Viikonloppu Pariisissa

Syksyn Ranskan matkamme päätepiste oli tietenkin Pariisi. Matkustimme sinne Épernaysta bussi–juna-yhdistelmällä. Paris Gare de l’Est -asemalla olimme iltapäivällä noin kolmen aikaan.

Uberin kanssa oli sähläystä, kun ensimmäinen kyyti peruuntui, mutta saimme onneksi nopeasti toisen kuskin. Ensimmäisestä kyydistä tuli myöhemmin 7 euron peruutusmaksu. Kyyti oli odottanut eri paikassa kuin mitä sovellus näytti emmekä löytäneet toisiamme. Tein maksusta reklamaation, ja se meni läpi.

Matka hotellille eteni hitaasti ruuhkien vuoksi. Kuuden kilometrin matka kesti 45 minuuttia. Majoituimme Le Pavillon -hotellissa, joka sijaitsi lähellä Eiffel-tornia. Hotelli oli todella kiva, ja meidän huone oli kahdessa kerroksessa. Yläkerrassa oli makuuhuone ja kylppäri, alakerrassa oleskelutila.

Eiffel-tornin huipulle

Nautimme hotellin lähellä olevassa ravintolassa myöhäisen lounaan ja sitten suuntasimme Eiffel-tornille. Olen käynyt sen huipulla pari kertaa, mutta tyttärelle tämä oli ensimmäinen kerta. Emme olleet varanneet lippuja etukäteen, vaan menimme alueen turvatarkastuksen jälkeen jonoon. Kerroin tyttärelle miten aikoinaan alueen ympärillä ei ollut mitään aitoja, sen kun kävelit suoraan lippuluukulle. Valitettavasti nykyisin ei ilman turvatarkastusta ihmisiä uskalleta enää päästää yhteen maailman ikonisimmista nähtävyyksistä.

Lippujono ei ollut onneksi pitkä, mutta silti aikaa meni noin puoli tuntia. Kun olimme saaneet liput (36 € / hlö, tilanne syksy 2025) menimme toiseen turvatarkastukseen ja seuraavaksi jonotettiin hissiin. Se meni 2. tasanteelle ja sieltä siirryimme jonottamaan huipulle menevään. Tuntui, että aika meni vain jonosta toiseen siirtyessä.

Vihdoin pääsimme huipulle. Ihastelimme ilta-auringossa kylpeviä maisemia, ja joimme törkykalliit rosé‑samppanjat ( 27 € / lasi). Kun olimme jälleen maan pinnalla, painelimme taas syömään. Eiffel-tornin läheltä löytyi kiva terassi, missä oli mukava istuskella lämpimässä syysillassa nauttien hyvästä ruoasta.

Jos perjantai oli ollut aurinkoinen ja lämmin, lauantaina sää muuttui sateiseksi ja lämpötila putosi hellelukemilta. Hotellilta ei saanut aamiaista, joten nautimme sen kulman takana olevassa kahvilassa. Hetken huilit hotellilla ja aamupäivällä lähdimme uudestaan liikkeelle. Kiertelimme kaupoissa ja puolen päivän aikaan hyppäsimme junaan kohti Versaillesia.

Upea Versaillesin palatsi

Junamatkaa varten hankimme Navigo Easy -ladattavan matkakortin. Kortti maksoi 2 €, ja latasimme siihen 5 €, mikä riitti matkustamiseen Versaillesiin ja takaisin. Versaillesissa sää tuntui viileämmältä ja piti käydä ostamassa neuletakki, koska lähdin liikkeelle pelkässä mekossa, ja alkoi tulla kylmä.

Ennen Versaillesin palatsiin menoa kävimme vielä lounaalla mukavassa italialaisessa. Pikkuhiljaa kello alkoi näyttää kahta ja siirryimme lähemmäksi palatsia. Olin ostanut passport-liput etukäteen netistä (32 € / aikuinen, tilanne syksy 2025). Lippu kattoi sekä palatsin että puutarhassa käynnin. Puutarhaan pääsee muutenkin ilmaiseksi, mutta suihkulähdeshow’n tai puistokonsertin aikana sisäänpääsy sinnekin on maksullinen.

Palatsin pihassa meitä oli vastassa sateessa värjöttelevä pitkä jono, jonka jatkoksi menimme. Kellon lähestyessä puolta kolmea, jono nytkähti liikkeelle. Lippu- ja turvatarkastuksen jälkeen pääsimme vihdoin ihastelemaan kaunista palatsia. Edessä avautui pitkiä käytäviä, portaikkoja ja huoneita täynnä taidetta. Kristallia, kultaa ja peilejä oli niin paljon, että näköä häikäisi.

Versailles palatsin kuuluisin huone on loistokas Peilisali, ja se oli myös oma suosikkini. Peilisali on 75 metriä pitkä, ja nimensä se on saanut seiniä koristavista 357 peilistä. Ne antavat valon ja tilan tuntua tehden salista erittäin näyttävän.

Peilisali oli täynnä ihmisiä ja tungoksessa oli hieman ahdistavaa kulkea, mutta siitä huolimatta halusimme tutkia hienoja yksityiskohtia. Salin ikkunoista avautui upea näkymä palatsin puistoon, jonne siirryimme seuraavaksi.

Sade oli onneksi lakannut, mutta sää oli edelleen harmaa. Lähes 800 hehtaarin kokoinen barokkipuutarha oli täynnä suihkulähteitä, koristeellisia kukkaistutuksia, puita ja pensaita. Näimme puutarhasta vain osan, koska sen kokonaan tutkiminen olisi vienyt varmaan päivän. Kävimme vielä kahvilla ennenkuin kävelimme takaisin juna-asemalle.

Hermoja raastava matka lentokentälle

Sunnuntaina kävimme aamupalalla jälleen yhdessä hotellin lähellä olevista kahviloista. Sen jälkeen menimme pakkaamaan ja tarkistin vielä Uberin hinnan. Se olisi maksanut noin 50 €, joten päätimme ottaa junan lentokentälle. Se maksaisi huomattavasti vähemmän.

Kävelimme lähimmälle metroasemalle. Navigo Easyn lataaminen ei onnistunut automaatilla, joten menimme lippuluukulle. Ensin meille sanottiin, ettei se onnistu siinäkään, koska meillä oli vielä yksi matka kortissa jäljellä (olimme ostaneet vahingossa yhdet ylimääräiset matkat edellispäivänä). Meidän olisi pitänyt ostaa uusi latauskortti, mikä kuulosti aivan järjettömälle. En ymmärtänyt tätä logiikkaa ollenkaan. Virkailija teki sitten jotain temppuja, ja sai ladattua meille korteille10 €, millä pääsisimme lentokentälle.

Jouduimme vaihtamaan metroa pari kertaa, että pääsimme sille asemalle mistä lentokenttäjuna kulki. Kyseinen juna meni kuitenkin vain Gard du Nordille asti. Kun selvittelin netistä mistä tämä johtuu, kävi ilmi, että siellä oli ratatöitä eikä junalla pääsisi sinä päivänä lentokentälle. Junat oli korvattu busseilla, mutta meillä alkoi jo olla sen verran kiire, ettei ehditty jäädä selvittelemään mistä ja milloin bussit olisivat kulkeneet. Päädyin tilaamaan Uberin.

Ensimmäinen Uber perui, mutta saatiin nopeasti toinen. Matka kentälle kesti noin 40 minuuttia, ja vilkuilin kelloa kärsimättömästi. Olin ihan varma, ettemme ehdi jättämään laukkuja bag dropiin ajoissa. Jouduin myös vekslaamaan Uber-tilausta, koska olin laittanut päämääräksi vain lentokentän enkä tiettyä terminaalia. Jos en muokkaisi tilausta, ei kuski voisi viedä meitä oikeaan terminaaliin. Väittelin myös kuskin kanssa hänen ajoreiteistä lentokentän liepeillä, kun olin jo varma, että hän ajaa väärään paikkaan. Kuski alkoi jo hermostua, että hän kyllä tietää minne mennä, koska käy lentokentällä joka päivä vähintään kerran.

Oikeaan terminaaliin päädyttiin ja vieläpä ajoissa. Loppusekoilut vielä lippuautomaatilla, mutta saatiin jätettyä laukut ajoissa ja ehdittiin käydä pikaisilla tuliaisostoksilla ennen lennon lähtöä. Loppujen lopuksi tämä sekoilu tuli maksamaan enemmän kuin mitä Uber olisi maksanut hotellilta suoraan kentälle. Tuli säästettyä väärässä paikassa, mutta mistäpä näistä aina tietää.

Viikon matka Luxemburgissa ja Ranskassa oli oikein onnistunut, vaikka kaikenlaista pientä säätöä matkan varrelle sattuikin. Näimme paljon, tapasimme mahtavia ihmisiä, söimme hyvin, nautimme kuohuvasta ja ennenkaikkea sain laatuaikaa tyttären kanssa.