Jos et omista paksua lompakkoa, liutaa sponsoreita tai Veikka Gustafssonin kiipeilytaitoja tuskin kiipeät koskaan Mount Everestille. Mutta eipä hätää, maailman korkeimman vuoren voi nähdä läheltä myös vuoristolennolla. Luulen, etten itse ainakaan koskaan tuon lähemmäksi Everestiä tule pääsemään.
Nepalin matkalla meillä oli mahdollisuus päästä tälle vuoristolennolle ja minun ei tarvinnut montaa sekunttia miettiä kun retkeä meille ehdotettiin. Retki ei kuulunut matkan hintaan, mutta koska vuorilla ei ollut rahaa mennyt juuri mihinkään, maksoin siitä mielelläni ylimääräistä. En ole laittanut hintaa ylös, mutta muistaakseni se oli jotain 100-150 dollarin välillä. Minun lisäkseni myös Anneli ja Paula meidän ryhmästä innostuivat lähtemään mukaan.
Meidät haettiin hotellilta seitsemän aikaan aamulla ja menimme siitä suoraan lentokentälle. Lento oli myöhässä eikä kukaan tiennyt mihin aikaan se pääsisi lähtemään. Sää oli pilvinen ja sumuinen, joten sen vuoksi koneet eivät lentäneet. Vuorilla sää muuttuu nopeasti ja lentokentät saattavat olla useita päiviä kiinni huonon sään vuoksi. Meitä tietysti jännitti ehdimmekö lennolle ollenkaan. Meidän piti olla lounasaikaan takaisin hotellilla ja iltapäivällä lähtisimme vielä kohti Delhiä. Viereisellä penkillä istui ryhmä italialaisia ja heidän matkanjohtajansa kävi kuumana, kun lennon lähtöajasta ei ollut tietoa. Heillä oli paluu vielä samana päivänä kotiin ja nainen mesosi lentokentän työntekijälle, etteivät he ole nähneet Nepalin matkallaan vielä yhtään vuorta, vaikka ovat siellä viikon ajan kiertäneet. Tämä olisi heille ainoa mahdollisuus. Ihmettelin kovasti minkälainen matkaohjelma italialaisilla oli ollut, jos he eivät olleet onnistuneet yhtään vuorta näkemään. Luultavasti olivat pyörineet Kathmandun liepeillä. Siellä ei lumihuippuja näkynyt.
Mekin olimme jo lähdössä pois, kun mitään ei näyttänyt tapahtuvan. Paula soitti paikallisoppaalle ja pyysi kyytiä hotellille. Opas käski meitä kuitenkin ottamaan rauhallisesti ja odottamaan vielä hetken, koska lento lähtisi pian. Niinhän siinä kävikin, että lento lähti 15 minuutin kuluttua ja aivan viime hetkellä meidän aikataulua ajatellen. Lensimme 19-paikkaisella Buddha Airin koneella. Kone tuli täyteen, mutta italialaisia ei näkynyt. En tiedä pääsivätkö he koskaan lennolle näkemään vuoria. Koneessa oli käytävän molemmin puolin yhdet penkit. Pian nousun jälkeen ensimmäiset vuoret tulivat näkyviin. Lentoemäntä jakoi meille esitteet, jossa vuorijonot näkyivät ja hän kiersi kertomassa mikä huippu milloinkin oli näkyvissä. Jokainen pääsi vuorollaan myös koneen ohjaamoon, koska sen isoista ikkunoista oli kaikista parhaimmat näköalat lumihuipuille.
Olimme todella innoissamme ja valokuvasimme ahkerasti vuortenhuippuja. Kun tuli minun vuoroni päästä ohjaamoon, Mount Everest näyttäytyi koko komeudessaan edessämme. Minulla oli sekä videokamera että tavallinen kamera käsissä, ja häkellyin niin paljon näkemästäni, etten tiennyt millä olisin kuvannut. Toinen koneen ohjaajista tuli hätiin ja otti videokamerani kuvaten edessämme avautuvia näkymiä. Täytyy myöntää, että melkein tippa tuli linssiin, kun Everest oli siinä edessämme. Siinä se seisoi niin lähellä, mutta samalla niin kaukana. Everestin kohdalla kone kääntyi takaisin samaa reittiä ja yhteensä lentomme kesti tunnin verran.
Tämä lento oli yksi elämäni parhaimpia. En unohda koskaan sitä näkymää ohjaamon ikkunasta. Videokin taitaa olla vielä tallessa jossain, ehkä pitäisi kaivaa se esiin ja fiilistellä tunnelmia.
Saattaisit olla kiinnostunut myös:
Auringonnousu Poon Hillillä
Euroopan katolla
Afrikan katolla
Vinkki: TV Kutosella esitetään keskiviikkoisin klo 19 ja uusinta sunnuntaisin puolen päivän jälkeen ohjelmaa ”Everestin huipulle” Siinä seurataan kiipeilyryhmän yritystä päästä ohjelman nimen mukaisesti maailman korkeimman vuoren huipulle. Toinen tuotantokausi alkoi keskiviikkona ja hyvin pääsee vielä mukaan, jos tällaiset ohjelmat kiinnostavat. Ohjelmasarja on ollut aikaisemmin katsottavissa Netflixin kautta.
Blogiani voi seurata myös Facebookissa, Instagramissa ja Blogit.fi:ssä.
Terhi / Muru Mou
19.2.2017 at 18:44No vau, varmasti aivan mahtava kokemus! Minua olisi arveluttanut lähteä lentämään Buddha Airilla vuoristoon, mutta Everestin näkemisen vuoksi olisin ehkä uskaltanut ottanut riskin 😀 Mahtava tuuri, että olit juuri silloin ohjaamossa, kun Everest oli suoraan edessä!
mertsik
28.2.2017 at 21:56Oli upea kokemus! Buddhalla oli tuossa vaiheessa jo lennetty, niin se ei enää jännittänyt. Enemmän jännitimme sitä, ehdimmekö koko lennolle kun se oli niin paljon myöhässä. ?
Meri / Syö Matkusta Rakasta
19.2.2017 at 20:17Vau! Minäkin epäilen kaikkien tällaisten lentojen turvallisuutta, mutta mikä kokemus! Sukulaiseni muuten jumittui yli viikoksi jonnekin vuoristoon sumun takia, kun helikopteri ei päässyt lähtemään matkaan. Lennot Suomeen yms. ehti mennä siinä ajassa menojaan. 😀
mertsik
28.2.2017 at 22:02Kieltämättä, kun sain ennen reissua matkaohjelman käteen ja näin millä yhtiöillä lentäisimme, mielessä kävi mikä Buddha Airin turvallisuustaso on. Onhan niitä siellä valitettavasti tippunutkin. Ystäväni jäi myös jumiin tuonne muutama vuosi sitten huonojen sääolosuhteiden vuoksi. Heilläkin reissu sitten venähti.
Maarit Johanna
19.2.2017 at 20:59Huhhuijaa mikä kokemus!! Minuakaan ei kyllä olisi saanut tuonne koneeseen, koska pelkään jo tavallisen suomalaisen yhtiön koneessa ihan tarpeeksi 😀 Maisemat ovat kyllä huikaisevat. Muistan edelleen, kun pikkukoneella ylitin kerran Alpit Muchenista Klagenfurtiin aurinkoisena päivänä. Se vasta oli jotain! Mutta tuolla varmaan ihan unohtumatonta. 🙂
mertsik
28.2.2017 at 22:06Lentopelkoiselle vuoristolento olisi varmasti aika extreamea ? Alpit on myös upeat ja toivon aina selkeää säätä jotta niistä näkisi jotain, jos lennetään niiden yli.
Pirkko / Meriharakka
20.2.2017 at 11:19Olemme lentämästä Nepalista Bhutaniin ja olemme saaneet runsaasti ohjeita siitä, että millä puolella meno/paluumatkalla pitäisi koneessa istua. Saa nähdä nyt sitten miten onnistuu 🙂
mertsik
28.2.2017 at 22:07Toivottavasti olitte oikealla puolella ja onnistunut reissu muutenkin ?
Sandra / Terveiset päiväntasaajalta
20.2.2017 at 17:16Wow miten makeeta on varmasti ollut! 🙂 Miä oisin kanssa käyttänyt rahani tuohon 😀
mertsik
28.2.2017 at 22:08No kyllä! Ei sitä kauaa tarvinnut miettiä. ?
Teija / Lähdetään Taas
21.2.2017 at 22:06Voi mikä pikkuraha tuosta kokemuksesta! Eipä olisi itsenikään tarvinnut pohtia lähteäkö vaiko eikö. Wau!
mertsik
28.2.2017 at 22:10Äläpä muuta ? Olisin katunut, jos olisi jäänyt väliin. Onneksi sääkin kirkastui, että päästiin ilmaan.
Terhi/ Fammo matkalla
24.2.2017 at 14:58Oli varmasti upea kokemus. Olipa onni, että sumu hälveni ja pääsitte matkaan. Ja edullista oli!
mertsik
28.2.2017 at 22:12Oli hieno kokemus ja onneksi sää kirkastui.
Heidi / Maailman äärellä
24.2.2017 at 17:50On varmasti ollut ikimuistoinen kokemus! Minä olin jo ihan täpinöissäni, kun Chileen lennettäessä lensimme Andien yli.
mertsik
28.2.2017 at 22:13Vuorien yli lentäminen on aina hienoa ja täytyy vaan toivoa aina silloin selkeää säätä.
Kohteena maailma / Rami
24.2.2017 at 23:17Mahtavan näköistä ja varmasti kokemus, joka on ikimuistoinen! Saatan muistaa väärin, mutta nuorempana olen käsittääkseni nähnyt koneesta Everestin ohilennolla – en tosin noin läheltä. On toi Himalaja upean näköinen, mahtava lentää siitä aina ohi aurinkoisella säällä!
Katselen muuten tuota TV-ohjelmaa tai ainakin vastaavaa, joskin National Geographyltä tai Travel Channelilta -> en nyt muista kummalta tulee. Mielenkiintoinen ohjelma kaiken kaikkiaan ja hurja on siellä luonto välillä! Jos ei aina, niin suurimman osan ajasta…
P.S. Ama-Dablamin kohtala on kova, kaikkialla muualla oli se ihailluin 🙂
mertsik
28.2.2017 at 22:22Oli kyllä ikimuistoinen kokemus. Himalaja on upea ja kiva sitä on isommassakin koneesta ihailla. Olen tuota Everest sarjaa katsonut joskus Netflixistä ja nyt ollut kiva seurata uudestaan. Sää siellä on kyllä arvaamaton. Hurjia kavereita, jotka sinne kiipeävät ja osa vielä ilman lisähappea. ?
Pia / Lyhyenä hetkenä
25.2.2017 at 12:18Huhhuh! Nyt on maisemat lennolla kohillaan. En tiedä miten minulle korkeanpaikankammoisena tuollaisella lennolla kävisi, mutta noiden näkymien vuoksi saattaisi uhmata omia pelkojanikin!
mertsik
28.2.2017 at 22:26Korkeanpaikan kammoa siellä ei tule, kun korkeuserot häviävät noin ylhäällä. Tämä nyt oma veikkaus, mutta esim. laskuvarjolla voi hypätä vaikka olisi korkeanpaikan kammoinen. Noissa maisemissa pelot kyllä unohtuu ?
Kaisa
25.2.2017 at 20:27Upeat maisemat! Ja hauska yksityiskohta että pääsitte ohjaamoon – se kun nykyään on aika harvinaista varsinkin reittilennoilla.
mertsik
28.2.2017 at 22:28Ohjaamoon pääsy oli kyllä bonusta, en muista kerrottiinko siitä meille edes ennen lentoa. Mulla kävi vielä tosi hyvä tuuri, kun olin viimeisten joukossa jotka sinne meni ja Everest oli juuri silloin nenän edessä.
Heidi / Fiiliksiä & hetkiä
25.2.2017 at 22:33Upeita kuvia! Voin vain kuvitella sen fiiliksen, mikä noita yläilmoista läheltä katsoessa on ollut. Minä aina Alppien tms. vuoriston yli lentäessäkin fiilistelen kirkkaalla säällä niitäkin jo 🙂
mertsik
28.2.2017 at 22:31Kiitos! Sama täällä ja toivon aina silloin ikkunapaikkaa ?
Emma
29.12.2017 at 17:34Huh, voin kuvitella sen maisemaonnellisuuden tunteen kun noita pääsee yläilmoista katsomaan, on varmasti ollut loppuiäksi mieleenpainuva kokemus! Ja onneksi selvisit Buddha Airistakin hengissä ?
Merja / Merjan matkassa
30.12.2017 at 10:36Kiitos Emma 🙂 Se oli paras lento, minkä olen koskaan tehnyt ja ne maisemat kyllä tallentuivat kovalevylle niin päähän kuin videokameraankin 😉 Buddha Air oli ihan kelpo lentoyhtiö. Lensimme reissun aikana sillä useamman kerran. Ainoastaan yhdellä lennolla oli pieniä ongelmia, kun ilmastointi ei toiminut sisällä ja siellä oli todella lämmin. Onneksi kyseessä oli vain lyhyt puolen tunnin lento.