen paikka. Toisaalta pidin hirveästi sen kulttuurista, toisaalta se ajoi ihan hulluksi. Liikenne oli erityisesti mieleenpainuvaa. Toisaalta hirveää kaaosta, toisaalta hyvinkin jouheva..
Meiltä löytyy pari postausta myös Kathmandusta, varmaan useampikin jos jaksaisi kaivella. 🙂 Huomasin yhden postauksesi jälkeen miettiväni että olisipa sinne mukava mennä taas, ehkä hieman erilaisella asenteella. Lähtövideo, joka kuvattiin Kathmandusta kuukauden Nepalissa oleskelun jälkeen, kertoo kuitenkin toisaalta suuresta helpotuksesta.
http://www.matkakuume.net/2014/12/haivahdys-vanhaa-nepalia-glimpse-of.html
http://www.matkakuume.net/2014/11/liikenne-katmandussa-traffic-in.html
mertsik
26.2.2017 at 15:56Kiitos linkeistä, kävin kurkkaamassa teidän jutut. Mukava lukea muiden kertomuksia samasta kohteesta. Aina niihin löytyy eri twisti 🙂
Terhi/ Fammo matkalla
24.2.2017 at 14:53Mielenkiintoinen jumalatar. Ei ole sillä pikkutytöllä onnellista lapsuutta vaikkakin sukulaiset varmasti sitä mieltä ovatkin.
Minä kyllä siedän ihmismassat ja vilinät, onhan se oma valinta jos johonkin matkustaa. Melkein joka paikassa riittää ihmisiä, mikäli haluaa olla rauhassa voi nököttää mökillä, siellä eivät häiritse muut kuin linnut.
mertsik
26.2.2017 at 15:59Ei minuakaan yleensä ihmismassat häiritse, mutta tuolla koin ahdistavaksi sen, että kadulla kävellessä joku halusi sinusta koko ajan jotain. Pieni käsi pyysi kolikkoa tai kaupustelijat juoksivat perässä myyden jotain.
Lotta | Watia.fi
25.2.2017 at 04:00Melkoinen tuo kumar-perinne! Tosi mielenkiintoinen. Jännä aina kuulla, miten eri puolilla maailmaa on niin erilaisia uskomuksia.
mertsik
26.2.2017 at 16:01Maailmalla on tosiaan mitä ihmeellisimpä uskomuksia. Mielenkiintoista nähdä miten kauan eri perinteet elävät, kun ihmisten tietoisuus asioista kasvaa sähköisten medioiden ym. ansioista.
Arna / Cocoa etsimässä
25.2.2017 at 14:14Kathmandu ja Nepal ylipäätään ovat olleet matkahaavelistalla jo pitkään. Ehkä kaupungin kaoottisuus ei tulisi niin isona sokkina, kun on kuitenkin matkaillut jo useammassa aasialaisessa suurkaupungissa? Aika jäätävä tuo Kumari-perinne kyllä. Länsimaisen näkökulmasta tuo ei voi millään tehdä hyvää lapselle tai hänen perheelleen, aika järkyttävää.
mertsik
26.2.2017 at 16:05Suosittelen Nepalia matkakohteeksi varsinkin jos/kun Aasian maat kiinnostavat. En kovin helposti ahdistu köyhyyden tai kerjäläisten näkemisestä, mutta Kathmandussa se vaan löi yli. Kumari-perinne on tosiaan aika järkyttävä. Toivottavasti siitä ajan myötä luovuttaisiin.
Anna K.
25.2.2017 at 22:18Nepal on joskus käynyt mielessä, että sielläkin vois olla mielenkiintoista käydä. Mutta sitten vähän ahdistaa tuo kaoottisuus, järjetön liikenne ja jos joku nykii hihassa. En vaan jaksa sellaista, länsimainen prinsessa kai sitten oon. 🙂
mertsik
26.2.2017 at 16:07Yleensä minua ei ko. asiat ahdista, mutta jostain syystä Kathmandussa ne tuntuivat olevan liikaa.
OTTOIZAKAYA.COM / OTTO
25.2.2017 at 22:22Kathmandu on ollut mun yks lemppari kaupungeista missä oon käynyt. Tunnelma siellä on jotenkin tosi mystistä ja aistikasta. Mielenkiintoista lukea muiden kokemuksia! 🙂
mertsik
26.2.2017 at 16:08Näin me ollaan erilaisia 🙂 Tästä reissusta on aikaa 7 vuotta. Olisi mielenkiintoista mennä sinne nyt uudestaan ja katsoa tuleeko samanlaiset fiilikset.