Taquile-saaren neulovat miehet

Viides päivä Perun matkalla oli alkamassa. Olimme yöpyneet Amantani-saarella kotimajoituksessa. Yöllä oli ollut ukkosmyrsky ja aamukin tuntui viileältä, kun nousimme paksujen peittojen alta aamiaiselle. Flora paistoi meille keittiössä pannukakkuja. Tarjolla oli myös kahvia/teetä ja leipää. Kun olin kirjoittanut ryhmämme puolesta vieraskirjaan kiitokset Floralle ja hänen perheelleen vieraanvaraisuudesta, menimme alas rantaan odottamaan venekyytiä. Saaren miehet olivat jo käyneet hakemassa kalasaaliin ja se ”kuivui” nyt aamuauringossa.

Taquile-saarella inkojen muinaiset lait käytössä

Kun vene saapui, huristimme seuraavaksi tutustumaan Taquile-saareen (Isla Taquile). Saarella asuu noin 2000 ihmistä ja se on tunnettu perinnetekstiileistään. Käsityöt eivät kuitenkaan ole naisten heiniä, kuten voisi luulla, vaan saarella tämä taito on miesten hyppysissä. Erikoista saarella on myös se, ettei siellä ole poliiseja. Saarella noudatetaan inkojen muinaisia lakeja: ei saa varastaa, ei saa valehdella eikä saa olla laiska. Jos erimielisyyksiä syntyy, ne ratkaistaan kerran viikossa torikokouksessa, jossa pulmia ratkovat tehtävään valitut viisaat miehet. Jos saarelle päätetään rakentaa jotain, oli se sitten rakennus tai tie, se tehdään yhdessä. Paikalliset eivät myöskään toisiaan tavatessaan kättele tai halaa, vaan miehillä on vyötäröllä pussukka, jossa on kokalehtiä ja niitä vaihdetaan tuttuja tavatessa.

Tiedättekö muuten mistä tietää, onko Taquile-saarella vastaantuleva mies tai nainen naimaton vai naimisissa? Miehillä tämä selviää päähineen väristä. Naisilla puolestaan hameen väristä. Sinkkunaisilla oli värikkäät hameet ja naimisissa olevilla hillitympiä sävyjä. Miesten päähineen muodosta pystyi myös päättelemään oliko miehellä haku päällä vai halusiko jatkaa sinkkuelämää. Melko näppärä systeemi! Avioliitto on muuten pyhä asia saarella asuville ja kun se solmitaan, liitossa ollaan elämän loppuun saakka.

Inkakäsineet tuliaisiksi

Kun saavuimme saarelle, nousimme aluksi jyrkkää polkua, joka muuttui onneksi melko pian tasaiseksi ”inca-flatiksi” kuten oppaamme sitä kuvaili. Matka rannasta saaren pääaukiolle kesti tunnin verran. Söimme lounaan ja sen jälkeen oli mahdollisuus ostaa käsitöitä isosta kaksikerroksisesta talosta, jonne kaikki myytävät oli kerätty saman katon alle. Jokaisessa käsityössä ja vyötteessä oli hinta ja numero, jonka avulla tiesi kuka käsineet oli kutonut. Ostin parit käsineet sieltä muistoksi. Hinta oli huomattavasti kalliimpi kuin mantereen puolella.

Kun matkamuistot oli ostettu, laskeuduimme yli 500 jyrkkää askelmaa alas rantaan. Siellä oli mahdollista uida ja muutamat rohkeat meidän ryhmästä kävivät pulikoimassa Titicaca-järvessä. Venematka takaisin Punoon kesti 2,5 tuntia. Satamasta menimme takaisin tuttuun Casa Andina -hotelliin.

Illalla kävimme syömässä ja ehdimme takaisin hotelliin juuri ennenkuin alkoi sataa. Ensin tuli vettä ja sen jälkeen satoi rakeita. Samassa hotellissa asui turisteja, jotka eivät olleet kai koskaan nähneet raekuuroa, koska he juoksivat innoissaan ulos räpsimään valokuvia. Me suomalaiset tyydyimme katselemaan säätä ikkunasta.

Vesivahinko kylpyhuoneessa

Huomasimme siinä sään vaihtelujen lomassa, että kylpyhuoneen lavuaarin putken saumasta vuoti lattialle vettä. Soitin vastaanottoon ja he lupasivat lähettää huoltomiehen paikalle. Hän saapuikin hetken kuluttua työkalupakkinsa kanssa, meni kylpyhuoneeseen ja laittoi oven perässään kiinni. Mietimme, mitä hän siellä mahtaa tehdä, kun ei kuulunut mitään ääntä. Hetken kuluttua hän tuli takaisin ja aloitti pitkän espanjankielisen puheen. Hän ei puhunut sanaakaan englantia eikä minun espanjan sanavarastooni kuuluneet tilanteeseen sopivat sanat, joten meille jäi epäselväksi, mitä hän yritti sanoa.

Huomasimme, että hän oli kuivannut lattialla olevan veden ja viritellyt rättejä kylpyhuoneen kynnykselle, ettei vesi tule huoneen puolelle. Yritimme kysyä häneltä, mitä hän tekee vuotavalle vedelle, mutta emme saaneet siihen vastausta. Mies lähti rättien levittelyn jälkeen ja odotimme, että hän tulisi takaisin. Jospa oli mennyt hakemaan lisää työkaluja. Kun häntä ei näkynyt, soitin uudestaan vastaanottoon. Vuotavalle vedelle pitäisi tehdä jotain tai huoneessa olisi kohta vesivahinko.

Paikalle tuli toinen kaveri, joka onneksemme puhui englantia. Hän ehdotti meille ensin huoneen vaihtoa, mutta emme innostuneet siitä. Kaikki tavaramme olivat ympäri huonetta ja kello oli jo paljon.  Lopulta hän katkaisi veden tulon kylpyhuoneeseen. Hän näytti meille mistä saamme veden takaisin päälle, jos yöllä on tarvetta käydä wc:ssä tms. Tämä oli ilmeisesti hätäratkaisu, koska vuotavalle putkelle ei kukaan osannut tehdä mitään. Episodin jälkeen kello oli jo sen verran, että oli aika siirtyä yöpuulle.

Lue lisää Perun matkasta:

Hiljainen Lima ja lumihuippujen ympäröimä Arequipa
Andienkondorien lentonäytös Colca kanjonilla
Päivä Titicaca-järvellä

Ota blogi seurantaan myös Facebookissa, Instagramissa ja Blogit.fi:ssä