Mount Everest Base Camp – vaellus alkaa

Mount Everest Base Camp (EBC) -vaellus on yksi maailman kuuluisimmista ja suosituimmista vaelluksista. Reitti alkaa Luklasta ja kulkee Nepalin upeiden vuoristomaisemien halki päätepisteenä ikoninen Everestin perusleiri 5346 metrin korkeudessa.

Olin haaveillut EBC-vaelluksesta monta vuotta, ja vihdoin tänä keväänä avautui mahdollisuus lähteä sinne. Vaellusmatka kesti kokonaisuudessaan noin kolme viikkoa. Vaellus perusleiriin kesti meillä 10 päivää ja matka takaisin alas neljä päivää. Ennen ja jälkeen vaelluksen vietimme pari päivää Katmandussa.

Suomessa on ainakin kaksi matkatoimistoa, jotka järjestävät EBC-vaelluksia. Valitsin näistä kahdesta Aventuran ja syynä oli se, että heidän matkallaan me pääsimme yöpymään perusleirissä. Se ei yleensä ole mahdollista vaeltajille, mutta Aventuran käyttämä yhteistyökumppani järjesti tänä vuonna kiipeilymatkan Everestille ja saimme käyttää kiipeilijöille varattuja telttoja.

Oli hauskaa lähteä pitkästä aikaa vuorille, koska edellisestä vuorivaelluksesta oli ehtinyt kulua jo 9 vuotta. Kiipesin silloin Euroopan korkeimman vuoren, Mt. Elbruksen, huipulle. Enpä silloin tiennyt, että kuluisi useampi vuosi ennenkuin seuraavan kerran pääsisin vuorille.

Minkälainen Everest Base Camp -vaellus on?

EBC-vaellus on raskas ja fyysisesti vaativa. Kiipeilytaitoa ei tarvita, koska perusleiriin pääsee kävelemällä eikä matkan varrella ole kiipeilyosuuksia. Haasteelliseksi reitin tekee muun muassa ohut ilmanala, alkeelliset olosuhteet ja raskaat nousuosuudet.

Paras aika vaellukselle on kevät (maalis-toukokuu) tai syksy (loka-marraskuu). Silloin on kuivimmat ja selkeimmät kelit. Itse halusin matkaan juuri keväällä, koska kuivan kelin lisäksi silloin Nepalissa on vehreää ja kaunista, kun kaikki pensaat ja puut ovat kukassa. Olen käynyt Nepalissa kerran aikaisemmin ja senkin matkan tein keväällä. Sieltä jäi muistoksi upeat kukkivat pensaat lumihuippuisia vuoria vasten.

Meidän matkamme Nepaliin kulki Istanbulin kautta. Meillä oli Istanbulissa reilusti vaihtoaikaa ja lopulta lento oli vielä noin neljä tuntia myöhässä ja pääsimme matkaan vasta puolen yön jälkeen. Meitä oli iso 17 hengen ryhmä. Aikaisemmilla reissuilla on ollut noin 10 henkeä, mikä on ollut minusta aika sopiva. Kentällä lentoa odotellessa oli aikaa tutustua toisiin.

Päivä Katmandussa

Katmanduun laskeuduimme aamupäivällä. Ostimme kentältä viisumit (50 €). Ne sai nopeasti, koska olimme täyttäneet etukäteen viisumikaavakkeet ja tulosteiden kanssa menimme tiskiltä toiselle.

Sina-opas oli meitä kentällä vastassa ja menimme pikkubussilla 20 minuutin matkan hotelli Tibetiin. Se oli oikein sympaattisen oloinen paikka. Huilasimme hotellilla hetken ja sen jälkeen kävelimme Thamelin kaupunginosaan vaihtamaan rahaa ja hoitamaan viime hetken hankintoja vaellukselle.

Illalla oli edessä pakkausurakka. Reppu sai painaa maksimissaan 5 kg ja duffelikassi 10 kg. Osa tavaroista jäi hotellille odottamaan paluuta. Painorajat aiheuttivat haasteita, mutta sain lopulta matkaan lähtevät kassit valmiiksi eikä painoakaan ollut kuin ehkä pikkuisen yli.

Lento Luklaan ja ensimmäinen vaelluspäivä

Yöllä kello herätti aikaisin, koska klo 02 lähdimme ajamaan Ramechhapiin. Nepalin sisäiset lennot Luklaan lennetään tänä vuonna Ramechhapista, jonne oli noin viiden tunnin automatka. Katmandusta ei lennetty suoraan, koska sesonkiajan ruuhkat aiheuttivat ongelmia entisestään ruuhkaiselle Tribhuvanin kansainväliselle lentokentälle. Pidimme matkalla yhden tauon ja olimme perillä Ramechhapissa aamuseitsemältä.

Perillä saimme kuulla, että koneet eivät lentäisi suoraan Luklaan huonon ilmanlaadun (savusumun) vuoksi. Vaihtoehtona oli lentää Phaplun kentälle ja sieltä helikopterilla Luklaan. Parin tunnin odottamisen jälkeen tämä suunnitelma osittain toteutuikin. Koska emme kaikki mahtuneet samaan koneeseen, meidät jaettiin kahteen porukkaan ja ensimmäiset lähtivät pienkoneella Phapluun. Halusin ensimmäiseen porukkaan ja siihen myös pääsin. Lento kesti noin 20 minuuttia.

Phaplussa odotimme toista porukkaa, mutta heitä ei näkynyt. Sitten tuli tieto, että ilmanlaadun tilanne oli sen verran parantunut, että pääsisimme sittenkin lentämään Luklaan pienkoneella. Hypättiin koneeseen ja lyhyen lentomatkan jälkeen laskeuduimme maailman vaarallisimmalle lentokentälle. Vaaralliseksi sen tekee erittäin lyhyt ja kalteva kiitorata, joka päättyy jyrkkään pudotukseen. Luklaan saa lentää vain kokeneet lentäjät.

Lukla sijaitsee vuoristoalueella 2840 metrin korkeudessa. Yhtäkkinen hyppäys korkealle tuntui aluksi hengästyttävälle, mutta pian siihen tottui. Odotimme Luklassa lopulta noin 1,5 tuntia toista porukkaa, joka ei ollut ehtinyt lentää Phapluun, kun tieto lentojen muutoksesta tuli. He tulivat Ramenchhapista suoraan. Kun kaikki vihdoin olivat koossa, söimme lounaan ja sen jälkeen reput selkään ja kohti Phakdingia (2434 m).

Reitti alkoi kivipäällysteisellä polulla ja jatkui läpi useiden sherpakylien. Matkan varrella saimme ensimakua rukousmyllyistä, mani-kivistä ja riippusilloista kuin myös jyrkistä nousuista ja laskuista. Phakdingiin saavuimme noin kolmen tunnin vaeltamisen jälkeen. Phakding on pieni paikka, joten vaellusmajan lisäksi siellä ei juuri muuta ollut. Meillä oli pitkä päivä takana, joten mitään virikkeitä emme tarvinneetkaan.

Vaellusmajoissa majoituimme kahden hengen huoneisiin, ja kämppäkaveriksi sain ihanan Tiinan. Huone oli todella alkeellinen, kuten ne yleensäkin ovat tuollapäin. Huoneessa oli sängyt, yöpöytä ja seinällä pari naulakkoa, jonne sai ripustettua vaelluksesta hikisiä vaatteita kuivumaan.