Karuja maisemia matkalla Chivayn kylään

Heräsimme aamulla kovaan meteliin. Sotako täällä on alkanut, ihmeteltiin ystäväni kanssa. Oli toinen aamu Perun reissulla ja edellisenä päivänä olimme lentäneet Limasta Arequipaan. Myöhemmin kuulimme, että meteli oli peräisin ilotulitusraketeista, joita ammuttiin kirkon katolta. Tämän tarkoituksena oli herätellä kylän väkeä kirkkoon, koska oli sunnuntai aamu.

Kahdeksan maissa hyppäsimme bussiin ja lähdimme pienten vuoristokylien läpi kohti Chivayn kylää ja Colca kanjonia. Colca kanjoni (Colca Canyon) on maailman syvin kanjoni. Tämä tieto oli minulle uutta, koska olin luullut, että se on Grand Canyonin nimissä. Colca kanjonilla on mahdollisuus nähdä upeita kondorikotkia ja seuraavana aamuna meidän oli tarkoitus mennä katsomaan niiden aamulentoa. Matkalla jouduimme pysähtelemään, koska yksi ryhmämme naisista oli saanut ohuesta ilman alasta vuoristotaudin oireita ja voi pahoin. Tie oli vuoristoista ja matkan aikana kävimme yli 4000 metrin korkeudessa. Bussin ikkunasta ihailimme karua maisemaa. Näimme myös ensimmäistä kertaa laamoja, alpakoita sekä vikunjoita, jotka ovat kamelinsukuisia pienen alpakan näköisiä eläimiä.

Matka Arequipasta pieneen Chivayn kylään kesti viisi tuntia, vaikka matkaa oli vain 160 kilometriä. Pysähtelimme valokuvaamaan maisemia sekä tien varrella näkyviä alpakoita ja muita eläimiä. Chivayn kylä sijaitsee 3600 metrin korkeudessa ja korkea ilmanala aiheutti jo muissakin vuoristotaudin oireita; kuumetta ja pahoinvointia. Minulla ei onneksi ollut mitään oireita, toki kävellessä huomasi, että hengästyi tavallista nopeammin. Chivayn kylässä oli mahdollisuus mennä nautiskelemaan kuumista lähteistä, mutta päätimme jättää ne ystäväni kanssa väliin ja tutustua sen sijaan kylään.

 

Kävelimme kylän raittia pitkin poikin. Vastaan tuli kylän naisia, jotka kutoivat samalla kun kävelivät. Siinä vasta multitalentteja. Näimme myös lammaspaimenessa olevan miehen, joka suuttui, kun otin hänestä kuvan. Myönnän, että tein tyhmästi, kun en kysynyt ensin lupaa. Mies oli kyllä niin hurjana, että lähdimme aika nopeasti toiseen suuntaan. Tiesimme, ettei hän voi lammaslauman kanssa lähteä meidän perään. Erään talon edessä istui vanha nainen, joka keri lankaa (vai miksiköhän sitä sanotaan). Kysyimme häneltä saadaanko ottaa kuva ja vaikka yhteistä kieltä ei ollut, ymmärsimme hänen kutovan sukkia ja lapasia langasta. Todella herttainen vanha rouva.

Majoituimme viehättävään Pozo del Cielo -hotelliin. Söimme siellä myös illallisen. Illallispöytään jäi vapaita paikkoja, kun osa ryhmästämme poti sängyn pohjalla vuoristotautia. Ryhmästä löytyi onneksi lääkäri ja sairaanhoitaja, joten apu oli lähellä. Pian illallisen jälkeen hipsimme omiin huoneisiin. Seuraavana aamuna olisi todella aikainen herätys Colca kanjonille katsomaan kondorikotkia.

Saattaisit olla kiinnostunut myös:

Hiljainen Lima ja lumihuippujen ympäröimä Arequipa
Andienkondorien lentonäytös Colca kanjonilla
Päivä Titicaca-järvellä
Taquile-saaren neulovat miehet