Hiljainen Lima ja lumihuippujen ympäröimä Arequipa

”Onkohan täällä aina näin hiljaista?”, ajattelin kun talsimme Liman, Perun pääkaupungin, katuja lokakuisena aamuna vuonna 2011. Olimme tulleet Aventuran matkassa ystäväni kanssa kaupunkiin edellisenä iltana. Aamulla oli ollut aikainen herätys kaupunkikierrokselle, koska iltapäivällä lentäisimme jo Arequipaan. Kaupungin hiljaisuus taisi johtua siitä, että kello oli vasta seitsemän aamulla ja kaduilla ei montaa ihmistä meidän lisäksi näkynyt.

Rakkauden puisto, El Parque del Amor, tuli meitä ensimmäisenä vastaan. Puistosta oli hienot näkymät Tyynellemerelle ja tuntui uskomattomalle, että olimme oikeasti Tyynenmeren rannalla Perussa. Tyynimeri – sehän on todella kaukana kotoa. Liman kaupunki rakensi Rakkaudenpuiston, koska puiston huonoa mainetta haluttiin muuttaa parempaan suuntaan. Puiston jyrkänteeltä tehtiin itsemurhahyppyjä ja siellä viihtyivät myös huumeiden käyttäjät. Rakkauden puisto muistutti Gaudin puistoa Barcelonassa ja sen keskellä oli rakennettu iso patsas, joka esittää suutelevaa pariskuntaa. Puisto on pyhitetty rakkaudelle ja vuosittain siellä kuulemma järjestetään suutelukilpailu.

Sää oli harmaa ja viileä. Kävelimme vanhan kaupungin hiljaisia kujia ja päädyimme Plaza de Armasille, jonka reunoilta löytyi katedraali ja presidentin linna. Aukion keskellä oli iso suihkulähde, joka täytetään kerran vuodessa veden sijaan Piscolla. Ollapa juuri sinä päivänä suihkulähteen vieressä 🙂

 

Kaupunkikierroksen jälkeen lähdimme lentokentälle ja edessä oli 1,5 tunnin lento Arequipaan, joka on Perun toiseksi suurin kaupunki. Lensimme Tacalla  ja lennon aikana ihailimme ikkunasta näkyviä lumihuippuisia tulivuoria. Arequipa sijaitsee 2300 metrin korkeudessa ja kaupunkia ympäröi kolme tulivuorta, joilla on korkeutta n. 6000 m. Arequipaa sanotaan myös valkeaksi kaupungiksi, La Ciudad Blanca, koska monien rakennusten materiaalina on käytetty vulkaanista sillar -nimistä kiveä, joka hohtaa auringonpaisteessa valkoisena. Aurinkoinen sää meitä tervehtikin Arequipassa.

Arequipasta löytyy myös Plaza de Armas -niminen aukio. Sen toisessa päässä oleva katedraali kärsi suuria vahinkoja maanjäristyksessä vuonna 2001. Kirkko korjattiin kuntoon jo seuraavan vuoden aikana.

Kävimme välillä viemässä tavaramme Casa Andina -hotelliin ja sitten jatkoimme kaupunkikierrosta. Kierros päättyi Santa Catalinan luostariin. Se perustettiin vuonna 1580 varakkaiden espanjalaisten perheiden tyttärille. Perheen ensimmäinen tytär naitettiin perheen valitsemalle hyvään sukuun kuuluvalle pojalle ja toinen tytär laitettiin luostariin 12-vuotiaana. Perheelle oli suuri kunnia, kun tytär pääsi Santa Catalinaan. Luostarissa piti olla vähintään neljä vuotta ja sen jälkeen sai itse päättää, jatkaako siellä vai palaako kotiin. Suurin osa jäi, koska kotiinpaluu olisi ollut perheelle suuri häpeä. Perhe oletti, että kun yksi tyttäristä on lähellä jumalaa, he muutkin pääsevät taivaaseen. Perhe ei välttämättä tiennyt, miten kovaa elämä luostarissa oli.  Luostarialue on laaja ja sen tutkimiseen saa kulumaan useamman tunnin. Se oli aikoinaan kuin pieni kaupunki, josta ei tarvinnut (tai saanut) poistua.

Pitkän päivän jälkeen alkoi vatsa kurnia ja menimme kuuluisan perulaisen kokin, Gastón Acurion, Chicha-ravintolaan syömään. Listalla oli alpakkahampurilaisia ja muita perulaiseen keittiöön kuuluvia herkkuja. Ruoan jälkeen hotelliin nukkumaan ja keräämään voimia seuraavaa päivää ja Colca Canyonia varten.

Saattaisit olla kiinnostunut myös:

Karuja maisemia matkalla Chivayn kylään
Andienkondorien lentonäytös Colca kanjonilla
Päivä Titicaca-järvellä
Taquile-saaren neulovat miehet

Blogiani voi seurata myös Facebookissa ja Instagramissa.