Neljä päivää Pariisissa

Olen hehkuttanut Pariisin erinomaisuutta monta kertaa täällä blogissa. Romanttinen kaupunki vei teinitytön sydämen kielikurssimatkalla ja Lontoo jäi siinä huumassa toiseksi. En ole kuitenkaan tehnyt Pariisista omaa postausta, vaikka se yksi lempikaupungeistani onkin. Ja syynä siihen on ollut, että viimeisimmästä reissusta on vierähtänyt aivan liian pitkä aika.

Kun viimeksi kävin Pariisissa elettiin vuotta 2013. Meillä oli 20.hääpäivä lähestymässä. Minulle oli ollut päivänselvää jo monta vuotta, että sitä juhlitaan Pariisissa. Mies ei ollut siellä koskaan käynyt enkä antanut hänelle mahdollisuutta edes ehdottaa mitään muuta, niin Pariisiinhan me sitten mentiin.

Heinäkuisena maanantaiaamuna lensimme Finnairin aamukoneella kohti Charles de Gaullen lentokenttää. Sankan sumun takia lento oli noin tunnin myöhässä. Kentältä otimme RER-junan keskustaan ja siitä metrolla Eiffel-tornin lähellä sijaitsevalle hotellille. Huone ei ollut vielä valmis, joten kävimme sitä odotellessa lounaalla.

Kun tavarat oli saatu huoneeseen ja matkavaatteet vaihdettu rennompiin asusteisiin, menimme kävelemään Seinen vartta pitkin. Joen varresta lähti tunnin mittaisia jokiristeilyjä ja sen enempiä ajattelematta ostimme liput yhteen laivoista. Risteily oli aivan ihana. Joimme muovimukeista viiniä ja nautimme aurinkoisesta säästä.

 

Seuraavana aamuna olimme aikaisin hereillä ja pirteinä lähdimme etsimään kivaa aamiaispaikkaa. Ranskalaiseen aamiaiseen kuuluu yleensä tuore leipä sekä iso maitokahvi, café au lait. Sellaiseen mekin päädyimme hotellin lähellä olevassa kulmakuppilassa. Päivä oli tarkoitus käyttää nähtävyyksien katseluun ja laitoimme tuumasta toimeen heti aamusta. Otimme metron Riemukaaren juurelle ja kävelimme sieltä rantaa pitkin Notre Damen suuntaan.

Grand Palaisin edessä oli iso joukko valokuvaajia ja menimme kurkkimaan mitä siellä tapahtuu. Pian muodikkaan näköistä väkeä alkoi virrata hienoista autoista ja jonkun kädestä bongasin kutsun Chanelin muotinäytökseen. Nappasin muutamat valokuvat siltä varalta, että joukossa on suuriakin tähtiä, mutta en ole tänäkään päivänä onnistunut tunnistamaan ketään kuvan naisista. Ilmeisesti he olivat jotain paikallisia julkkiksia.

Louvren ja Notre-Damen katedraalin kävimme katsomassa ulkoapäin. Ei jaksettu jonottaa sisälle. Lounaaksi haimme täytetyt patongit ja menimme Luxembourgin puiston penkille syömään niitä. Katselimme kun pikkulapset vanhempineen uittivat pieniä veneitä suihkulähteessä. Voi sitä iloa ja riemua!

Kun väsyneitä jalkoja oli lepuutettu riittävästi menimme miehen suureksi riemuksi Galleria Lafayette -tavarataloon. Emme siellä kauaa viipyneet, koska mies halusi palata hotellille. Minä en vielä ollut valmis sinne, vaan pyyhälsin metrolla Champs-Elysées´lle kauppoja kiertelemään. Koska oli heinäkuun alku, oli monessa kaupassa alennusmyynnit ja sieltähän löytyi vaikka mitä; paitoja, mekkoja ja koruja.

Illalla kävimme syömässä Galleria Lafayetten kulmilla. Sulattelimme ruokaa kävelemällä taas Seinen rantaa pitkin. Ajatuksissa oli katsoa ravintolalaivojen ruokalistat seuraavaa päivää varten. Hääpäivän iltana olisi kiva syödä hienommin ja ravintolalaiva oli yksi vaihtoehto. Ruokalistat eivät kuitenkaan vakuuttaneet meitä, joten ravintolan etsintä jäi seuraavalle päivälle.

Hääpäivän ohjelmassa oli 1,5 tunnin kiertoajelu, joka päättyi Eiffel-tornille. Ajelimme läpi lähes kaikki samat paikat, jotka olimme jo edellisenä päivänä nähneet. Eiffel-tornilla pääsimme lipuilla jonon ohi. Sää ei oikein suosinut, vaan oli pilvistä ja välillä tuli sadekuuroja niskaan. Meidän lipuilla pääsi vain toiselle tasanteelle 120 metrin korkeuteen. Hienot näkymät sieltäkin oli, mutta halusimme kuitenkin ylimmälle tasanteelle, joka sijaitsee 280 metrissä. Sinne piti ostaa erikseen oma lippu ja jostain kumman syystä lipunmyynti oli laitettu puoleksi tunniksi kiinni. Siinä alkoi harmittamaan jo kunnolla. Taisi päästä muutama ärräpää ja jonosta meidän takaa kuuluikin hetken päästä suomen kielellä ”Joo, kyllä meitäkin ketuttaa.” Takanamme seisoi kaksi noin 60-vuotiasta pariskuntaa. Heidän kanssaan jutusteltiin samalla kun odotettiin lipunmyynnin avautumista.

Huipulta oli upeat näkymät, joten kannatti odottaa lippuja, vaikka siinä tovi menikin. Palasimme hissillä toiselle tasanteelle ja koska hissiin oli pitkä jono, kävelimme sieltä portaat alas. Nappasimme kioskilta taas patongit mukaan ja menimme hotelliin tyhjentämään shampanjapullon hääpäivän kunniaksi. Illalla päädyimme Champs-Elysées´lle etsimään illallispaikkaa. Löysimme pienen ranskalaisen pihviravintolan. Tarjoilija ei montaa sanaa osannut englantia, mutta tilaukset menivät nappiin ja ruoka oli todella hyvää. Naapuripöydässä istui australialainen perhe, joka oli talvilomalla lähtenyt Euroopan kiertueelle. Ruokia odotellessa tuli juteltua ummet ja lammet sekä oiottua väärät käsitykset Helsingin jääkarhuista.

Viimeisen päivän ohjelmaa mietimme pitkään ja lopulta päädyimme Pariisin kuuluisimmalle hautausmaalle, Père-Lachaiselle. Matka kesti hotellin lähellä olevalta metroasemalta puolisen tuntia. Père-Lachaise on kuuluisa tunnettujen taiteilijoiden, muusikoiden ja valtionmiesten haudoista. Meitä kiinnosti eniten Jim Morrisonin hauta, joka onkin alueen suosituin nähtävyys. Père-Lachaiselta löytyy muun muassa Chopinin, Edith Piafin sekä Oscar Wilden haudat. Hautausmaan alue on laaja, joten kannattaa ostaa portilta kartta, johon on merkitty hautojen sijainnit. Meihin Père-Lachaise teki vaikutuksen. Ehdimme kierrellä alueella tunnin verran, mutta silti moni hauta jäi näkemättä.

 

Hautausmaalta palasimme hotelliin hakemaan laukut ja sieltä kipin kapin lentokentälle. Hääpäivämatka Pariisiin oli aivan ihana. Neljässä päivässä ehti nähdä ja tehdä paljon kaikenlaista. Paljon jäi myös näkemättä, mutta sehän on hyvä syy palata takaisin.

Saattaisit olla kiinnostunut myös näistä:

Vinkkejä Pariisiin
Hotellivinkki Pariisiin: Newhotel Roblin Paris

Minkälaisia kokemuksia sinulla on Pariisista?