Inkapolku-vaellus alkaa

Hetki piti miettiä miksi kello soi 04:30. Pää toimi onneksi nopeasti aikaisesta aamusta huolimatta, ja tajuntaan muodostui kuva Cuscosta ja tänään alkavasta Inkapolku-vaelluksesta. Ystäväni jäi nukkumaan, koska hän ei jalassa olevan rasitusvamman takia päässyt mukaan. Harmitti! Yhdessä meidän piti tämä tehdä, mutta tällaista elämä on, aina kaikki ei mene niinkuin suunnittelee.

Ennen kuutta lähdimme bussilla kohti vaelluksen lähtöpaikkaa. Matka kesti 1,5 tuntia Ollantaytamboon, jossa pysähdyimme aamukahville. Ollantaytambo oli Pachacútecin hallituskaudella inkavaltakunnan pääkaupunki ennen Machu Picchun rakentamista. Kaupunki sijaitsee inkojen Pyhässä laaksossa, noin 2800 metrin korkeudessa. Kantajat hyppäsivät sieltä kyytiin ja matka jatkui vielä tunnin verran ennenkuin olimme km82-rautatieseisakkeella, joka oli vaelluksen lähtöpaikka. Rautatieseisakkeen nimi kuulosti ihan Harry Potterilta. Täällä ei tarvinnut onneksi betonipylväitä vasten juosta, että pääsi seuraavalle etapille.

Mikä on Inkapolku?

Inkapolku (Inca Trail) on Etelä-Amerikan suosituin vaellusreitti. Se on noin 43 kilometriä pitkä ja sen vaeltamiseen menee neljä päivää. Vaellus vaatii hyvää kuntoa sekä kunnon varusteet. Vaelluksella nukutaan teltoissa ja hyvä makuupussi pitää kylmän loitolla. Reitti kulkee suurimmaksi osaksi 3000-4000 metrin korkeudessa rehevissä maisemissa vuorten rinteillä.

Inkapolku on todella suosittu ja vuosittain siellä patikoi yli 100 000 ihmistä. Turistien määrää alettiin joitakin vuosia sitten rajoittaa, koska turistimassat kuluttavat maastoa. Alueella on esiintynyt maanvyörymiä, jotka ovat vahingoittaneet muinaisia raunioita. Nykyään Inkapolun saa aloittaa päivittäin vain 500 ihmistä. Vaelluslupa tulee hankkia hyvissä ajoin, varsinkin sesonkiaikoina.

Machu Picchulle pääsee myös junalla sekä bussilla, jos vaeltaminen ei kiinnosta. Matkaan kannattaa silloinkin lähteä hyvissä ajoin, koska junamatka Cuscosta kestää neljä tuntia ja loppuosa kiemuraista serpentiinitietä mennään bussilla.

Inkapolku -vaellus alkaa

Meidän 12 hengen ryhmästä kuusi lähti Inkapolku-vaellukselle. Kolmelle järjestettiin kevyempää, kulttuuripitoista ohjelmaa ja kolme muuta olivat ilmoittautuneet sen verran myöhään, ettei vaelluslupia Machu Picchulle enää saanut. He menivät sen sijaan vaeltamaan Laresin reitin, joka on ruuhkattomampi ja kulkee Pyhässä Laaksossa vanhojen ketsuakylien läpi. Meidän lisäksi reitille lähti kaksi opasta, 10 kantajaa ja kokki.

 

Passintarkastus ja sitten matkaan

Ennenkuin pääsimme Inkapolulle, oli edessä tarkka viranomaistarkastus. Ilman voimassaolevaa passia ei reitille ollut mitään asiaa. Vaellusluvat oli hoidettu Aventuran kautta, joten meillä oli paperit kunnossa. Lopuksi erilaisia leimoja räiskittiin passiin ja lupalappuihin ja matka saattoi alkaa.

Kantajat olivat jo ottaneet meidän raskaimmat kassit ja meillä oli vain päiväreput selässä. Ensimmäiseksi ylitimme Urubamba-joen riippusiltaa pitkin. Tottakai samantien alkoi sataa. Sadepisaroiden tervehdystä ei olisi vielä tässä vaiheessa kaivattu. Ei auttanut muu kuin kaivaa sadevarusteet repusta nopeasti päälle.

Seurasimme joen rantaa Llactapatan raunioille. Matkan varrella ohitimme useita pienempiä raunioita, jotka olivat esimakua Machu Picchusta. Lounasaikaan kantajat kasasivat meille nopeasti ison teltan kasaan, kokki taikoi lounaan ja me söimme hyvällä ruokahalulla. Ruoan jälkeen kaikki purettiin takaisin kantajien selkään ja matka jatkui.

Ensimmäinen leiripaikka oli Huyallabamban kylän läheisyydessä (2750 m). Majoituimme kahden hengen telttoihin. Sain telttakaveriksi Virvan ja ryömimme telttaan lepäilemään ensimmäisen päivän patikoinnin jälkeen ennen ruokapatojen ääreen siirtymistä. Nukkumaan menimme ajoissa, koska seuraavana aamuna olisi taas aikainen lähtö vaelluspolulle.

 

 

Saattaisit olla kiinnostunut myös:

Kuolleen naisen solan ylitys
Vesisadetta ja jyrkkiä kiviportaita Inkapolulla
Vihdoin Machu Picchulla

Blogiani voi seurata myös Facebookissa ja Instagramissa.